Lue keskustelun säännöt.
Jännittäminen/sosiaalisten tilanteiden pelko
01.12.2014 |
Miten te jännittämisestä tai sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivät selviätte oireidenne kanssa? Mulla on alkanut muodostua aika suureksi ongelmaksi se, että punastelen jatkuvasti ilman mitään järkevää syytä tilanteessa kuin tilanteessa. Tätä tapahtuu siis ihan tuttujenkin ihmisten kanssa arkisissa tilanteissa, tuntuu etten pysty oikein missään olemaan rennosti. Olen jotenkin koko ajan sosiaalisissa tilanteissa vähän ylivirittyneessä tilassa ja koska pelkään aina etukäteen sitä milloin puna alkaa taas kerran hiipiä kasvoilleni tai milloin teen jotain noloa tai vaikutan tyhmältä, alan hermostua entistä enemmän ja noidankehä on valmis. Olen käyttänyt lääkityksenä Propralia silloin tällöin, mutta en ole kokenut sen kyllä pahemmin auttavan.... tai ainakin tunnen edelleen punastelevani. Voiko kuitenkin olla, ettei tuo sitten näy ulospäin? Rauhoittavia lääkkeitä olen käyttänyt silloin, jos olen esmerkiksi joutunut pitämään esitelmää ja niistä olen kyllä saanut avun. Niiden käyttö kuitenkaan tuskin on säännöllisesti viisasta, ovat kai enemmän erikoistilanteisiin tarkoitettuja. Oma jännittämiseni taas näkyy ihan arkisissakin tilanteissa, kuten kaupan kassalla jonottaessa tai ystävien kanssa kahvitellessa. Jossain vaiheessa opiskelijaterveydenhuollon lääkäri määräsi mulle SSRI-lääkettä, jota käytin hetken aikaa kunnes lopetin. En jotenkin vaan pidä ajatuksesta, että joutuisin popsimaan pillereitä joilla mahdollisesti on epämiellyttäviä ja pitkäaikaisia sivuvaikutuksia. Nyt olen tosin hakeutumassa psykoterapiaan, josta toivon ajan kuluessa saavani helpotusta myös tähän jännittämiseen. Kannattaisiko tuota lääkitystä kuitenkin mielestänne harkita? Jännittämiseen liittyvät pelot rajoittavat kuitenkin melko paljon elämää ja esimerkiksi työn etsiminen on hankalaa, kun ajatus asikaspalvelutyöstä saa kädet hikoamaan.... vaikka kokemusta ko. työstä kyllä on jonkun verran, sekä hyviä että huonoja. Nyt on kuitenkin edessä uuden työpaikan etsintä opintojen oheen ja en voisi kuvitellakaan istuvani esimerkiksi jossain kaupan kassalla ihmisten huomion keskipisteenä....
Tuntuu, että osa omasta persoonasta ja omista kyvyistä ei pääse esiin, koska on jännittämisen takia jotenkin lukossa eikä pysty tekemään sellaisia asioita mitä haluaisi... Voiko tästä päästä yli?
Kommentit (74)
Ei punastelu ole mikään paha juttu! Minäkin joskus punastelen, mutta ihmiset eivät sitä tunnu edes huomaavan. Ei normaalit ihmiset kiinnitä mitään huomiota mihinkään. Kyllä tuosta voi päästä yli, ilman muuta. Jos asia noin paljon häiritsee niin mene vaan terapiaan. Itse vataavassa tilanteessa annoin itselleni luvan punastella. Olen punasteleva ja inhimillinen ihminen. Ei siinä ole mitään pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset punastuu vähän, poskipäät vain tummenevat ja se on söpöä. Sitten on niitä, jotka punastuvat päästä varpaisiin. Tumma puna oikein helottaa ja hehkuu ja ihmiset kyselevät syytä punoitukseen.
Itselläni oli sama ongelma. Suosittelen ehdottomasti lääkityksen miettimistä. Se helpotti omaa elämääni huomattavasti. Edelleen saatan punastua, mutta lääkkeet auttavat sen ettei asiasta ns. Stressaa. Kaikki apu käyttöön, elämästä kuuluu nauttia! :)
Itsekin kärsin esitelmien pitämisestä. Mitä lääkettä käytät esiintymisjännityksen vähentämiseksi? Miten vahva annos sinulla on, miten paljon etukäteen otat lääkkeen?
