Lapsi, järki vai tunnepäätös?

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 21:31"]

Oletteko päättäneet yrittää saada lasta järjen vai tunteen johdattamana? Me saimme ekan neljä vuotta sitten, se oli tunnepäätös mutta järkikään ei vastaan pistänyt, olosuhteet oli hyvät. Sittemmin on tullut kyllä niitä tunteita että haluaisi toisen, mutta järki on estänyt. Toisaalta taas järki sanoo että jos ei nyt yritä niin ei koskaan, ja sen että tätä saattaa jäädä katumaan kun se tunne on toisinaan niin voimakas. Mites teillä?

[/quote]

Millä tavoin järki tulee esteeksi? Oman jaksamisen, talouden, asumisolojen? VAi etkö näe suhteella tulevaisuutta? 

En voi ottaa kantaa omasta kokemuksesta, koska olen lapseton.

Kyllä se enemmän tunnepäätös oli. Tosin ikääkin alkoi olla joten mitäs sitä viivyttelemään.

No sama täällä. Meillä on yksi lapsi ja haluaisin toisen. Jatkan kuitenkin opintojani (4v) vielä yliopistossa, vaikka minulla on jo yksi korkeakoulututkinto. Opiskeluaikana olisi ideaalitilanne saada toinen lapsi, mutta se vaikeuttaisi työllistymistäni yliopistotutkinnon jälkeen huomattavasti (ei työkokemusta paljoakaan valmistuessa). Tunne sanoisi kyllä, järki ei. Meillä on kyllä aikaa odottaakin joitain vuosia, tulee vain suuri ikäero lapsille. 

Jos haluaa lasta, tietää mihin on ryhtymässä, ja arvottaa lapsen hankkimisen hyvät puolet huonoja suuremmiksi, kyseessä on järkipäätös.

Tunnepäätöksiä oli molemmat ja sen jälkeen vahva tunne että ei enää yhtään!

No täysin järkiperäisistä syistä kieltäydyin tekemästä neljättä lasta. Eli syitä asunnon ja auton koko sekä oma jaksamista.
Tunteiden puolesta olisin halunnut vielä yhden, kuten mieskin. Mutta nyt on onneksi liian myöhäistä edes miettiä.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 21:39"][quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 21:31"]

Oletteko päättäneet yrittää saada lasta järjen vai tunteen johdattamana? Me saimme ekan neljä vuotta sitten, se oli tunnepäätös mutta järkikään ei vastaan pistänyt, olosuhteet oli hyvät. Sittemmin on tullut kyllä niitä tunteita että haluaisi toisen, mutta järki on estänyt. Toisaalta taas järki sanoo että jos ei nyt yritä niin ei koskaan, ja sen että tätä saattaa jäädä katumaan kun se tunne on toisinaan niin voimakas. Mites teillä?

[/quote]

Millä tavoin järki tulee esteeksi? Oman jaksamisen, talouden, asumisolojen? VAi etkö näe suhteella tulevaisuutta? 

En voi ottaa kantaa omasta kokemuksesta, koska olen lapseton.
[/quote]
Ei ole suhde, ei talous, ei edes oma jaksaminen. Kotikin on neliö ja meitä on kolme. Meillä on kaikki asiat tosi kivasti, ehkä se onkin se menettämisen pelko että sitten ei ole asiat enää niin kivasti.

Noh, en oikein keksi mitään järkisyytä, jolla perustella lapsen hanintaa. Maapallo on ylikansoitettu, eikä kovin mukava paikka elää. Lapsen hankinta on varmaan epäekologisin teko minkä yksittäinen ihminen voi tehdä. Suurimmalla osalla (myös itselläni) on suvussa perinnöllisiä sairauksia, joten suomalaisten geenit eivät välttämättä ole niitä mitä ensimmäisenä kannattaa levittää. Taloudellisista syistä lapsen tekeminen ei ole kannattavaa, lapsi vie paljon rahaa ja lapsettomat saavat yhteiskunnalta samat vanhuudenturvat kuin lapseia tehneet, eikä lapsilla ole valvoitetta huolehtia vanhemmistaan.

Mulle kummankin lapsen hankinta on siis perimmäisesti ollut tunnepäätös, itsekäs sellainen. Lapsi on tehty siksi, koska me halutaan. Järkisyillä ollaan sitten päätetty ajankohta (ei toki voi täysin päättää itse, mutta siis edes se milloin yritys aloitetaan), lukumäärä ja ikäero. Näihin on vaikuttanut meidän taloudellinen tilanne, jaksaminen, asumisasiat, työkuviot...