Lue keskustelun säännöt.
Nyt kun pinnalla on mustasukkaisuus, niin mitä käytännön vinkkejä antaisitte...
28.10.2014 |
Niin moni on lähipäivinä lytännyt mustasukkaisen puolison maan rakoon. Sairaalloisuus tietysti kuluttaa sekä itse mustasukkaista puolisoa että (varsinkin) sitä toista osapuolta. Mulla on todella huono itsetunto ja kärsin siitä todella paljon. Mun mies kärsii sen eri ilmiöistä, muun muassa alakuloisuus, itseinho jonka annan kuulua ja näkyä aika-ajoin vahvastikin. Yhtenä seurauksena myös todella kova ahdistus kun puoliso esim. lähtee viettämään omaa aikaa kavereidensa kanssa. En tajua kuinka olen pärjännyt, mutta ne tunteet ovat todella vahvoja mun pään sisässä. Mulla on aina etukäteen jo valmiiksi "kauhuskenarioita" mitä voi tapahtua ja kuinka voi käydä. Käyn terapiassa kyllä. Ollaan käyty myös pariterapiassa. Meidän historiaan mahtuu asioita, jotka ovat vieneet luottamusta pahoin.
Te av-mammat ja -paapat: mitä käytännön vinkkejä antaisitte minulle, millä tavalla käytännössä kasvatan omaa itsetuntoani, koska siitä se mustasukkaisuuskin johtuu. Terapeutti kyllä ymmärtää, mutta en ole saanut näin kolmikymppisenäkään vielä "ahaa-elämystä" että riitän tällaisena. Tarkoituksenani olisi ainakin yrittää laihduttaa ja kohottaa kuntoa. Itken välillä omaa ulkomuotoani ja -näköäni ihan ääneen. Olen todella huonoitsetuntoinen.
Kommentit (19)
Viimeksi tänään mietin vakavasti eroa, hillitön raivo sisälläni meinaa aika-ajoin purkautua hullulla tavalla ja välillä purkautuukin - paiskon tavaroita ym. lastenkin nähden. Mä kärsin ja perheeni kärsii minusta, eikä kukaan nyt osaa muka antaa vinkkejä käytännön elämään??? En tiedä miten kertoisin, koska kukaan ei usko kuinka väsynyt, voimaton, allapäin ja pohjalla olen. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on se naisenvaisto tuo sairaus.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 21:26"]Viimeksi tänään mietin vakavasti eroa, hillitön raivo sisälläni meinaa aika-ajoin purkautua hullulla tavalla ja välillä purkautuukin - paiskon tavaroita ym. lastenkin nähden. Mä kärsin ja perheeni kärsii minusta, eikä kukaan nyt osaa muka antaa vinkkejä käytännön elämään??? En tiedä miten kertoisin, koska kukaan ei usko kuinka väsynyt, voimaton, allapäin ja pohjalla olen. AP
[/quote]Jos sä olet noin onneton, ni eikös se ero ole paras vinkki tai sit joku lääkitys mikä hillitsis tunteita, kerta ei muu auta. Oletko liikaa kotona? Lähde viihteelle kavereittes kans siinä missä ukkoski menee, humala turruttaa tunteet, etkä mieti niin paljon.
Jos kyseinen miehesi on pettänyt sinua, silloin on melkoisen "normaalia" olla järkyttynyt ja järkkynyt ja suunnittelisin eroa, jotta pääsisin tuosta huonon olon lähteestä eroon.
Mutta jos se on aikaisemmat miehesi, mutta nykyinen miehesi on kunnollinen, silloin tuolle pitää todella tehdä jotakin. Koska silloin nykyinen miehesi ei ole tehnyt niitä tunteita, vaan ne ovat sinun päässäsi. Kokeile seuraavaa: Mieti pahin mahdollinen skenaario läpikotaisin läpi. Aina siitä että mies pettää, ehkä jättää. Mieti kuinka lähdet kotoa, ostat uuden asunnon, alat urheilla, alat harrastaa, mieti miten käyt yksin kaupassa, nautit rauhasta, käyt terapiassa, panostat itseesi, käyt kampaajalla, itket välillä, raivoat eroa, luet erokirjoja, käyt kävlyllä, käyt lenkillä, vietät yksinäisen joulun ja sitten vietät joulun jolloin on hyvä olla.
Elä nämä kaikki tunteet läpi niin että ne tuntuvat tosilta. Ja huomaat, olet edelleen elossa, hengität, aamu tulee, et olekaan kuollut. Ehkä olet jopa iloinen kun mies tulee kotiin. ei tarvitse enää miettiä mitä hän on tehnyt, kun olet jo elänyt pahimman ajatuksen etukäteen.
Toista tarvittaesa...
