Jatkuva hölötyksen parivuotiaalle lapselle
istuin bussissa ja siellä istui aikuinen lapsensa kanssa. Koko bussimatkan aikuinen hölötti ja hölötti lapselle. Sanoitti "kaiken mahdollisen". Nyt mnenemme sieltä sinne. Tämän bussin reitti on tuolta tuonne. Nyt bussi kaartaa jyrkästi. Soitatko mummille. Hienoa osasit painaa nappia. Mennään tanssimaan. Se ja se tulee. Ulkona on pakkasta. Aurinko paistaa...
hiljaa oli noin puoli minuuttia, kun silmäili lehteä. Ja sitten se taaaaas jatkui. Koko bussimatkan.
ymmärrän kenties aikuisen ajatuksen...sanoittaa.
MUTTA tuollaisesta jatkuvasta puheentulvasta stressaantuu lapsi ja stressaantuu kanssamatkustajat. Lapselle ei jäänyt hengähdystauko tai maailman ihmettelytaukoa. Ei hetken rauhaa. Hölöhölöpölöpolo. Koko matkan.
se oli erikoista. Se oli jotenkin kummallista. Ajattelin, että tuo aikuinen ei kauaa jaksa tuollaista suorittamista eikä lapsen hermot kestä joko sitä puheen tulvaa tai sitten lapsi ei tule kestämään hiljaisuutta tai itsekseen oloa. Niin ääripään kohtasin tänään.ja ihmettelin maailmaa.
Kommentit (7)
Ei se ollut. Oli sen ajan hiljaa, kun vanhempi lehteä luki. Se hölötys oli niin jatkuvaa, että luonnollista olisi ollut kuulostella lasta. Vanhempi tavallaan vei kaiken tilan. Ei lapsi ehtinyt kysyä tai ihmetellä.
Ehkä just tullut neuvolasta ja saanut noottia että puheenkehityksessä viivettä. Tai sit tiedän kyllä ihan vaan sellaisia persoonia että eivät tosiaan hiljene koskaan. Eivät voi sille persoonallisuudelleen mitään vaan ovat samanlaisia lastensa ja myös aikuistenkin kanssa.
No jos ei se (hermostuva) lapsi ehtinyt inahtaakaan, niin sittenhän tuo keino toimi? Voisin muuten itse kuvitella käyttäytyväni samoin, koska tuo meidänkin poitsu on aika kova "ihmettelemään" ja nykyäänhän lapset eivät saa päästää ääntäkään tai muuten on heti kasvatuksessa vikaa. Äänekäs lapsi ärsyttää kanssaeläjiä, kuten myös lapsensa hiljaisena pitävä äänekäs vanhempi.
No toinen ääripää on vanhempi, joka ei puhu ei pukahda lapselleen mitään. Näprää kännykkää koko ajan, lapsi jää täysin huomiotta. Ja näitäkin näkee metrossa ja busseissa.
Minä taas ihmettelen ap:n tapaa ilmaista itseään. Ehkä jos äiti olis hänelle enemmän jutellut niin se ilmaisu olisi sujuvampaa.
Puhuminen on myös hyvä tapa estää lasta torkahtamasta bussiin. Liikkeelle lähteminen ei ehkä sujukaan ihan helposti, jos lapsi nukahtaa hetkeksi ja on kärttyinen herätessään.
Voisin kuvitella että se lapsi on sitä sorttia joka hermostuu bussissa ja tuo vanhemman keksimä ainoa toimiva keino estää huutokohtaus. Oman kokemukseni pohjalta...