Itsellä sama ongelma.. Mulla vaikuttaa oireisiin huomattavasti kofeiini!! Ja hyvin pieniki määrä eli kofeiinia sisältävä teekään ei sovi mulle... jos juon kahvia ni punastelen, stressaan, jännitän, ahistun, panikoin... ilman kofeiinia pieniä oireita, mutta niiden kanssa pärjää.. mulla on myös mirtatsapiini lääkitys. Se ei oo SSRI lääke vaan hieman rauhottava mielialalääke. Suosittelen! Alussa lääke voi väsyttää mutta väsymys menee ajan kanssa ohi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 17:34"]
Itsekin kärsin esitelmien pitämisestä. Mitä lääkettä käytät esiintymisjännityksen vähentämiseksi? Miten vahva annos sinulla on, miten paljon etukäteen otat lääkkeen?
[/quote]
Ap vastaa: Jos tää oli osoitettu mulle, niin otan Oxaminia puolikkaan tabletin (eli 7,5mg) noin tuntia ennen esitystä. Lisäksi saatan ottaa esimerkiksi 1-2 tablettia beetasalpaajia. Näillä avuilla esitelmät on sujuneet ja tosiaan auttaa huomattavasti kun ei koko ajan pelkää niitä omia jännittämisoireita... mulla kun ei tosiaan auta yhtään vaikka kuinka yritän ajatella, että jännittäminen kuuluu asiaan ja punastelu on normaalia. Sitä jotenkin menee sellaiseen paniikinomaiseen tilaan, että tuntuu ettei päässäkään kulje mikään ajatus selkeästi. Eikä siinä mitään, jos rajoittuisi pelkästään esiintymiseen... sillon ehkä asian voisi joten kuten hyväksyä. Mutta jos ei voi kavereidenkaan kanssa istua sunnuntaikahvilla tai opiskelijaruokalassa rennosti niin sitten alkaa olla hiukan väsyttävää...
Mulla tulee lisäksi melkein paniikkikohtaus, silmissä mustenee, pumppu käy ylikierroksilla, happi ei kulje, mut kännissä ei ujostuta yhtään mikään, päinvastoin olen suunapäänä joka suuntaan. Sillä mä sit lääkitsen itteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä te muut teette työksenne?
Itse olen myyjä ja koko ajan jännittää ja ahdistaa niin paljon. Nyt vapaapäivinäkin jo ahdistaa, taitaa olla jo masennusta tämän takia.:/ Haluaisin opiskella, mutta pelkään esitelmien pitoa ja esittäytymistä.
Beetasalpaaja menee jo ja äsken sain reseptin opamoxia. En ole vielä testannut, palaveri tulossa ja sitä varten siis.
Olen käynyt yhden kerran työterveydessä juttelemassa, seuraava aika parin viikon päästä. Toivon todella, että saisin jotakin apua tähän.
Tähän väliin kiitos näistä kirjavinkeistä, aion ehdottomasti lukea heti kun mahdollista! ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin hirveän punasteleva ja ahdistunut hikoiluun asti sekö sönkotin puheissani. Johtui varmaan pitkälti siitä että meillä oli kotona liikaa lapsia ja koskaan ei kumpikaan vanhemmista kuunnellut minua. Piti kiireessä sanoa kaikki jos jotain omaa yritti vanhempien tietoisuuteen saada. Minun piti oppia keskittymään ja pakottaa itseni uskomaan että kelpaan. Itseni pakottamalla ja myös kun ikää tuli lisää niin sain varmuutta. Olen tätä nykyä peruskoulun opettaja.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 20:04"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 19:49"]
Mulla työelämästä samaa kokemusta. Ja kun joku kysyi mikä siinä jännittää. Itse tunnen ainakin olevani muita huonompi ja en osaa keskustella. Sanat takeltelee, suuta kuivaa ja pelkään änkyttämistä.