Minulla oli mustasukkainen kausi joka jatkui aika pitkään. Se tosin sai alkunsa siitä että mies petti. Pari vuotta meni siihen että aloin luottaa uudelleen täysin, mutta mustasukkaisuus ei kestänyt niin pitkään. Se oli sellaista että tarkkailin merkkejä vaikuttaako se salaavan jotain, ja se alkoi kuormittaa tosi paljon. En viitsi enää olla huolissani siitä pettääkö toiste. Ihminen voi hallita vain omaa toimintaansa, ei toisen. Jos pettää niin sitten pettää ja se on sen ajan murhe, ja mies tietää kyllä että sellaisen tilanteen eteen tullessa ero tulee heti ilman mitään kummempia lässytyksiä.
Mustasukkaisuus on sopivassa määrin ihan ymmärrettävä tunne, mutta ei kovin käytännöllinen sellainen. Kun ketään ei kuitenkaan voi pakottaa rakastamaan ja olemaan uskollinen. Vahtaaminen taas on aika pimeää touhua ja parisuhde (ja/tai mielenterveys) voi loppua jatkuvaan kyttäämiseen vaikkei kumpikaan pettäisi.
Kannattaa nauttia nykyhetkestä. Jos käy myöhemmin ilmi että tämänhetkinen onni on ollut valheellista, niin onko sillä niin kamalasti väliä jos kuitenkin on ollut onnellinen. Jos ei pysty tulevaisuuden kauhukuviltaan olemaan koskaan onnellinen niin se on paljon surullisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 21:32"][quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 21:26"]Viimeksi tänään mietin vakavasti eroa, hillitön raivo sisälläni meinaa aika-ajoin purkautua hullulla tavalla ja välillä purkautuukin - paiskon tavaroita ym. lastenkin nähden. Mä kärsin ja perheeni kärsii minusta, eikä kukaan nyt osaa muka antaa vinkkejä käytännön elämään??? En tiedä miten kertoisin, koska kukaan ei usko kuinka väsynyt, voimaton, allapäin ja pohjalla olen. AP
[/quote]Jos sä olet noin onneton, ni eikös se ero ole paras vinkki tai sit joku lääkitys mikä hillitsis tunteita, kerta ei muu auta. Oletko liikaa kotona? Lähde viihteelle kavereittes kans siinä missä ukkoski menee, humala turruttaa tunteet, etkä mieti niin paljon.
[/quote]
Olen kyllä kotona paljon. Ei mulla ole montaa ystävää. Harvoin käyn viihteellä. Ei mulla edes tee mieli mennä, mutta silti olen miehen menoista mustis. Ap.
Ja lääkkeitä on kokeiltu mut jokaisesta tullut jonkunlaisia sivuoireita, osasta tosi pahojakin haittavaikutuksia. Kutoselle tiedoksi, nimenomaan luottamuspula on nyk.miehen itseaiheuttamaa. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko teidän mielestä lapsellista ns.kerjätä tai pyytää miestä kehumaan tms.enemmän mua? Olen huomannut tulevani todella onnelliseksi pienistäkin positiivisista kommenteista. Pelkään vaikuttavani säälittävältä, jos sanoisin tuollaisen hänelle ääneen. Ap.
Ala ajattelemaan että olet maailman tärkein ihminen ja perustele itsellesi miksi olet parempi kuin muut. Näin saat itsellesi itsetuntoa, mutta pystyt myös huomaamaan negatiiviset asiat, kuten ylipainon, ja tekemään sille jotain saamatta hirveää tunnekuohua.
Itsetunto lähtee kasvamaan siitä hetkestä lähtien kun tajuaa, että sillä ei oikeasti ole mitään väliä mitä muut ihmiset sinusta ajattelevat ja ainoa syy miksi sinun pitäisi miellyttää jotain henkilöä on saada jotain hyödykettä häneltä eli kaikki liittyy lopulta sinuun itseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 22:19"]Ja lääkkeitä on kokeiltu mut jokaisesta tullut jonkunlaisia sivuoireita, osasta tosi pahojakin haittavaikutuksia. Kutoselle tiedoksi, nimenomaan luottamuspula on nyk.miehen itseaiheuttamaa. Ap.
[/quote]
No ethän sinä sitten ole sairaalloisen mustasukkainen jos mustasukkaisuudelle on ihan oikea syy. Itsekin olisin tuossa tilanteessa epäluuloinen enkä ole juuri ollenkaan mustasukkainen. Mikä järki on jatkaa suhdetta jossa on tuollainen luottamuspula?
Opettele arvostamaan omaa aikaa. Sitä hetkeä kun saat juoda kahvisi rauhassa. Kun saat istua koneella ja no, tee oikeastaan mitä tahaansa muuta kuin olet tällä palstalla, katso vaikka jotain sarjaa netistä ja keskity täysin sen katsomiseen ilman että uhraat ajatustakaan miehellesi. Keskity täysin itseesi, omaan nautintoosi ja jos mies tulee ajatuksiisi niin käske hänen painua hiiteen häiritsemästä omaa hetkeäsi. Sitten kun olet oppinut olemaan yksin, voit miettiä olisiko joku sellainen harrastus mitä voit lasten kanssa tehdä ilman miestä.
