Tuosta kostamisketjusta tuli mieleen..

Tästä saattaa kehkeytyä pitkä aloitus, mutta menköön.

Erosin pari vuotta sitten lapseni isästä, tämän narahdettua toisen kerran pettämisestä. Kyse ei tällä(kään) kertaa ollut mistään kännisestä yhdenyön panosta vaan kuukausia jatkuneesta suhteesta jossa suunniteltiin yhteistä tulevaisuutta jne jne.

Ekan kerran mies petti kun olin raskaana. Annoin anteeksi, mutta sanoin että jos kerran vielä tekee noin, niin se on heti ero.

Itselleni ero oli helpotus. Mies oli manipuloiva, väkivaltainen alkoholisti. Jälkeenpäin ajateltuna: mitä vittua mä siinä koskaan näin?

Mutta miespä ei eroa hyväksynyt. Ilmoitti ykskantaan että tulee tuhoamaan elämäni, jos hänet jätän. En "ymmärrä" omaa parastani, olen kuulemma niin vaikea ämmä ettei kukaan muu kuin hän siedä minua. Turpaankin tuli eron jälkeen pari kertaa, kun mies tuli yhteiseen asuntoon keskellä yötä riehumaan.

Miehen käytös eron jälkeen oli aivan sairasta. Hän sekosi totaalisesti. Oli kai luullut että koska oli vuosia kohdellut mua paskasti, mä en uskaltaisi nytkään lähteä. Mulle ero oli helpotus, vaikka pelkäsin joskus henkeni edestä kun mies oikein sekoili ja kyttäsi.

Mutta, huomaan katkeroituneeni. Nimittäin miehen suku kääntyi mua vastaan täysin eron jälkeen. Katkaisivat minuun välit, ja samalla lapseen. Lapsi menetti siis erossa myös miehen puolen suvun käytännössä kokonaan. Asun miehen veljen perheestä 500 m päässä mutteivat he tapaa lasta ikinä.

Mies tapaa lasta 2 x kuukaudessa, mutta vie lapsen nykyään suoraan isoäidille, joka arvostelee lapselle kaikkea minussa ja lapsessa. Lapsella ei ole riittävän hienot vaatteet jne jne jne. Lista on loputon.

Taloudellisesti mies ei auta, tekee pimeenä töitä ja nostaa työttömyyskorvausta. En pysty tätä todistamaan, mutta pakkohan se on, kun työtön mies ajelee uudella autolla ja on aina uusissa merkkivaatteissa. Me lapsen kanssa sinnitellään mun palkalla ja ajellaan rämällä autolla.

Mieheltä saan edelleen parin vuodenkin jälkeen pelkkää paskaa niskaan. Arvostelee mua kaikille, haukkuu mulle suoraan, kertoo perättömiä tietoja. Velvollisuuksia miehellä ei ole, pelkkiä oikeuksia.

Mulle alkaa riittämään. Uskon että Karma hoitaa tehtävänsä, mutta mä haluan saada miehen kärsimään. En siksi, että petti mua tai hakkasi mua vuosia, vaan siksi että kiusaa mua edelleen, eron jälkeenkin eikä tunnu joutuvan vastuuseen mistään teoistaan. Minä olen ollut myös tyhmä, olen sietänyt liikaa ja toivonut että ukko muuttuisi, vaan ei.

Kertokaa mulle keinoja, joilla pistää mies kärsimään siitä mitä mulle ja lapselle on tehnyt?