Lue keskustelun säännöt.
Ikävöitkö jotakuta?
06.11.2014 |
Hävettää tunnustaa, mutta en vain kerta kaikkiaan pysty unohtamaan miestä, joka oli todellinen ensirakkauteni. Kukaan häntä ennen tai hänen jälkeen ei ole tuntunut edes läheskään samalta. Nyt olen varmaan jossain syysmasennustiloissa, kun ihan itkettää. Yritän nyt oikeasti opetella ajattelemaan, että hän on kuollut minulle, koska emme voi enää nähdä enkä halua ottaa häneen enää yhteyttä etten olisi hänelle riesa. Olen nähnyt hänet viimeksi 5 vuotta sitten ja uudessa parisuhteessa olen ollut yhtä monta vuotta. Tuntuu että pääni on nyt ihan sekaisin.
Kommentit (2)
[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 23:58"]
Tyypillinen naiselle, ei osaa ajatella järjellä.
[/quote]
No älähän nyt, tämähän on nimenomaan tunneasia jos mikä. Ei siinä ole järjellä mitään tekemistä. Voi järkeillä, kuten nyt ap:kin juuri kertoi, ettei voi eikä halua ottaa yhteyttä, mutta jos se tunnetila tulee päälle, niin se vain tulee päälle eikä siinä kohtaa järkeilyt auta. Se on vain kärsittävä pois. Kyllä ne tunteet pikkuhiljaa hiipuu, kun niitä ei ruoki. Vähän aikaa voi kieriskellä surkeudessa oikein sydämensä kyllyydestä, mutta sitten pitää jatkaa elämää ja jättää menneet taakseen. Tätä kutsutaan surutyöksi ja se on vain tehtävä, jotta voi jatkaa eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillinen naiselle, ei osaa ajatella järjellä.