Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla 7v uhma tai hirveetä vänkäämistä???
05.11.2014 |
Lapsi välillä aivan mahdoton, inttää joka asiassa, ei tottele, puhuu äkäisesti jne. Sitten taas välillä sama ihanuus kuin pienenpänäkin, tulee syliin ja halii jne. jopa läsyttelee vauvapuhetta.
Onko muilla samanlaista, liittyykö vain ikään? Ja mikään rangaistus ei tunnu tepsivän että lopettaisi - kaikki on tyyliin teinipissi "what ever" - oikeesti tuntuu että jonkun teinin kanssa vääntäs välillä. Miten tuon sais loppumaan kun ei auta kiellot, selittelyt, ei siis hyvä eikä paha ja mä oon ihan puhki kun joka päivä samaa vänkäämistä.
Kommentit (18)
[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 11:25"]
Meidän tytöllä on ja onkin todella raskasta. Alkoi juuri ennen koulun alukua, nyt onneksi raivarit vähentyneet :)
[/quote]
Tykkääkö käydä koulussa? Meillä ainakin tähän asti tykännyt, tosin kaverit vaihtuu välillä, ja sekin voi ärsyttää...mutta - huokaus -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ihan samaa. 7-vuotias ekaluokkalainen poika. Aika usein tuntuu, kuin meillä asuisi jo teini, joka kiukkuaa, raivoaa mitä ihmeellisemmistä asioista, nimittelee vanhempiaan maailman tyhmimmiksi, heittelee tavaroita, vastaa vähän joka asiaan "mitä välii" jne. Hetken päästä käyttäytyy taas kuin pikkulapsi, leikkii, halailee, tulee syliin ja on superkiltti. On kyllä aina ollut hyvin temperamenttinen lapsi. Isovelikin on ihmeissään, kun hänellä ei koskaan ollut tällaista.
Minäkin kaipaisin neuvoja! Sitä varsinaista teini-ikää kauhulla odottaen.
[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 11:34"]
Täällä ihan samaa. 7-vuotias ekaluokkalainen poika. Aika usein tuntuu, kuin meillä asuisi jo teini, joka kiukkuaa, raivoaa mitä ihmeellisemmistä asioista, nimittelee vanhempiaan maailman tyhmimmiksi, heittelee tavaroita, vastaa vähän joka asiaan "mitä välii" jne. Hetken päästä käyttäytyy taas kuin pikkulapsi, leikkii, halailee, tulee syliin ja on superkiltti. On kyllä aina ollut hyvin temperamenttinen lapsi. Isovelikin on ihmeissään, kun hänellä ei koskaan ollut tällaista.
Minäkin kaipaisin neuvoja! Sitä varsinaista teini-ikää kauhulla odottaen.
[/quote]
4 jatkaa: tykkää koulusta yli kaiken ja lähtee joka aamu innolla. Kavereitakin on ja kaikki hyvin. Jo esikoulussa alkoi olla viitettä vastaavasta. Samaa kuuluu olevan muutamilla kavereillaankin. Liekö tämä suuri elämänmuutos siirtyessä kouluelämään sitten joka stressaa.. Kun pitää koulussa aina vähän kuitenkin "esittää" että on iso poika. Pukeutuminen, hiukset, puhelin yms. on tosi tärkeitä asioita tällä hetkellä, ihan kuin teini-iässä.
Samaa täällä.... vähän helpotti, kun itse raivostuin tuossa yksi päivä jatkuvaan kitinään ja lopuksi koitettiin taas kerran kertoa miten kaikilla on mukavampaa kun yksi ei ole kuin persiisiin ammuttu karhu ja kaikki hoitavat oman osansa yhteisistä töistä (lapsiraukan pitäisi kantaa vaatteensa pyykkikoriin....ihan ylivoimainen homma).
Eli ne rajat... eli en siedä huonoa käytöstä kotonakaan.
