Todella todella paha olla :´(

Mitään erityistä ei ole sattunut, mutta tuntuu siltä ettei tämä perhe-elämä suju eikä varsinkaan avioliitto. Avioliitosta sen verran, että meillä on miehen kanssa kaverisuhde, seksiä ei ole koskaan, niin kai voi sanoa kun sitä oli viimeksi ½v sitten ja sitä ennenkin ainakin 7-8v mennyt hyvin satunnaisilla kerroilla muutaman kerran vuodessa. Ja kun eripuraa tulee niin minä voisin suurinpiirtein listiä koko ukon, tunnen tod suurta vastenmielisyyttä ja vihaa häntä kohtaan niillä kerroilla. Miten se edes kehtaa kysyä esim tänäaamuna että mikä on kun pitää olla pahalla päällä ja kiukutella vkonloppunakin. Hei halooooo mitä luulet SAATANAN IDIOOTTIKUSIPÄÄ!!!!!

Ja sittten nuo lapset, murrosikäisiä riiviöitä joiden mielestä olen tiukkis ja rage ja ties mitä. Joo no sitten olen mutta vois niitä rajoiksikin kutsua, ja sanktioiksi jos niikseen on, mies taas aivan eri linjaa, puhuu ja puhuu eikä usko ns rangaistuksiin, minä olen ainoa joka niitä jakelee, hän ottanut osan esim 11v:n peliajasta pois joskus pari kertaa kun poika vaikka raapinut isompaansa. Voi kun joku sijaisperhe ottaisi koko penskan välillä hoteisiinsa, olen aivan totaalisen väsynyt hänen temperamenttiinsa, päivittäisiin skitsokohtauksiinsa milloin mistäkin, helpuloihin läksyistä jos ei jotakin HETI osaa jne.

Nyt pitäisi ruveta imuroimaan, laittamaan pyykkejä, tekemään päivällistä ja valmistaamiehen huominen isänpäiväkakku, evvk!!! itkettää vaan:´´( voi kun saisi edes 1x puolessavuodessa hieman blingblingiä ja 1x/vkossa seksiä ja sitä tunnetta kun oma mies haluaa sinua mutta ei niin ei.