Lue keskustelun säännöt.
Adhd-mies ja lapsi...kokemuksia?
01.12.2014 |
Tai jos ei aidosti adhd, niin ainakin vahvasti tällaisia piirteitä. Impulsiivinen, kärsimätön, keskittymiskyvytön, puuhaa tuhatta asiaa yhtä aikaa, eikä mikään valmistu, asioiden priorisointi mahdotonta... Yhdistetään tähän pieni lapsi ja arki on pelkkää kaaosta. Esimerkiksi pelkkä kaupassakäynti on koko päivän projekti, jota ennen ehditään riidellä kymmenen kertaa. Nyt meillä oli viikonloppuna ystäväni käymässä ja meinasin purskahtaa itkuun kun huomasin, miten arki voi sujua kuin tanssi vaan kun "vastaparina" onkin rationaalisesti käyttäytyvä aikuinen.
Ennen lasta mies oli minusta jännittävä, luova, boheemi, piristävän erilainen. Nyt olen aivan järkyttävän uupunut, kun todellakin on kuin kaksi lasta hoidettavana, joista toinen vielä hirvittävän vaativa ja hermostuessaan todella loukkaavakin.
Kokemuksia, vinkkejä, miten jaksaa itse!!
Kommentit (20)
Itse en jaksanut ja erosin. Kun lapsi on isänsä luona, niillä sujuu ihan kohtalaisesti. Lapsi oppi yllättävän nuorena tulkitsemaan isäänsä, hyvä suhde niillä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nytkö sulle vasta selvisi että ADHD periytyy? Itse en suurin surminkaan olisi tehnyt lapsia ADHD-exäni kanssa.
12: Ei, vaan nyt vasta aloin epäillä miehellä adhd:ta tai mahdollista sekin, että oireet ovat lisääntyneet/pahentuneet lapsen tulon myötä.
-ap
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 23:02"]
Nytkö sulle vasta selvisi että ADHD periytyy? Itse en suurin surminkaan olisi tehnyt lapsia ADHD-exäni kanssa.
[/quote]
60% todennäköisyys, että peritytyy. ADHD:sta on useita eri variaatioita, vain joissakin on yliaktiivisuutta. ADD:ssa, jota nykyään kutsutaan myös ADHD:ksi aiemman ADHD:n ohella, on kyse vain tarkkaavaisuushäiriöstä. Lievempänä versiona se on USA:ssa asiantuntija-arvioiden mukaan melkein puolella väestöstä, eivät siis täyttäisi suurelta osin diagnosilta vaadittuja kriteerejä.
Oma mies ad/hd on tosi levoton ja yrittää ärsyttää välillä mua tahalleen.. On kuitenkin tosi toimelias ja hoitaa meidän perheen raha-asiat ja muutenkin hoitaa kotia ja lasta :) en kyllä uskoisi ad/hd tapaukseksi ihan heti mutta huomaan kyllä sen välillä nousevan esiin levottomuutena ja vilkkautena.. Ei oikeestaan pahemmin meidän arkea haittaa.. Miehellä lapsena adhd oli todella pahana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimii. Mies on älyttömän ahkera, toimelias ja empaattinen isä ja puoliso. Kyllähän se sählää välillä niin että unohtaisi päänsäkin jos se ei olisi kiinni, mutta perusjutut on kunnossa. Mies hoitaa lasten kanssa kauppareissuja, neuvolakäyntejä ym. ihan oma-alotteisesti ilman minua, mikä tuntuu olevan harvinaista ihan niissäkin perheissä joissa mies on "terve". Kun tietää itse ne heikot kohdat, osaa pystyy niihin vaikuttamaan, ies käyttää esimerkiksi paljon kännykän muistutuksia ja muistilistoja, merkkaa kaiken kalenteriin jne. Huumorilla selviää pitkälle. Jos itse mokaan jotain kunnolla, mies aina vain naureskelee ja lohduttaa, että hyvä ettei joudu joka kerta olemaan se perheen sähläri, eikä esimerkiksi suutu tai ala riidellä :D
Adhd:n kanssa pystyy elämään ihan normaalia ja tasapainoista elämää, mutta jotkut asiat voivat vaatia vähän enemmän vaivannäköä kuin muilta.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 21:02"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 20:55"]
Ei varmaan lapsen kasvulle tee tuollainen hyvää. Voi miksi ihmiset eivät valitse terveitä ihmisiä puolisoikseen, säästyisi monelta harmilta.