[/quote]
Kuvaile minulle mukava kanssakäyminen työkavereiden kanssa. Kuvaile sellainen tilanne, jossa sinä olet tasaveroinen muiden kanssa. Mitä asioita haluat jakaa muiden kanssa? Mistä asioista sinä nautit työporukan jutteluhetkessä?
[/quote]
Pitää jostain etsiä tuo suositeltu kirja. En oikein osaa puhua mistään työkavereiden kanssa. Välttelen kahvihuoneita. Syön joskus työpöydän ääressä. En vain osaa kertoa omista asioistani tai ottaa kantaa toisen asioihin. Työasioista juttelemisessa tunnen olevani myös altavastaaja. Hirveän vaikeaa on välillä. =(
T:en muista numeroani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 20:17"]
Olin hirveän punasteleva ja ahdistunut hikoiluun asti sekö sönkotin puheissani. Johtui varmaan pitkälti siitä että meillä oli kotona liikaa lapsia ja koskaan ei kumpikaan vanhemmista kuunnellut minua. Piti kiireessä sanoa kaikki jos jotain omaa yritti vanhempien tietoisuuteen saada. Minun piti oppia keskittymään ja pakottaa itseni uskomaan että kelpaan. Itseni pakottamalla ja myös kun ikää tuli lisää niin sain varmuutta. Olen tätä nykyä peruskoulun opettaja.
[/quote]
myös kokemus ja ikä tuo lisää varmuutta. Harjoittelu sosiaalisissa tilanteissa myös antaa kokemusta, että mitä missäkin tilanteessa kannattaa/voi puhua. Small talkiakin voi opetella.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 20:20"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 20:04"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 19:49"]
Mulla työelämästä samaa kokemusta. Ja kun joku kysyi mikä siinä jännittää. Itse tunnen ainakin olevani muita huonompi ja en osaa keskustella. Sanat takeltelee, suuta kuivaa ja pelkään änkyttämistä.
[/quote]
Kuvaile minulle mukava kanssakäyminen työkavereiden kanssa. Kuvaile sellainen tilanne, jossa sinä olet tasaveroinen muiden kanssa. Mitä asioita haluat jakaa muiden kanssa? Mistä asioista sinä nautit työporukan jutteluhetkessä?
[/quote]
Pitää jostain etsiä tuo suositeltu kirja. En oikein osaa puhua mistään työkavereiden kanssa. Välttelen kahvihuoneita. Syön joskus työpöydän ääressä. En vain osaa kertoa omista asioistani tai ottaa kantaa toisen asioihin. Työasioista juttelemisessa tunnen olevani myös altavastaaja. Hirveän vaikeaa on välillä. =(
T:en muista numeroani
[/quote]
Käännä tilanne mielessäsi päälaelleen. Kuvittele sellainen ihannetilanne, jossa et ole altavastaaja, vaan aivan tasaveroinen keskustelukumppani muiden kanssa. Kuvittele, että muut ovat kiinnostuneita kaikesta, mitä suustasi päästät, ovat innostuneita ja haluavat kuulla lisää. Mistä aiheista keskustelette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paradoksaalista muttaitsellän punastelu on vähentynyt kun en ole enää kiinnittänyt siihen huomiota tai jaksanut hävetä
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 20:25"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 20:20"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 20:04"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 19:49"]
Mulla työelämästä samaa kokemusta. Ja kun joku kysyi mikä siinä jännittää. Itse tunnen ainakin olevani muita huonompi ja en osaa keskustella. Sanat takeltelee, suuta kuivaa ja pelkään änkyttämistä.
[/quote]
Kuvaile minulle mukava kanssakäyminen työkavereiden kanssa. Kuvaile sellainen tilanne, jossa sinä olet tasaveroinen muiden kanssa. Mitä asioita haluat jakaa muiden kanssa? Mistä asioista sinä nautit työporukan jutteluhetkessä?
