miten selvitä erosta?

Hakeudu uhmeessä neuvolan kautta juttelemaan ammattiauttajalle. Teet niinpalveluksen tulevalle lapsellesi.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 23:35"]Hakeudu uhmeessä neuvolan kautta juttelemaan ammattiauttajalle. Teet niinpalveluksen tulevalle lapsellesi.
[/quote]

Niin mä ajattelinkin tehdä :) Oon vaan niin shokissa näistä paljastuksista että en oikein tiedä miten päin olla.. Onneks voi nollata av palstaa selailemalla..

Keskityt omaan elämään ja raskauteesi. Pienillä askeleilla eteenpäin ja jätät huonot asiat taaksesi. Selviät kyllä ajan kanssa. Tsemppiä!

Kaikesta selviää, niin kliseiseltä kamalalta kommentilta kun tuo nyt varmasti korvissasi kuulostaa, mutta totta se on. Ajattelen aina äitiäni joka uskalsi jättää väkivaltaisen isäni 20-vuoden avioliiton jälkeen. Äijä nykyään hajoaa alkoholismiinsa, äitini sensijaan löysi uuden miehen ja heillä mennyt mukavasti viimeiset 15-vuotta :)

Onko sinulla lähellä/samassa kaupungissa luotettavia perheenjäseniä tai ystäviä?

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 23:38"]Keskityt omaan elämään ja raskauteesi. Pienillä askeleilla eteenpäin ja jätät huonot asiat taaksesi. Selviät kyllä ajan kanssa. Tsemppiä!
[/quote]

Mä olenkin touhunnut koko päivän etten ajattelis liikaa ja etten varsinkaan erehtys soittamaan miehelle, mut nää illat..

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 23:43"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 23:38"]Keskityt omaan elämään ja raskauteesi. Pienillä askeleilla eteenpäin ja jätät huonot asiat taaksesi. Selviät kyllä ajan kanssa. Tsemppiä! [/quote] Mä olenkin touhunnut koko päivän etten ajattelis liikaa ja etten varsinkaan erehtys soittamaan miehelle, mut nää illat..

[/quote]

Löytyykö perhettä/ystäviä samasta kaupungista joiden kanssa voisit viettää aikaa?

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 23:40"]Kaikesta selviää, niin kliseiseltä kamalalta kommentilta kun tuo nyt varmasti korvissasi kuulostaa, mutta totta se on. Ajattelen aina äitiäni joka uskalsi jättää väkivaltaisen isäni 20-vuoden avioliiton jälkeen. Äijä nykyään hajoaa alkoholismiinsa, äitini sensijaan löysi uuden miehen ja heillä mennyt mukavasti viimeiset 15-vuotta :)

Onko sinulla lähellä/samassa kaupungissa luotettavia perheenjäseniä tai ystäviä?
[/quote]

Ne yatävät hävis raskauden myötä, vaan muutama luottoystävä jäi :) Kaikesta pääsee yli.. mut miten nää ekat illat? On jo ben&jerrysiä ja saksanpaimenkoira kainalossa :')

Kyllä siitä selviää , vaikka koville ottaako. Voimia ja tsemppiä ja älä jää yksin. Perheneuvolaan esim kannattaa varata aika tai neuvola psykologille hyvä on päästä purkamaan tapahtunutta ja läpikäyminen sitä ja saamaan itselle voimaa ja tukea. Ystävät on tärkeitä tukijoita myös ja toivottavasti sinulla on lähisukulaisia, joilta voit saada apua ja tukea vauva- ja pikkulapsiarkeen. Jos ei ole, niin Kunnissa on perhetyöntekijöitä, jotka voivat auttaa esim lapsen hoidossa, jos on yksin ja tarvitsee lepoa. Itse erosin miehestä ni, kun en muuta vaihtoehtoa enää nähnyt puoli vuotta sitten ja muutin kahden lapseni kanssa omilleen asumaan. On ollut vaikeita hetkiä, mutta myös suurta helpotusta olen tuntenut kun ne toisen aiheuttamat vaikeudet eivät enää hallitse elämää. Lapset pitävät kiinni arjessa ja he ovat parasta mitä mulla on. Kyllä sinäkin selviät ja vielä tulee päiviä kun kaikki kaunis palaa elämääsi.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 23:48"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 23:40"]Kaikesta selviää, niin kliseiseltä kamalalta kommentilta kun tuo nyt varmasti korvissasi kuulostaa, mutta totta se on. Ajattelen aina äitiäni joka uskalsi jättää väkivaltaisen isäni 20-vuoden avioliiton jälkeen. Äijä nykyään hajoaa alkoholismiinsa, äitini sensijaan löysi uuden miehen ja heillä mennyt mukavasti viimeiset 15-vuotta :)   Onko sinulla lähellä/samassa kaupungissa luotettavia perheenjäseniä tai ystäviä? [/quote] Ne yatävät hävis raskauden myötä, vaan muutama luottoystävä jäi :) Kaikesta pääsee yli.. mut miten nää ekat illat? On jo ben&jerrysiä ja saksanpaimenkoira kainalossa :')

[/quote]

jätski ja sakemanni kuulostaa loistavalta. Kyllä sinä selviät :)

Niin kauhealta kuin se tuntuukin, niin silti selviää, ihmisellä on vain sellainen ominaisuus, sopeutua kun on pakko, kun ei ole vaihtoehtoja. Tsemppiä karmeaan tilanteeseen, lohduttauin aikanaan itse sillä, että vuoden päästä musta ei enää tynnu näin pahalta!

Tässä oli yllä jo pari hyvää juttua eli ammattiapu ja keskittyminen itseen ja tulevaan lapseen. Olet menossa oikeaan suuntaan ja se on jo askel kohti selviytymistä. Anna itselle aikaa suruun, mutta älä jää siihen rypemään. Tee asioita joista pidät, pieniä tai suuria, mitä vaan jos se tuo hyvän mielen. Vietä aikaa hyvien ystävien ja perheen kanssa tai aloita vaikka uusi harrastus. Jos luet kirjoja tai vaikka et lukisikaan niin suosittelen Rachel A. Sussmanin Erokirjaa. Tiedän, illat on kaikista vaikeimpia, mutta itseä auttoi tuon lukeminen ennen nukkumaanmenoa. Kirjassa on selviytymisvinkkejä ja kirjoituksia saman kokeneilta. Päivä kerrallaan on mentävä ja romahduksia voi tulla pitkin matkaa, mutta jatka sinnikkäästi eteenpäin! Paremmat ajat koittavat vielä.

T. 2 kk sitten saman kokenut ja matkaa on vielä