Neloselle: Just ihan samaa. Meilläkin alkoi eskari-iässä (tosin silloin otti esimerkkiä eräästä tytöstä joka siirtyi heidän ryhmään ja tuli kaveriporukkaan - matki joka asiassa ja valitettavasti huonoissa).
Mikään ei nyt auta, siis rangaistukset, sanoo kaikkeen "ihan sama". Enää ei huvita edes kieltää mitään, ei jaksa kun ei näytä tehoavan. Puhutaan huonosta käytöksestä ja lupaa lopettaa ja jo seuraavana päivänä sama edessä - en jaksa enää sadatta kertaa kieltää, selittää, huutaa jne, kun EI MITÄÄN hyötyä. Tuntuu että unohtaa koko asia??? vaikka on tosi fiksu ja osaa lukea, kirjoittaa, laskea jopa niin hyvin että opettajakin hämmästelee kuinka taitava on. Sitten käytös on välillä kuin 1-vuotiaalla tai sitten kuin jollain teinillä - mua hirvittää jo millanen on teininä kun nytkin huudetaan takaisin ja pamautellaan ovia ja sen perään kauheet itkuraivarit kuinka ilkeitä ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 11:43"]
Samaa täällä.... vähän helpotti, kun itse raivostuin tuossa yksi päivä jatkuvaan kitinään ja lopuksi koitettiin taas kerran kertoa miten kaikilla on mukavampaa kun yksi ei ole kuin persiisiin ammuttu karhu ja kaikki hoitavat oman osansa yhteisistä töistä (lapsiraukan pitäisi kantaa vaatteensa pyykkikoriin....ihan ylivoimainen homma).
Eli ne rajat... eli en siedä huonoa käytöstä kotonakaan.
[/quote]
Ei auta.
Ihan kuin puhuisit mun ekaluokkalaisesta :-) tsemppiä meille äideille!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei saa luovuttaa! Ei saa lähteä pehmoilemaan vaikka tuntuu kuin hakkaisi päätä kiviseinään.
Olisiko joku kerran, pari yhteisterapia/juttutuokio jonkun ammattilaisen kanssa? Tekisitte semmoisessa ympäristössä ne selkeät pelisäännöt, ja lapselle olisi varmasti tärkeä löytää oiikea tapa ilmaista turhautumista jne. Varmasti hämmentävää aikaa lapsellekin moinen ikävaihe.
En omaa lapsia (se varmasti näkyy kaikille), mutta olen itse ollut koko ikäni temperamenttinen, ja minua ei ole koskaan "kasvatettu". Oppisin jo nuorena, että saan tarpeeksi kiukuttelemalla tahtoni lävitse, äidin hermot olivat nopeasti menneet ja sitten sieltä kuuluikin jo "tee mitä lystäät", ja teininä se eskaloitui täydeksi kaaokseksi. Semmoista lumipalloefektiä. Siinä vaiheessa oli turha enää sossun ja rehtorin huutaa naama punaisena. On suoranainen ihme, että olen jotenkin kasvanut normaalimmaksi ihmiseksi aikuisiällä, muutama huonompi valinta elämässä, ja voisin olla jopa kuollut, tai jokin alkkis-narkki.
En nyt siis sitä/tätä kaikille uhmaikäisille povaa, mutta vanhempien rooli on tärkeä, ja se, miten lapsen reaktioihin vastataan. :D
Eli tää on ainakin jokseenkin yleistä, huh. Mä jo pelkäsin onko jotain vialla kun ennen NIIN kiltti lapsi muuttuu aika sietämättämäksi kun kaikessa pitää vääntää ja varsinkin kiireessä...ihan kuin tahallaann tekisi vaikka tietää että kaikille tulee vain paha mieli.