[/quote]
Pitää jostain etsiä tuo suositeltu kirja. En oikein osaa puhua mistään työkavereiden kanssa. Välttelen kahvihuoneita. Syön joskus työpöydän ääressä. En vain osaa kertoa omista asioistani tai ottaa kantaa toisen asioihin. Työasioista juttelemisessa tunnen olevani myös altavastaaja. Hirveän vaikeaa on välillä. =(
T:en muista numeroani
[/quote]
Käännä tilanne mielessäsi päälaelleen. Kuvittele sellainen ihannetilanne, jossa et ole altavastaaja, vaan aivan tasaveroinen keskustelukumppani muiden kanssa. Kuvittele, että muut ovat kiinnostuneita kaikesta, mitä suustasi päästät, ovat innostuneita ja haluavat kuulla lisää. Mistä aiheista keskustelette?
[/quote]
Lähinnä työasioista kun tavataan. En mä koe tietäväni niistä paremmin. Muut ovat sosialisoituneempia ja hankkivat enemmän tietoa kuin minä. Ovat verkostoituneet töissä.
Moi ap! Mulla sama ongelma, kun sulla. Käytän itse rauhottavia. En pidä niitä niin pahana, kun jatkuvaa lääkitystä. Käytän n. 1-2 krt vk:ssa töissä esiintymistä tms vaativissa tilanteissa. Kokeilin kerran masennuslääkkeitä, mutta minusta tuli ihan maaninen, en ole masentunut, vaan sos tilanteet aiheuttaa paniikin...
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 20:30"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 20:25"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 20:20"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 20:04"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 19:49"]
Mulla työelämästä samaa kokemusta. Ja kun joku kysyi mikä siinä jännittää. Itse tunnen ainakin olevani muita huonompi ja en osaa keskustella. Sanat takeltelee, suuta kuivaa ja pelkään änkyttämistä.
[/quote]
Kuvaile minulle mukava kanssakäyminen työkavereiden kanssa. Kuvaile sellainen tilanne, jossa sinä olet tasaveroinen muiden kanssa. Mitä asioita haluat jakaa muiden kanssa? Mistä asioista sinä nautit työporukan jutteluhetkessä?
[/quote]
Pitää jostain etsiä tuo suositeltu kirja. En oikein osaa puhua mistään työkavereiden kanssa. Välttelen kahvihuoneita. Syön joskus työpöydän ääressä. En vain osaa kertoa omista asioistani tai ottaa kantaa toisen asioihin. Työasioista juttelemisessa tunnen olevani myös altavastaaja. Hirveän vaikeaa on välillä. =(
T:en muista numeroani
[/quote]
Käännä tilanne mielessäsi päälaelleen. Kuvittele sellainen ihannetilanne, jossa et ole altavastaaja, vaan aivan tasaveroinen keskustelukumppani muiden kanssa. Kuvittele, että muut ovat kiinnostuneita kaikesta, mitä suustasi päästät, ovat innostuneita ja haluavat kuulla lisää. Mistä aiheista keskustelette?
[/quote]
Lähinnä työasioista kun tavataan. En mä koe tietäväni niistä paremmin. Muut ovat sosialisoituneempia ja hankkivat enemmän tietoa kuin minä. Ovat verkostoituneet töissä.
[/quote]
Kylläkyllä, mutta unohda todellisuus. Nyt elä hetken aikaa fantasiamaailmassa ja kuvittele tilanne sellaisena kuin haluaisit sen olevan. Mistä asioista unelmasinäsi puhuu muiden kanssa? Jotta voit päästää irti jännittämisestä, sinun pitää antaa jollekin myönteiselle asialle lupa tulla elämääsi.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 20:28"]
paradoksaalista muttaitsellän punastelu on vähentynyt kun en ole enää kiinnittänyt siihen huomiota tai jaksanut hävetä
[/quote]
Minusta on tosi söpöä kun joku punastuu. Eli punastelkaa ihmiset. Se on myönteinen juttu.
Mä ottaisin kaiken mahdollisen avun vastaan. Mä punastelen myös koko ajan ja se todellakin näkyy. Ei auta altistaminen tai päätös etten punastele tai asian unohtaminen. Eikä beetasalpaajat. Mä olen yksi vitun punapersepaviaani aina missä on muitakin ihmisiä.