Kertokaa kokemuksia "iltatähden" tullessa taloon.

Sain myös esikoiseni 25-vuotiaana ja vauva oli uskomattoman helppohoitoinen ja nukkuikin yöt kokonaan jo ihan pikkuvauvasta lähtien. Meille tuli ero lapsen ollessa aika pieni, mutta koska lapsi oli niin kiltti ja helppo, niin ei todellakaan ollut mitään raskasta aikaa missään kohtaa. No sitten löysin joidenkin vuosien kuluttua uuden miehen ja sain iltatähden myös 36-vuotiaana niinkuin sinäkin. Vauvalla olikin sitten ties mitä allergioita ja oli alusta lähtien tosi vähäuninen. Vauvavuosi oli ihan hirveä ja todellakin tuli monta kertaa kaduttua, että vielä piti yksi lapsi saada. Mutta kyllä se siitä helpotti lapsen kasvaessa ja varsinkin kun lapsesta kasvoi niin ihana taapero, joka sulattaa jokaisen sydämen.

Mutta en tosiaan usko että ikä varsinaisesti vaikuttaa näihin asioihin mitenkään. Ihan yhtä väsynyt olisin ollut 25- tai 36-vuotiaana. Enemmän se on lapsesta kiinni. Se hyvä puoli nyt on, että isommista lapsista (miehelläkin on aiemmasta suhteesta lapsi) on jo monenlaista apua pienemmän hoidossa. Ja todella hyvin ovat isommat suhtautuneet uuteen tulokkaaseen ja pikkuisesta on valtavasti iloa kaikille. Edelleen on huono nukkuja, vaikka on jo 2-vuotias.

Uskoisin, että sinulla tulee olemaan tosi ihanaa uuden vauvan kanssa, jos koit että silloin oli raskasta kun oli kaksi pientä. Ja nyt on isommat sisarukset apuna vauvaa viihdyttämässä. 

Itse sain neljännen 41-vuotiaana, eroa edelliseen tuli 8v. Jaksanut yövalvomisia paljon paremmin näin nelikymppisenä, jolloin en muutenkaan nuku öitäni kuin 25v jolloin sain esikoisen. Kuopus on nyt 4v ja sulattunut meidän kaikkien sydämet. Kuten lapset sanoo: elämä olis tyhjää ilman häntä.