Tuo kaiken läpikäyminen on myös hyvä, se kannattaa tehdä ensin. Jos on sen verran ylimääräistä rahaa, niin mene vaikka hotelliin viikonlopuksi yksin ja käy nuo läpi niin lasten ei tarvitse nähdä tunteittesi myllerrystä. Ja sitten menet kotiin ja toteat että tuossa tuo mies vielä on. Sitten alat opettelemaan tuota itseesi keskittymistä, joko niin että mies on vielä puolisosi tai sitten hän on exäsi.
Opettele kehumaan itseäsi. Listaa vaikka joka päivä asiat joihin olet itsessäsi tyytyväinen, oli se sitten onnistunut ruoka tai että rauhoitit itsellesi hetken aikaa, kävit lenkillä tai löysit lapselle mieluisan asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 22:22"]
Olisko teidän mielestä lapsellista ns.kerjätä tai pyytää miestä kehumaan tms.enemmän mua? Olen huomannut tulevani todella onnelliseksi pienistäkin positiivisista kommenteista. Pelkään vaikuttavani säälittävältä, jos sanoisin tuollaisen hänelle ääneen. Ap.
[/quote]
Mitä sä kostuisit sellaisista kehuista jotka olet itse tilannut? Sama kuin tilaisit automaatista tekstiviestejä joissa sanotaan jotain positiivista sinusta. Pystyisitkö ilahtumaan siitä että käsket miehesi sanomaan sinua kauniiksi ja sitten hän sanoo sinua kauniiksi?
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 21:26"]Viimeksi tänään mietin vakavasti eroa, hillitön raivo sisälläni meinaa aika-ajoin purkautua hullulla tavalla ja välillä purkautuukin - paiskon tavaroita ym. lastenkin nähden. Mä kärsin ja perheeni kärsii minusta, eikä kukaan nyt osaa muka antaa vinkkejä käytännön elämään??? En tiedä miten kertoisin, koska kukaan ei usko kuinka väsynyt, voimaton, allapäin ja pohjalla olen. AP
[/quote]
Kannattaisik erota, lapsillekaan tuo ei ole hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mustasukkaisen puolison kanssa eläneenä vinkkini on:
-lopeta tykkänään se mustasukkaisuus,
tai
-päästä mies vapauteen
Mustasukkaisuus on inhottavaa, ahdistavaa, kuristavaa. Kenenkään elämää ei saa pilata sillä.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 22:55"]Mustasukkaisen puolison kanssa eläneenä vinkkini on:
-lopeta tykkänään se mustasukkaisuus,
tai
-päästä mies vapauteen
Mustasukkaisuus on inhottavaa, ahdistavaa, kuristavaa. Kenenkään elämää ei saa pilata sillä.
[/quote]
Eikös se ole jo paljon, että myönnän sen ja tiedostan mistä se johtuu...? Ja yritän mm.nytkin saada mm.täältä apua itselleni. Ja kuten kerroin, käydään terapiassa yhdessä ja mä yksin. Mä EN HALUA olla tällainen. Haluan olla niin tasapainossa itseni kanssa, että voin vapain mielin antaa puolison ottaa omaakin aikaa. Tiedostan: tarvitsen apua! Ap.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 22:42"][quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 22:22"]
Olisko teidän mielestä lapsellista ns.kerjätä tai pyytää miestä kehumaan tms.enemmän mua? Olen huomannut tulevani todella onnelliseksi pienistäkin positiivisista kommenteista. Pelkään vaikuttavani säälittävältä, jos sanoisin tuollaisen hänelle ääneen. Ap.
[/quote]
Mitä sä kostuisit sellaisista kehuista jotka olet itse tilannut? Sama kuin tilaisit automaatista tekstiviestejä joissa sanotaan jotain positiivista sinusta. Pystyisitkö ilahtumaan siitä että käsket miehesi sanomaan sinua kauniiksi ja sitten hän sanoo sinua kauniiksi?
[/quote]
Pointtini olisikin se, että mieskin ymmärtäisi mua paremmin, ja nimenomaan sitä että mun mustasukkaisuus johtuu epävarmuudesta itseni suhteen. Hän on perus suomijuntti, joka ei varmasti liikoja puhu eikä pussaa. Kai sitä vois vähän ns.herätellä et hei haloo, mua vois kehuakin joskus... Ap.
En halua masentaa ap:tä mutta itse olen tajunnut, että jos joudun olemaan mustasukkainen niin se mies ei ole minua varten. Mustasukkaisuus harvoin alkaa tyhjästä...
Mä erosin, koska en jaksanu enää sitä huonoa oloa minkä se suhde anto, mies tosin petti, että aihettakin oli epäluuloon, eräänä päivänä vaan huomasin, et viihdyn paljon paremmin ilman sitä miestä lasten kanssa, joten tämä on yks vaihtoehto.