hienojen ja vähemmän hienojen alueiden historia pk-seudulla
Mistä se on saanut alkunsa, että Espoo, varsinkin läntinen Espoo on parempaa aluetta, Vantaa ei niinkään. Itä-Helsinki ei ole niin hyvää ja hintavaa aluetta kuin Länsi-Helsinki jne? Silmämääräisestihän sitä tuskin erottaa. Jos pk-seutua tuntematon eksyy Tapiolaan, ei tajua sen arvoa mistään. Heikintorilla pyöriessään ajattelee että joku rappioon menevä huonompi alue varmaan. Kauniaissa ajellessa ajattelee vähintään samaa, sammaloituvia vanhoja rivareita ja lohkeilleita ajoväyliä ja pyöräteitä.
Mistä tämä kaikki on lähtöisin ja millä ihmeen voimalla näitä asetelmia saadaan pidettyä yllä, kun mistään ulkoisesta ei huomaa alueiden paremmuusjärjestystä? Palveluistahan tuskin on kiinni. Vai onko Westend joku palvelujen mekka?
Kommentit (8)
Lainaa kirjastosta kirja "Elämää lähiössä". Siinä on monien Helsingin, Espoon ja Vantaan lähiön historiaa.
Jos pyörii Heikintorilla, niin ei siitä varmaan kannata tehdä päätelmiä koko Tapiolan nykytilasta.
Tapiola rakentui moderniksi ja paljon maailmalla mainetta saaneeksi puutarhakaupungiksi nopeasti 50- ja 60-luvuilla. Tapiola on siis suurelta osin kokonaisvaltaisesti suunniteltu muutamien aikansa arvostetuimman kaupunkisuunnittelijan toimesta, melko lyhyen ajan sisällä. Useinhan kaupungit ja kaupunginosat vain laajenevat suunnittelemattomasti ja usean arkkitehdin näkemysten mukaisesti, jolloin siitä tulee helposti sekalainen tilkkutäkki.
Ehkä siksi Tapiolaa arvostetaan asuinalueena ja se näkyy myös asuntojen hinnoissa.
Tapiolasta sanoisin, että Heikintorihan oli ensimmäinen suomalainen kauppakeskus 60-luvulla ja aikanaan hyvin moderni. Myös ne Tapiolan tornitalot olivat aikoinaan spessu juttu, arkkitehdin suunnittelemia. Tapiolassa on kai aina enemmän asunut porvaristoa (arvelen siis) ja siellähän on hyvät palvelut. Tapiola on aika itseriittoinen siinä mielessä, että siellä on Stockmann ja kulttuurikeskus.
Westend taas selittyy musta ainakin näillä: (kalliita) omakotitaloja meren rannalla, venesatama. Tapiolan läheisyys. Yleensä rannikolla olevat alueet, joille rakennetaan taloja, joista on merinäköala, kehittyvät arvoalueiksi. Niin ja on Westendin sijainti hyvä muutenkin, 15 minuuttia Helsingin keskustasta.
Heikintorista tullee Tapiolan uuri kirjasto. Kulttuurikeskuksen tilat tulevat varsinaiseen kulttuurikäyttöön sen jälkeen, mikä on hyvä, koska ahtautta on ja työväenopisto häädettiin sieltä jo aiemmin.
Ihmiset tekevät alueesta hienon tai huonon. Se sitten näkyy hinnoissa, mikä varmistaa sen, ettei hienolle alueelle muuta sellaista väkeä, joka tekisi alueesta huonon.
Otetaan esimerkkiksi Kerava, vaikkei se nyt ihan pääkaupunkiseutuun kuulukaan. Keravalla käydessäni huomasin, miten kivannäköinen pieni kaupunki se on. Sievä kun mikä, hyvien yhteyksien päässä. Kivoja omakotitalo- ja rivitaloaluieta myös, kouluja, päiväkoteja, palveluita.
Täällä palstalla Keravaa parjataan aina vihoviimeisenä paikkana, jonne muutetaan kun ei suunnilleen muuta paikkaa enää ole. Mikähän siinäkin on? Jos Helsingin lähelle muuttaisin, voisin jopa harkita kaunista Keravaa asuinpaikakseni!
Käsittääkseni Espoon rannoilla ja saaristossa oli sata vuotta sitten lähinnä varakkaiden helsinkiläisten huviloita, joilla viettivät kesän palveluskuntineen.