[/quote]
Kyllä joskus tosiaankin kaduttaa... Sitten toisaalta mies on älykäs, luova, matemaattisesti lahjakas, ratkoo ongelmia "out of the box", sosiaalisesti erittäin taitava, hurmaava ja huumorintajuinen... Kyllä tuossa on piirteitä, joita mielelläni näkisin lapsessakin.
[/quote]
tai sitten lapsestanne kasvaa ihan perus-adhd, kuten Matti Nykänen, tai Harri Olli :'D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla suvussa adhd:ta. Omia haiskoja persooniaan kaikki, en erittele ihmisiä. Isinä vastuuntuntoisia, roiseja miehiä.
Lasteni isä. Älykäs, kekseliäs, helposti innostuva, seikkailinhaluinen, huumorintajuinen, seuramies, osaa viihdyttää ihmisiä ja jututtaa heitä. Näin siis parhaimmillaan. Ja näihin piirteisiin hänessä rakastuinkin.
Muitakin piirteitä löytyy: epäluotettava, ärtyisä, lyhytjänteinen, kiukutteleva, karjuva, pelottava, alkoholismiin taipua, tyytymätön, masentunut. Ei jaksa hoitaa omia raha-asioita, raha valuu somien välistä ja olimme jatkuvasti rahapulassa molempien kohtalaisen kokoisista palkoista huolimatta. Huono arvioimaan omat voimavarat, yleensä arvioi yläkanttiin. Tästä syystä myöhästelee jatkuvasti, sählää, söheltää, pistää rahaa menemään. Tykkää ilmeisesti lapsistaan, mutta ei osaa olla heidän kanssaan. Näyttää hapanta naamaa ja riitelee ihan kaikesta. Ei kestä sitä, että muillakin on mielipiteitä. On epäjohdonmukainen mm. kasvattajaana, sivuuttaa hyvät periaatteet ja olisi turvautunut väkivaltaan, ellen olisi mennyt väliin. Aika varhaisessa vaiheessa jouduin vastaamaan aivan kaikesta käytännön asioista: kodista, taloudenpidosta, lapsista.
Sittemmin erosimme, eikä yhtään liian aikaisin. Ikävä, että hellästä ja huolehivaisesta miehestä kehkeytyi melkoinen kotityranni. Toinen lapsista on samanlainen sähläri ja tuntuu lääkitsevän pahaa oloaan kovin helposti. Ei ole kuitenkaan alkoholisti, vaikka välillä oli aika kaltevalla tiellä. Raha ei pysy hyppysissä. On yhtä suurpiirteinen kuin isänsä. Ymmärtää isäänsä ehkä parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
19, tuossa on paljon tuttua, mies ei tosin juo juuri lainkaan, onneksi. Mutta jos "antaisin", pelaisi paljon uhkapelejä. Eniten rassaa, että elämästä on kadonnut kaikki hauskuus, huumori ja yhteistyö. Eletään kuin kahdessa eri leirissä, joista ihan satunnaisesti vain annetaan toiselle apua.
Lapsen ollessa ihan pieni, jouduin kerran menemään väliin, kun mies karjui puolivuotiaalle lapselle kuin heikkopäinen. Siitä annoin kuulla kunniansa niin, ettei toiste ole lapselle ääntään korottanut.
Jotenkin päivä päivältä rakastan miestä vähemmän, jokainen päivä on tätä samaa juoksupyörää, johon toinen vaan lykkää vauhtia kun itse haluaisin pysähtyä.
