Lue keskustelun säännöt.
uhkasin tänään tappaa lapseni (sanoin sen tytölleni)
27.10.2014 |
Nyt kaduttaa ihan kamalasti. Suutuspäissäni haukuin idiootiksi tyhjäaivoksi, jonka haluaisin tappaa.
Rakas tuo tyttö on ja kauhee ikävä jo kun kylässä, mutta suusta pääs tälläiset sanat.
Kommentit (20)
Varmaan kannattaisi hakea apua. Kyllähän sitä suuttuneena pääsee terveeltäkin ihmiseltä suusta kaikenlaista, mutta rajansa kaikella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutkin on uhttu tappaa moet kerrat. ja oon vasta 14 joten asun kotona vielä vaikkakin pelkään hirveesti
Kaikenlaista on tullut itsekin sanottua, mutta tuo menee jo epänormaalin puolelle. Ap, sun täytyy hakea apua jos tämä ei ole provo. Jos sun suusta tulee tuollaista hallitsematonta tekstiä, niin yleensä siellä taustalla on omien vanhempien samanlainen käyttäytymismalli, jota vaan ei aina itse edes muistakaan.
Hae apua, ennen kuin se on liian myöhäistä. Todella törkeästi sanottu ja rajansa kaikella, jonka lapsi muistaa varmasti koko elinikänsä. Ei ole kiva muisto omasta äidistä.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 20:34"]mutkin on uhttu tappaa moet kerrat. ja oon vasta 14 joten asun kotona vielä vaikkakin pelkään hirveesti
[/quote]
Oletko kertonut tästä kenellekään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on niin, kun kerran noin sanoo niin lapsi jokailta tulee pelkäämään tuleeko nukkuessa puukkoa rintaan.
Tollaset sanat jää kaikumaan lapsen päähän ikuisesti. Hanki apua ennenkuin pilaat lapsesi itseluottamuksen ja muserrat turvallisuuden tunteen lopullisesti.
Nimimerkillä 24-vuotias, joka on äidin sanojen mukaan ollut kusipää, elämän suurin virhe, kiittämätön paskiainen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tyttö teki, että "ansaitsi" moiset sanat? Minkä ikäinen tyttö on?
En yleensä kukkahattuile ja mielestäni on tekopyhää esittää viilipyttyäitiä kirkas sädekehä kikkaroilla keikkuen, mutta kyllä tuo oli tosi typerästi ja ajattelemattomasti sanottu.
On täällä äitejä, vaikka kuinka suututtaa lapsen tunteet pitää ottaa huomioon. Rakastavan kodin lapsena olen järkyttynyt muutamista "äideistä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti miehesi tai joku mies on saanut sinut sanomaan tuollaista.
Tee kaikille palvelus ja hakeudu hoitoon, sekopää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae apua.
Olen kuullut ihan tavallistenkin äitien sanovan lasten kuullen asioita tyyliin "antaisin nuo kiinaan" jne, eikä sekään musta ole normaalia tai kivaa, vaikka ne silleen vitsillä heitetäänkin.
Tiedän myös yhden äidin, joka tuon suuntaista lapselleen sanoi, hänellä silloin todella rankka elämäntilanne ja lapsi ehkä sen verran pieni, ettei asiaa toivottavasti tajunnut. Hänen kohdallaan tilanne helpottui, puhui asiasta kai neuvolassa (?) ja sai tukiverkoiltaan apua.
Mutta, ei kenenkään lapsen tule kuulla äitinsä suusta tuollaista, tai isänsä tai hänestä huolehtivan aikuisen suusta. Jos oma itsehillintä ei toimi, pitää hakea apua ja opetella sitä itsehillintää.
Hyvää tässä on se, että mitä ilmeisemmin et asiaa tarkoittanut edes sanoessasi.
Onnea, lapsesti tulee muistamaan tuon lopun ikäänsä. Älä sitten ihmette miksei isona käy kylässä kovin tiuhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon että tämä on provo, jos ei ole niin hae apua. Kenellekään ei puhuta tuolla tavalla, edes aikuiselle, ei vaikka olisit kuinka vihainen.
Melko vanhan alotuksen taas löysitte.
Jokaisen pitäisi, missä ihmissuhteessa tahansa, erottaa persoona ja teot. Erityisesti lapsen kohdalla. Se, mitä lauot toisen persoonaan liittyen, jää sinne kaivelemaan pitkäksi aikaa. KUKAAN, varsinkaan lapsi, ei ole tyhjäpää idiootti, kukaan ei ole sen arvoinen, että pitäisi tappaa. Toisinaan ihmiset vaan tekee typeriä tekoja, erityisesti lapset. Mutta nämä teotkaan ei tee persoonasta mitään. Teot pitää käsitellä, niitä voi paheksua ja niistä voi suuttua. Mutta päällimmäisenä on kuitenkin aina oltava se, että ihminen on arvokas ihan itsessään, rakas, haluttu, arvostettu. Tekoja voi katua, niistä voi oppia, ne voi antaa anteeksi.
Mä olen kerran kysynyt lapseltani typerien tekojen jälkeen, että oletko sinä ihan tyhmä? Ja kaduin saman tien. Se ilme, se itku, se äänensävy jolla hän totesi, että olen... ihan kamalaa. Vaikka siinä korjasin, että hei, et sinä ole tyhmä vaikka tyhmästi teit, niin ei auttanut. Lapsi ajatteli kauan olevansa tyhmä, kun kerran äitikin niin sanoi. Korjaavaa toimintaa piti tehdä aika kauan, ennen kuin sai palautettua lapsen omanarvon tunteen. Anteeksi piti pyytää ja sanoa, että äiti oli se, joka tässä sanoi tyhmästi, noin ei olisi pitänyt sanoa. Että lapsi on hyvä ja arvokas ja ihana ja rakas. Vaikka tekikin typeryyksiä ja niistä tuli seuraukset.
Mieti ap omalta kohdaltasi miltä tuntuu, kun sinut tuomitaan ja sinun persoonaan lyödään leima. Olet tyhmä. Idiootti. Ääliö joka joutaisi tappaa. Sen jälkeen mieti, miltä se tuntuu lapsesta, jonka ajattelukyky ei vielä ole kehitttynyt.
Hae apua. Perheneuvola on hyvä paikka.
Tämä asia nyt taas ei liittynyt feminismiin joten tuollaiset kommentit on hieman epäsoveliaita
Vierailija kirjoitti:
mutkin on uhttu tappaa moet kerrat. ja oon vasta 14 joten asun kotona vielä vaikkakin pelkään hirveesti
Yritä kertoa tilanteesta terveydenhoitajalle tai tee itsestäsi lastensuojeluilmoitus. Hae traumaterapiaa aikuisena. Ansaitsisit paljon parempaa eikä kellään ole mitään oikeutta kohdella sua noin. Jonkun pitäisi pitää sinusta parempaa huolta. Olet tärkeä ja arvokas. Haleja
Mut uhattiin tappaa joka päivä kun asuin ''kotona''. Ei ole tullut käytyä kylässä.