Lue keskustelun säännöt.
Kiinnytkö autoon?
16.10.2014 |
Minä kiinnyn.
Auton (pakko)myynti joitain vuosia sitten teki pahaa, ja haikeana katsoin kun perävalot hävisivät näkyvistä. Tuo vanha katiska oli mulle kuin ystävä, muutama kymmenentuhatta yhteistä kilometriä kuljettiin ja tokihan mä sille jutustelin yksin ajaessani.
Nyt olen kiintynyt nykyiseen autooni, enkä halua myydä sitä vaikka tarvitsisimme farmarin.
Tuntuu, että kaikki muut myyvät ja ostavat autoja ilman sen kummimpia suruja ja iloja :D
Kommentit (17)
Mä kiinnyn myös. Jäin työttömäksi ja nyt ahdistaa, että joudunko myymään rakkaan vanhan autoni :( Nuorena ajoin paljon isän yhdellä autolla, ja kun isä myi auton ja joskus näin sen kaupungilla, tuli kyllä aika mustasukkainen olo :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kiintynyt kahteen meijän autoista. Toisen pois vaihdettuamme, mietin välittömästi, että mitä olen oikein mennyt tekemään.. Olisi oikeasti tehnyt mieli itkeä ja kaduin vaihtoa välittömästi, koska tunsin hylänneeni auton. Nyt olen kiintynyt nykyiseen autooni, jossa on kauneusvirheitä, mutta olen autoa kohtaan ylisuojeleva ja varmasti suuttuisin, jos joku ko. autoa moittisi. :D
Kyllä, nykyisen auton kanssa olemme hyviä kavereita. Auto ilmoittelee aina milloin haluaisi huoltoon (näyttää kivaa jakoavaimen kuvaa ja kertoo missä ajassa pitää päästä), mitä pitäisi tsekata milloinkin, muutenkin kaikkea mitä auto voi tarvita. Kerran pelastanut kolarissakin. Koskaan ei ole pettänyt, aina ollut uskollinen. ♡
Olen kiintynyt kahteen autoon: toinen oli perheemme auto vuosia ja ajoimme sillä mieheni kanssa seurustelevana parina ja sillä on tuotu kotiin kaksi vauvaamme sairaalasta. Toinen auto, johon olin kiintynyt, oli ikioma ensimmäinen pikkuinen autoni. Sillä oli nimi, se oli sympaattinen ja hieman muista autoista poikkeava ulkomuodoltaan. Jouduin tämän auton kanssa kolariin ja se lähti lunastukseen ruttuisena ja surullisen näköisenä. :-( Nykyiseen autooni en ole kiintynyt yhtään, en edes muista sen rekkaria.
Mulla on tallessa autot nuoruudesta, vanhemmalla harvinaisella mallilla ajeltiin kun olin lapsi, nyt auto on entisöity ja museo rekisterissä, oman pojan kanssa ajellaan kesäisin sillä.
Toinen auto on kanssa erikoinen takavetoinen toyota malli millä ajelin hurjan nuoruuteni, nyt se odottaa kunnostusta -90 luvun lopun kuosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho, en siis ole ainoa! Miten mukava kuulla :)
ap
Kyllä! Auto on kuljettanut minua viimeiset 12 vuotta, kilometrejä nyt 360 000. Olen elänyt autoni kanssa elämäni parhaat vuodet. KAIKKIEN mielestä minun pitäisi vaihtaa autoni uudempaan, mutta en voi, en pysty, en kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama, vanha ajokki asuu edelleen samassa kaupungissa niin kyllähän siinä vähän aina haikeat olot tulee sen nähdessä :-( Toisaalta nykyisestäkään en luopuisi enää sovinnolla.
Kyllä jonkun verran. Mulla on niin hyvä auto, mutta pakko vaihtaa kun on ikää ja kilsoja tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kiintynyt autoihin, jonka takia ostinkin pari vuotta sitten auton, jota muutkin saattavat pitää keräilykappaleena. Aikanaan, kun olin hyvin pieni, vanhemmillani oli Amatson, johon en ehtinyt ymmärätäväisenä tutustua. Sen jälkeen isä sai työsuhde Warren, jonka muistan lapsuuden tärkeimpänä autona. Kun siitä luovuttiin, kaipasin sitä pitkään, mutta yhteenkäään en ole kiintynyt samalla tavalla.
Oma ensimmäinen autoni oli hyvin käytetty ja iso, jossa oli kaikennäköistä ongelmaa. Kun se petti, ei sitä kaivannut yhtään, vaikka alkuun olin siihen hyvin tyytyväinen. Sitä seurasi ajo-ominaisuuksiltaan heikoin kokemani, vuoden 1987 Corolla, joka oli tosi pitkään käytössä ja se toimi aina. Kaikki varusteet mitä ostin siihen oli aina markkinoiden parasta, mm. talvirenkaat molemmilla kerroilla viimeisimmän TM-testin voittajat, soitin silloin sellainen Pioneer, jossa oli Hifilehden mukaan paras radio ja oikein hyvä CD-soitin (on muuten vieläkin tallessa ja voittaa mennen tullen uuden Volkkarimme tehdasasenteisen "huippu" radion monen levyn soittajalla), kaiuttimet oli Toyotan parhaat siihen malliin tarjoamat Blaupunktit. Siitä oli todella haikea luopua, mutta perheemme tarvitsi silloin isompaa. Nyt on oikein iso ja minun pieni "keräily auto".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En autoon, mutta moottoripyöriin!
Väännät veistä haavassa! Huomenna menen autokauppaan, jätän rakkaan autoni pihalle ja menen rupattelemaan automyyjän kanssa uuden auton oudoista kommervenkeistä. Sitten ajan sen uuden lasiseinäisestä myymälästä pois ja pidätän nyyhkytystä - mahtaako vanha autoni aavistaa, että hylkään sen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. En kiinny mihinkään muihinkaan tavaroihin.
En. En kiinny mihinkään muihinkaan tavaroihin.
Meidän kesäautoon olen kiintynyt. Jokainen kesä alkaa sen saamisella katsastuksesta läpi, siinä ei toimi ikkunat eikä ilmastoinnista puhettakaan..Hanskalokero pitää avata pihdeillä ja kattokangas on kahdesta kohtaa ommeltu kasaan.
Mutta se on meidän kesäauto, joka vie meidät kauas pois arjen aherruksesta ja joka matkan jälkeen, minkä se on tuonut meidät perille jättämättä tienposkeen, kopsautan sitä hellästi kattoon ja kiitän nätisti. Samoin tsemppaan sitä matkaan lähtiessä, että kestäisi hajoamatta vielä..=)
Talvisin se on vanhempieni autotallissa ja siellä saatan joskus käydä siinä istumassa ja unelmoimassa, miten jo muutaman kuukauden päästä on taas kesä.
Sillä on myös nimi, jolla sen tuntee niin kaverit kuin koko suku..=)
Vaikutan kai hullulta, mutta ihan perheellinen ja normaali äiti-ihminen olen.
Hahah, mä olen ihan samanlainen. :D Surullisin mielin mietin sitä hetkeä, kun joudumme autostamme joskus luopumaan.