-ap
Huumorilla, huumorilla. Näin on meillä toimittu ja kun tarpeeksi itkettää, niin lopulta se alkaa jo naurattaa. Nimimerkillä avioliittoa takana 21 vuotta, yksi adhd-mies, kaksi adhd-lasta ja yksi add-lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmaan lapsen kasvulle tee tuollainen hyvää. Voi miksi ihmiset eivät valitse terveitä ihmisiä puolisoikseen, säästyisi monelta harmilta.
Menkää psykiatrille diagnoosia varten. Mies voi saada lääkityksen jolla elämä helpottaa huomattavasti. Jos mies ei tähän suostu mieti omaa jaksamistasi, ei ole tarkoituksenmukaista että palat loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 20:55"]
Ei varmaan lapsen kasvulle tee tuollainen hyvää. Voi miksi ihmiset eivät valitse terveitä ihmisiä puolisoikseen, säästyisi monelta harmilta.
[/quote]
Kyllä joskus tosiaankin kaduttaa... Sitten toisaalta mies on älykäs, luova, matemaattisesti lahjakas, ratkoo ongelmia "out of the box", sosiaalisesti erittäin taitava, hurmaava ja huumorintajuinen... Kyllä tuossa on piirteitä, joita mielelläni näkisin lapsessakin.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 20:59"]
Menkää psykiatrille diagnoosia varten. Mies voi saada lääkityksen jolla elämä helpottaa huomattavasti. Jos mies ei tähän suostu mieti omaa jaksamistasi, ei ole tarkoituksenmukaista että palat loppuun.
[/quote]
Olen yrittänyt puhua lääkärille menosta, mutta toistaiseksi sellainen on vain suututtanut miestä. Kannattaisikohan ehdottaa, että mies tekisi vaikka jonkun nettitestin, jos sieltä huomaisi miten moni asia osuu täsmälleen häneen...?
2: Missä iässä lapsessa alkaa näkyä oireita, jos tämä on perinnöllistä? (voi apua..!)
-ap
En tiedä perinnöllisyydestä mutta huonon mallin saa lapsi kuitenkin esimerkistä, nehän ottaa kaikesta mallia.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 21:07"][quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 20:59"]
Menkää psykiatrille diagnoosia varten. Mies voi saada lääkityksen jolla elämä helpottaa huomattavasti. Jos mies ei tähän suostu mieti omaa jaksamistasi, ei ole tarkoituksenmukaista että palat loppuun.
[/quote]
Olen yrittänyt puhua lääkärille menosta, mutta toistaiseksi sellainen on vain suututtanut miestä. Kannattaisikohan ehdottaa, että mies tekisi vaikka jonkun nettitestin, jos sieltä huomaisi miten moni asia osuu täsmälleen häneen...?
2: Missä iässä lapsessa alkaa näkyä oireita, jos tämä on perinnöllistä? (voi apua..!)
-ap
[/quote]
Yleensä näkyy aika pienessä jo. Diagnoosia ei tehdä aivan pienestä koska moni piirre on normaalia lapsen käytöstä. Tee itse nettitesti ja katso mätsääkö.
En tiedä. Itsekään en aina jaksa, perheessä myös lapsi jolla adhd. Tiukkaa tekee, ulkopuolisten ymmärtämättömyys loukkaa usein.
VOI LUOJA! SE,JOKA ITSESTÄÄN PYSTY HUOLEHTIMAAN EI, EI EI OIS PITÄNYT HANKKIA LASTA! MISSÄ ON SOSIAALIVIRAN OMAISET! APUA!
ITSE TUOLLASIA HOITANUT KOHTA 20- VUOTTA!
Ap vielä tässä. En tiedä haluaisinko erota vai yrittää saada miehelle apua. Olen vaan niin väsynyt. Ahdistaa, sydän hakkaa, en saa nukuttua sitäkään vähää, mitä lapselta unta saisi. Jatkuva riitely ja pettymykset vie sitä jäljellä olevaa rakkautta mieheen. Talo on niin hävityksen kauhistus, ettei tämä tunnu kodilta lainkaan. Mitään ei voi suunnitella etukäteen, kaikki organisointiyritykset ahdistaa miestä ja sitten riidellään taas. Ajelehditaan vaan ja minä en jaksa tällaista.