miksi hankitaan lapsia?

On se vaikeaa, vaikka elät olosuhteissa, jotka maailman ja maailmanhistorian valtaosan näkökulmasta hipovat maanpäällistä paratiisia.

Muuta asennetta. Oikeasti. Koska se vauva nyt on sulla siinä, etkä siitä eroon pääse (ellet anna sitä adoptioon), niin ota nyt irti kaikki siitä vauva-ajasta. Tutustu vauvaasi kunnolla. Kokeile vauvahierontaa, lepertele vauvalle, leiki sen kanssa. Oletan, että vauva on ensimmäisesi. Ensimmäisen vauvan kohdalla ei usein ymmärrä, että tämä on vain välikaikaista, vauva kehittyy ja kasvaa koko ajan ja on kohta lapsi.

Ellet ole yksinhuoltaja, jätä vauvaa välillä puolisollesi ja mene omiin menoihisi. Ja jos olet yksinhuoltaja, yritä saada joku ystävä tai sukulainen katsomaan vauvaa edes joskus.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 10:35"]

On se vaikeaa, vaikka elät olosuhteissa, jotka maailman ja maailmanhistorian valtaosan näkökulmasta hipovat maanpäällistä paratiisia.

[/quote]

Mä kyllä sanoisin, että vaikka länsimainen yhteiskunta on monella tapaa hyvä paikka olla ja elää, niin just vauva- ja pikkulapsiaikana se on kaikkea muuta, koska elämme niin erillään toisista ihmisistä. Vauvan kanssa tarvitsisi just niitä käsipareja, jotka ottaisivat sen vauvan hetkeksi, nykysysteemissä ne käsiparit ovat kortilla.

3

Se on erittäin totta. Ennemmin olisin töissä tai kääntäisin suota pelloksi. Miljoonat tai miljardit vaihtaisivat paikkaa keskenäni.
On tästä asiasta sanominen kuitenkin vähemmän valittamista kuin se, että jonkun juhlissa tarjotaan karjalanpiirakoita

En ole yksinhuoltaja, mutta tuntuu että kun puoliso tulee töistä ei enää syömisen yms jälkeen ehdi minnekään ja jos on menossa, niin: "Mä aattelin et oisit halunnut viettää aikaa meidän kanssa!" Ja sit jää menemättä

Kyllähän tässä ehtii vielä töitä tekemään..

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 10:41"]

En ole yksinhuoltaja, mutta tuntuu että kun puoliso tulee töistä ei enää syömisen yms jälkeen ehdi minnekään ja jos on menossa, niin: "Mä aattelin et oisit halunnut viettää aikaa meidän kanssa!" Ja sit jää menemättä

[/quote]

Mä sanoisin, että sopikaa yhdessä ne päivät, jolloin sinä menet johonkin. Ei tarvitse joka päivä mennä. Omaa aikaa voisit kokeilla illalla ottaa kotona vaikka niinkin, että menisit vaikka puoleksi tunniksi toiseen huoneeseen lukemaan kirjaa, surffaamaan netissä, jumppaamaan, tekemään käsitöitä tai mistä nyt tykkäätkään. 

Oma aika on oikeasti tosi tärkeää. Ja ainakin mun mielestä on hyvä, että miehesikin saa olla vauvan kanssa kaksin. Miettikää yhdessä, mikä olisi just teille hyvä systeemi. On hyvä päästä välillä eroon siitä, että on jatkuvasti se tarpeiden tyydyttäjä toiselle. Silloin jaksaakin paremmin.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 10:32"]

Ei ole enää omaa aikaa. Mihinkään ei tunnu pääsevän. Olet sitten kipeä tai et niin yhtä paljon joudut lasta hoitamaan. Vielä kun se kitisee huutaa ja herää öisin, niin jes. Onhan tietysti paljon + puoliakin, mutta kyllä vauva-arki välillä raastaa niin helvetisti. Ehkä mä en ole vaan tehty tähän! Työkaverit käskivät nauttimaan tästä ajasta, mutta vaikeata on!

[/quote]

Mikä osa tuosta tuli yllätyksenä?

Juuri noiden asiodien takiahan moni jättää lapset tekemättä ja nauttii elämästään.

Mitenköhän sympaattisuus katoais keskustelusta, jos paljastuisi ap:n olevan mies?

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 10:47"][quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 10:32"]

Ei ole enää omaa aikaa. Mihinkään ei tunnu pääsevän. Olet sitten kipeä tai et niin yhtä paljon joudut lasta hoitamaan. Vielä kun se kitisee huutaa ja herää öisin, niin jes. Onhan tietysti paljon + puoliakin, mutta kyllä vauva-arki välillä raastaa niin helvetisti. Ehkä mä en ole vaan tehty tähän! Työkaverit käskivät nauttimaan tästä ajasta, mutta vaikeata on!

[/quote]

Mikä osa tuosta tuli yllätyksenä?

Juuri noiden asiodien takiahan moni jättää lapset tekemättä ja nauttii elämästään.
[/quote]

Joka on mahdollista vain nyky-yhteiskunnassa.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 10:49"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 10:47"][quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 10:32"] Ei ole enää omaa aikaa. Mihinkään ei tunnu pääsevän. Olet sitten kipeä tai et niin yhtä paljon joudut lasta hoitamaan. Vielä kun se kitisee huutaa ja herää öisin, niin jes. Onhan tietysti paljon + puoliakin, mutta kyllä vauva-arki välillä raastaa niin helvetisti. Ehkä mä en ole vaan tehty tähän! Työkaverit käskivät nauttimaan tästä ajasta, mutta vaikeata on! [/quote] Mikä osa tuosta tuli yllätyksenä? Juuri noiden asiodien takiahan moni jättää lapset tekemättä ja nauttii elämästään. [/quote] Joka on mahdollista vain nyky-yhteiskunnassa.

