Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää onko masentunut vaiko vain laiska ja saamaton?
06.11.2014 |
Kun ei vain jaksa kaikkea? Perusjutut on kunnossa, lapsilla rytmit arjessa, hoidan asiat mitkä täytyy kunnolla - käyn kaupassa, pyykkään, hoidan kaiken arkeen kuuluvan yksin, yh kun olen. Kotona on aina joku projekti kesken kun ei vain saa aikaiseksi. Aloitan, mutta kesken jää, se vaivaa mieltä ja saa tuntemaan itsensä huonoksi, mutta kun ei vain jaksa. Esimerkkinä nyt matot. Siivotessa vien matot ulos tuulettumaan, tamppaan ne ja sinne ne jäävät tuulettumaan joskus viikoksi-kahdeksikin ennenkuin saan aikaiseksi hakea sisälle takaisin. Ne pitäisi myös pestä - en ole saanut aikaiseksi selvittää missä tässä talossa on pesutupa että menisin ja pesisin. Lattiat on imuroitu ja mopattu, mutta pitäisi tehdä se kohta uudestaan ennenkuin saan edes edellisen siivouksen jäljiltä ulos jääneet sisään.
Tiedän järjellä, että on harvinaisen typerää kuluttaa energiaa murehtimalla jotain hemmetin mattoja - mutta en meinaa päästä kehäajattelusta ulos. Varsinkin kun joku on tulossa kylään, tuntuu että kaiken pitäisi olla tiptop, perussiisti ei riitä. Olen nähnyt kavereilla, että heillä kämppä on välillä ihan pommin jäljiltä, eikä se minua ole millään lailla haitannut, en sitä kämppää ole mennyt tapaamaan vaan ystävääni. Mutta oma koti häiritsee, jos on vähänkään sekaisin.
Kommentit (12)
Masentuneesta ei mukavatkaan jutut tunnu niin mukavilta kuin pitäisi. Jokaista "masentaa" joskus kun pitää tehdä jotakin ikävää, vaikka siivota, mutta ne piristyy heti kun pääsee baariin tai leffaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennuksen raja on varmasti aika vaikea piirtää ainakaan näin ei-ammattilaisena, mutta jos et vain jaksa, niin siitä ei pitäisi tuntea syyllisyyttä oli se perimmäinen syy mikä tahansa.
Masentunut vai uupunut? Mulla on sellainen käsitys, että oireet on melko samat ja uupumus voi johtaa myös masentumiseen. Käsittääkseni uupunut kuitenkin näkee valoa tunnelin päässä, vaikkei juuri nyt jaksakaan.
Sanoit: "Perusjutut on kunnossa, lapsilla rytmit arjessa, hoidan asiat mitkä täytyy kunnolla - käyn kaupassa, pyykkään, hoidan kaiken arkeen kuuluvan yksin, yh kun olen."
Sähän teet tosi paljon! En ihmettele, jos väsyttää, etkä jaksa enempää.
Mullakin on pestävä matto roikkunut jo kaksi viikkoa terassin kaiteella. Hohhoijaa, jos tulevana viikonloppuna. Mä olen ainakin laiska! En tekis mitään, jos ei pakko. Niin ja lattioita en pese juuri koskaan.
Masentuneella on itsestään ja tulevaisuudestaan negatiivinen käsitys. Hän ei tunne toivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olen harkinnut samanlaisen aloituksen tekemistä! Mulla on siis sama juttu.
Tämä alkoi ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen kun jäin kotiin. Sitä ennen tein kaikki hommat oikeastaan aina heti "pois alta"; oli tavallaan pakko kun opiskelin ja kävin osa-aikatöissä, niin ei viittinyt jättää kotihommia kasautumaan, koska ois tullu vaan entistä enemmän kiire. Kun jäin kotiin, eikä ollut muita velvollisuuksi kuin lapsen ja kodin hoitaminen, alkoi kaikki mennä jotenkin alamäkeä. Yhtäkkiä ei ollutkaan mitään kunnon päivärytmiä ja kaikki "työt" (olkoon vaikka tiskaaminen) alkoi tuntua jotenkin ylivoimaiselta. Miehenkin kanssa on tästä tullut riitaa. Aluksi en edes tajunnut koko juttua. Jossain vaiheessa aloin ymmärtämään, että jotenkin kummaa kun ei saa puoliakaan siitä tehtyä mitä tein silloin kun opiskelin ja olin töissä (toki lapsen hoito on nyt lisänä).
