Koulutusta, kokemusta ja silti tunne ettei osaa
Mitä pitäisi tehdä kun tuntee vahvasti, ettei osaa uutta työhommaa vaikka kaiken järjen, työkokemuksen ja koulutuksen perusteella se pitäisi osata? Ristiriidassa on oma hankittu osaaminen ja tunne siitä, mitä oikeasti osaa. Olen tehnyt ison mokan kun olen kouluttautunut liian pitkälle. Olen hyvä käymään kouluja, mutta en silti koe osaavani mitään.
Kommentit (33)
Työ tekijäänsä opettaa. Opiskelu opettaa oppimaan.
Työ ei ole opettanut minua. Olen ollut 10 v työelämässä ja tuntenut koko ajan, etten osaa oikeasti. Ap
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 20:33"]
Työ ei ole opettanut minua. Olen ollut 10 v työelämässä ja tuntenut koko ajan, etten osaa oikeasti. Ap
[/quote]
Siis 10 v samaa työtä? No jos et osaisi niin eipä työnantaja olisi sinua niin kauan katsellut.
Minkälaiset tehtävät työelämässä ovat niin vaikeita, ettei yliopistotutkinnolla tai kahdella niihin pysty?
Huonoimpia työntekijöitä ovat ne, jotka luulevat osaavansa kaiken. Osamaattomuuden tunne saa yrittämään parhaansa, kehittymään ja yrittämään enemmän. Ei kukaan osaa kaikkea ja vain huono työntekijä, joka ei viitsi opetella mitään uutta, väittää niin.
Liian korkea vaatimustaso. Toisaalta sopiva huonommuudentunne auttaa kehittymään ja tekemään asioita paremmin.
10 vuotta alalla. Työtodistukset kyllä hyviä ja suosituksia olen saanut. Mutta olen jatkuvasti tuntenut, etten tiedä mitä olen tekemässä. Olen käyttänyt kauheasti vapaa-aikaanikin asioihin perehtymiseen, jotta peittäisin epävarmuuteni. Olen myös paljon tukeutunut kollegoihin ja esimiehiin varmistaakseni että asiat menee oikein myös muiden mielestä. Nyt olen siinä tilanteessa että edessä olisi uudenlainen tehtävä johon ei ole aikaa perehtyä eikä ole ketään jolta kysyä neuvoa. Pitäisi selviytyä yksin ja oman harkinnan varassa. En koe osaavani, olen aivan paniikissa. ap
Heh, mulla ei ole ylioppilastodistuksen jälkeen mitään tutkintoa, mutta hyvin suoriudun työstä, jossa pitäisi periaatteessa olla ylempi korkeakoulututkinto. Ei tämä todellakaan mitään rakettitiedettä ole. Ylioppilaaksi kirjoitin kyllä erittäin hyvin.
Millä alalla ap työskentelee? Onko uusi hommasi sellaista, että se on kaikkille ihan uutta, eli olisit luomassa jotain uudenlaista menetelmää tms.? Silloin ei todellakaan tarvitse osata hommaa siihen ryhtyessä vaan matkan varrella selkiytyy oikeastaan jopa se, että mitä on alettu tekemään. Ei paniikkia vaan rohkeasti uutta päin! Jos keltään ei voi kysyä neuvoa niin olet silloin sen uuden asian asiantuntija eikä muilla ole varaa arvostella työsi tulosta.
Voi mä ymmärrän niin hyvin. Olen diagnosoinut itselleni liian korkeam vaatimustason ja huijarisyndrooman. Mä en tiedä, auttaako tähän mikään... Mikä on alasi ap? Tarvitsisin itsekin neuvoja tämän tilanteen päihittämiseksi. Jatkuvasti on oli, etten jelpaa tai osaa.
Ei se ole kaikille uutta. Se on hommaa jota minun alallani kyllä tehdään mutta minä en ole yksikseni aiemmin tehnyt. Olen kaikkea muuta kuin rohkeasti uutta päin menijä, koska tunnen ettei mikään koulutus tai kokemus koskaan riitä... ap
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 21:22"]
Ei se ole kaikille uutta. Se on hommaa jota minun alallani kyllä tehdään mutta minä en ole yksikseni aiemmin tehnyt. Olen kaikkea muuta kuin rohkeasti uutta päin menijä, koska tunnen ettei mikään koulutus tai kokemus koskaan riitä... ap
[/quote]
Onko sinulla paljon epäonnistumisen kokemuksia tällaisista tilanteista? Onko sinulla vaan huono itseluottamus vai oletko oikeasti väärä ihminen väärässä paikassa? Jälkimmäisiäkin on nimittäin paljon, eikä sille oikein mitään voi. Toivottavasti et ole erikoislääkäri.
Varsinkin asiantuntijan työtä tekevät kokevat usein tuon tunteen. Kun uutta tietoa tulee koko ajan ja jatkuvasti saa päivittää tietojaan.
Papereiden perusteella voisi sanoa että huono itsetunto, oma fiilis että väärä ihminen väärässä työssä. Minun pitäisi tehdä jotain paljon yksinkertaisempaa työtä, vaikka älykkyys periaatteessa riittäisi enempäänkin. ap
Voi miten tutulta kuulostaa. Erona on, että nyt kun olen viimein valmistunut, mulla ei ole itsetuntoa hakea alan töitä. Eikä kyllä muutenkaan sitä tunnetta, että olisin opiskellut itselleni sopivaa alaa. Vaikka järjellä ajateltuna tiedän, että en varmasti ole niin tyhmä etten selviäisi työstä, josta rumasti sanottuna minua tyhmemmätkin selviävät, niin jokin minulta puuttuu. Se on kai stressinsietokyky ja kyky sietää epävarmuutta ja sitä, ettei hallitse asioita. Tunnistan huijarisyndrooman itsessäni.
Aika paljon voisin pohtia tätä kasvatukseni kautta, sieltä kyllä löytyisi monia selittäviä tekijöitä.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 21:51"]Voi miten tutulta kuulostaa. Erona on, että nyt kun olen viimein valmistunut, mulla ei ole itsetuntoa hakea alan töitä. Eikä kyllä muutenkaan sitä tunnetta, että olisin opiskellut itselleni sopivaa alaa. Vaikka järjellä ajateltuna tiedän, että en varmasti ole niin tyhmä etten selviäisi työstä, josta rumasti sanottuna minua tyhmemmätkin selviävät, niin jokin minulta puuttuu. Se on kai stressinsietokyky ja kyky sietää epävarmuutta ja sitä, ettei hallitse asioita. Tunnistan huijarisyndrooman itsessäni.
Aika paljon voisin pohtia tätä kasvatukseni kautta, sieltä kyllä löytyisi monia selittäviä tekijöitä.
[/quote]
Minua kiinnostaa myös tuo lapsuuden kokemusten merkitys tähän fiilikseen. Mitkä asiat luovat tai voivat edesauttaa huijarisyndrooman syntymistä? Mitä sellaista teidän lapsuudessanne oli? Kysyn siksi, etten tiedä ja kuulisin mielelläni muiden kokemuksia. Ehkä oppisin ymmärtämään itseänikin.
Sama täällä. Kaksi yliopistotutkintoa, mutta tunnen osaavani vain opiskella.