Mutta miten te reagoitte itse?!!!, helppiä, kun mulla on takki tyhjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Parhaiten tuntuu auttavan se, että ottaa itse iisisti. En lähde mukaan vänkäämisiin, kuuntelen ja kyselen lapsen asioista (kohtuudella) ja olen empaattinen. On vaikea jaksaa sitä jokapäiväistä inttämistä ja haastamista, mutta kohtaukset lievenee kun on ymmärtäväinen ja tulee vähän vastaan asioissa. Välillä määrään vänkääjän omaan huoneeseen tekemään jotain mieluista (tyttö tykkää todella paljon askarrella siellä) ja huoneesta voi tulla kun osaa taas asiallisesti jutella.
Meille 6v-neuvolassa sanottiin, kun kysyin tyttären uhmasta, että "nyt on vähän aikaa hankala ja sitten siitä tulee ihana enkeli ennenkuin murrosikä alkaa". Sitä odottelin sitten vuoden, sitten toisen. Eka luokalla oli ihan mahdoton "teini-pissis". Mm. "Ei toppahousuja, hyvänen aika nehän on vauvoille". Nyt tokalla on tytöstä kuoriutunut oikeesti se ihana enkeli, joka auttaa kotitöissä, keskustelee, huomioi pienempänsä, Vastaa nätisti kysymyksiin jne. Ihana juttu, mutta tätä odotellessa meinas usko loppua. Tsemppiä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli toivoa on... meillä myös 7.v poika muuttunut ihan mahdottomaksi. Haukkuu nimittelee, saa raivareita, itkukohtauksia suuttuessaan, heittelee tavaroita, riitaantuu naapurilasten kanssa mutta sit taas on niin mieletön pieni nokkela ja kekseliäs poika, joka pyytää äitiä viereen, halaa ja toivoo että selkää hierottais. Jospa tämä vielä muuttuis tästä tasaisemmaksi..
Onko jostakin kohtalotoveria nyt 7-vuotiaan pojan käytökseen. Välillä tuntuu että voimat ja taidot meinaa loppua. Kauheaa räkyttämistä ja haukkumista. Teet niin tai näin niin mikään ei kelpaa. Koulussa hyväkäytöksinen mutta kotona kaikkea muuta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh kirjoitti:
Onko jostakin kohtalotoveria nyt 7-vuotiaan pojan käytökseen. Välillä tuntuu että voimat ja taidot meinaa loppua. Kauheaa räkyttämistä ja haukkumista. Teet niin tai näin niin mikään ei kelpaa. Koulussa hyväkäytöksinen mutta kotona kaikkea muuta!
Millä lailla olet yrittänyt rangaista sitä? Lähes kaikille löytyy kyllä joku sellainen rangaistus mikä tuntuu tarpeeksi ikävältä eli motivoi tottelemaan. Pitää vaan uskaltaa sekä kiristää ruuvia että kokeilla uutta.
https://www.theseus.fi/handle/10024/499017
Tulosten mukaan riskitekijät vaikuttavat negatiivisesti vanhemmuuteen, mutta kohdistamalla interventiot lapsen eksternalisoiviin oireisiin ja vanhemmuuden tukemiseen voidaan katkaista lasten eksternalisoivien oireiden ja negatiivisen vanhemmuuden välinen positiivinen kierre.
Minulla on 7v tyttö joka käyttäytyy samalla tavalla ja myös hän koulussa enkeli.
Voimat aivan loppu. On myös kotona 6v uhmailija.
Meillä haukutaan pystyyn, paiskotaan ovia, kaikki vastaukset todella rumia ja vaikka mitä muuta.
Kiitos vanhasta ketjusta. Itsellä on tällä hetkellä kyseinen tilanne. Hyvä tietää, että suhteellisen normaali vaihe meneillään. Ihmettelin kun tästä ei ole varoitettu kuten uhmaikä tai teini-ikä :😀
Siedän paremmin näitä mielensäpahoittamista tai raivareita kun tietää, että on ohimenevää.
Meidän tytöllä on ja onkin todella raskasta. Alkoi juuri ennen koulun alukua, nyt onneksi raivarit vähentyneet :)