Epäusko hiipii suomalaista terveydenhuoltoa kohtaan.

Tuttavani opiskeli lähihoitajaksi, koulu kesti 1,5 vuotta iltaopiskeluna. Nyt hän on ollut töissä nelisen vuotta vanhusten kotihoidossa. Työt pitää sisällään kokkausta, siivousta, lääkkeiden antoa ja seuraneitinä oloa.

Nyt hän on kolmatta kertaa pääsykokeissa, että pääsis sairaanhoitajaksi opiskelemaan. Joka kerta on ottanut "lukuvapaata" kaksi edellistä päivää ja lukenut hemmetisti. Ihmetellyt, kun on saanut huonot pisteet, kun hän luki ja perehtyi kerrankin asioihin.

Sanokaa nyt, ettei tuo tälläkään kertaa mene läpi! Joohan?! Ihan kauhea tunne, että entä jos se pääseekin... Enhän mä enää uskalla ketään perheestäni hoidattaa enää missään, jos tuollaiset tampiot ovat siellä hoitamassa.

Nykyisessä duunissaan on aivan pätevä. Jos juoruherkkää suuta ei oteta huomioon, jep kertoo auliisti asiakkaista myös nimellä. Hänen työnantajalleen on asiasta ilmoitettu ja on saanut varoituksen.

Mistä mä tämän kaiken tiedän? Siitä, että tapaan säännöllisesti lasten kautta ja kaupoilla. Hän on lörppö ja mielellään kertoo asioitaan kovaankin ääneen, vaikkei kukaan edes kysy.

Lähihoitajuus ei tietääkseni rakettitiedettä ole, mutta sairaanhoitajiin vielä uskon. Siinä pitäisi osatakin asioita.