Olen huomannut, että mua stressaa ihan hirveästi, jos pitää tehdä kiireessä monta asiaa peräkkäin, esim. käydä kaupassa, laittaa ruoka, siivoilla ilman taukoa. Siis tuntuu, että mä tarvin aina vähintään puolen tunnin tauon joka tehtävän välillä (ja siis ei ole nyt kyse fyysisestä jaksamisesta), jotta pystyn siirtyä seuraavaan asiaan. Ennen menin opinnoista suoraan töihin ja sieltä kotiin tultuani vielä vaikka siivosin, eikä ollut mitään ongelmaa. En jotenkin osaa selittää edes koko asiaa, kuulostaa varmaan tosi omituiselta.
Oon siis itsekin miettinyt, että onko tämä vaan laiskuutta, jotain lievää masennusta vai oliko se vaan jotenkin niin suuri muutos entiseen elämään lapsen syntymän jälkeen, kun ei yhtäkkiä ollutkaan pakko tehdä mitään (paitsi hoitaa lasta tietysti)...??? Mun pitikin ap kysyä, että käytkö töissä? Ja alkoiko tä sulla jonkin elämänmuutoksen jälkeen?
Sori pitkä sepustus.
Lääketieteessä käytetyillä kyselylomakkeilla saa vihjettä voisiko kyse olla oikeasta masennuksesta
http://www.tohtori.fi/?page=3459083, http://www.terveysportti.fi/xmedia/pgr/100.012.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KÄÄK! mä unohdin märät vaatteet eilen pesukoneeseen ja muistin ne nyt!
Mä samaistun aloittajaan täydellisesti. Olen epäillyt itselläni masennusta/uupumusta ja itsemurha-ajatuksia on ollut mielessä. Mutta, käyn töissä ja mieliala tällä hetkellä hyvä (löysin yhden ruokalisän, joka auttaa mua mielialan kanssa, mulle sopii se muille ehkä ei) enivei, olen tosi saamaton myös. Mutta kiitos muistutuksesta :) nyt pyykkäämään.
Mulla on sama kuin kasilla. Siis ihan ihmeellistä, miten ennen ehdin vaikka mitä, mutta kun nyt olen työttömänä kotona, niin jokaiseen asiaan menee kauheasti aikaa ja energiaa. Siis sitä energiaa menee lähinnä sen jokun asian aikaiseksi saamiseen. Nytkin on kauheasti kertynyttä tehtävää ja kämppä sekaisin. Kaikki kaatuu päälle. Ei meinaa saada aikaiseksi yhtään mitään.
Tänään lapsi jäi pois koulusta ja se riittää näköjään mulle, ettei mistään tänään suunnittelemastani työstä tule mitään, kun päivärytmi nyt järkkyikin noin pahasti muka. Pyh, on niin iso jo, ettei tarvitse mitään erityistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 11:06"]
Mulla on sama kuin kasilla. Siis ihan ihmeellistä, miten ennen ehdin vaikka mitä, mutta kun nyt olen työttömänä kotona, niin jokaiseen asiaan menee kauheasti aikaa ja energiaa. Siis sitä energiaa menee lähinnä sen jokun asian aikaiseksi saamiseen. Nytkin on kauheasti kertynyttä tehtävää ja kämppä sekaisin. Kaikki kaatuu päälle. Ei meinaa saada aikaiseksi yhtään mitään.
Tänään lapsi jäi pois koulusta ja se riittää näköjään mulle, ettei mistään tänään suunnittelemastani työstä tule mitään, kun päivärytmi nyt järkkyikin noin pahasti muka. Pyh, on niin iso jo, ettei tarvitse mitään erityistä.
[/quote]
Siis mullakin on niin, että jos tulee joku pienikin yllättävä muutos suunnitelmiin, niin jotenkin "lamaannun"! T. 8
Ihan sama ilmiö täällä. Kun on töissä/koulussa niin sellainen perusrytmi elämässä on nopeampi. Ne kotityötkin tuli huitaistua paljon nopeammalla kädellä pois alta. Kotona ollessa se rytmi vaan hidastuu, jään pohdiskelemaan asioita ja siirrän kotitöiden tekoa. Sitten kun alan vaikka siivoamaan, saatan käyttää siihen monta tuntia ja teen sen kunnolla. Kyllähän sitä helposti myös laiskistuu, netissä surffailu on hauskempaa kuin siivoaminen :D Olen päätynyt tavallaan tekemään itselleni aikataulun: teen yleensä kotityöt tiettyyn aikaan ja kaikki kerralla reippaaseen tahtiin. Sitten voin taas "hyvällä omallatunnolla" rentoilla. Mä ainakin olen tällainen joko-tai-ihminen. Vauhti päällä tai sit kerrassaan pysähtynyt. Vielä kun sais aikataulutettua kuntoilun päivittäisiin "pakollisiin" tekemisiin :) Itse en ole masentunut.
En minä yhtään ihmettele, että et halua siivota, ei siihen masennusta tarvita.
Voisiko ero olla siinä, että masentunutta ei innosta mikään? Laiskalla on kuitenkin ne omat jutut, jotka kiinnostavat.