[/quote]

Miksi elämä on muka mahdollista vain nyky-yhteiskunnassa? -9

Se on todella lyhyt aika elämästäsi kun lapsi on niin pieni, että tarvitsee tosi paljon sinua ja läsnäoloasi. Toki tiedän, että vauva-arki voi olla raskasta. Itselläni on ollut yksi ällistyttävän helppo ja hyvin nukkuva vauva ja yksi allerginen itkuinen ja huono-uninen vauva ja aikamoinen ero oli kyllä näissä vauvavuosissa ja omassa jaksamisessa.

Mutta siltikin selvisin vaikka yllättikin miten rankkaa on. Kyllä jo raskausaikana sen tiedostin hyvin, että vauva voi ihan hyvin olla ihan millainen tahansa ja miettisin jo etukäteen miehen kanssa, että miten selvitään ja jaksetaan ja miten myös minä saan omaa aikaa. Meillä onneksi on läheisiä auttamassa tarvittaessa, mutta ne joilla ei ole niin tietävät tämän jo etukäteen. Eli tekevät siis tietoisen päätöksen, että hankitaan lapsi ja niitä auttavia käsipareja ei ole. Silloin siitä on mielestäni turha ruikuttaa ja varsinkin siinä tapauksessa, jos kuitenkaan ei ole valmis hankkimaan esim. palkattua lapsenvahtia tms.

Juttele miehesi kanssa ja kerro että ihan tosissaan tarvitset välillä hengähdystaukoa ja omaa aikaa. Siitä on aivan turha potea mitään syyllisyyttä. Huonompi äiti olet jos hampaat irvessä sinnittelet ja ajat itsesi ihan loppuunpalamisen partaalle.

Vauva-aika on mahdollisuus pysähtyä olennaisen äärelle. Minä koin tuona aikana jollain tavalla mystisiä ulottuvuuksia, kappaleen ikuisuutta hetkessä. Lämpö, puhtaus, kylläisyys, läheisyys. Mitä muuta ihminen kaipaa. Maailma pyöri ympärillä ja minulla oli tulevaisuus sylissäni siinä pysähtyneessä hetkessä, ikuisuuden silmässäi. Sori jos kuulostaa ufohöpinöiltä, mutta nämä kokemukset minulla jäi päällimmäisinä mieleen ja olen niistä äärettömän kiitollinen.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 10:51"][quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 10:49"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 10:47"][quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 10:32"] Ei ole enää omaa aikaa. Mihinkään ei tunnu pääsevän. Olet sitten kipeä tai et niin yhtä paljon joudut lasta hoitamaan. Vielä kun se kitisee huutaa ja herää öisin, niin jes. Onhan tietysti paljon + puoliakin, mutta kyllä vauva-arki välillä raastaa niin helvetisti. Ehkä mä en ole vaan tehty tähän! Työkaverit käskivät nauttimaan tästä ajasta, mutta vaikeata on! [/quote] Mikä osa tuosta tuli yllätyksenä? Juuri noiden asiodien takiahan moni jättää lapset tekemättä ja nauttii elämästään. [/quote] Joka on mahdollista vain nyky-yhteiskunnassa.

[/quote]

Miksi elämä on muka mahdollista vain nyky-yhteiskunnassa? -9
[/quote]
Lasten jättämättä tekeminen. Ennen piti tehdä lapsia, jotta olisi työvoimaa ja joku pitämässä huolta itsestä

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 10:47"]Mitenköhän sympaattisuus katoais keskustelusta, jos paljastuisi ap:n olevan mies?
[/quote]
Voisiko ap olla mies?

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 11:08"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 10:51"][quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 10:49"] [quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 10:47"][quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 10:32"] Ei ole enää omaa aikaa. Mihinkään ei tunnu pääsevän. Olet sitten kipeä tai et niin yhtä paljon joudut lasta hoitamaan. Vielä kun se kitisee huutaa ja herää öisin, niin jes. Onhan tietysti paljon + puoliakin, mutta kyllä vauva-arki välillä raastaa niin helvetisti. Ehkä mä en ole vaan tehty tähän! Työkaverit käskivät nauttimaan tästä ajasta, mutta vaikeata on! [/quote] Mikä osa tuosta tuli yllätyksenä? Juuri noiden asiodien takiahan moni jättää lapset tekemättä ja nauttii elämästään. [/quote] Joka on mahdollista vain nyky-yhteiskunnassa. [/quote] Miksi elämä on muka mahdollista vain nyky-yhteiskunnassa? -9 [/quote] Lasten jättämättä tekeminen. Ennen piti tehdä lapsia, jotta olisi työvoimaa ja joku pitämässä huolta itsestä

[/quote]

No on se tarpeellista nykyäänkin, vaikka vaikutus ei olekaan suora ja vastuun voi ulkoistaa. Mutta kun tarpeeksi moni päättää "nauttia elämästä", päästään puhumaan näistä huoltosuhteista, kestävyysvajeista ja eläkeuudistuksista.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 11:08"]Vauva-aika on mahdollisuus pysähtyä olennaisen äärelle. Minä koin tuona aikana jollain tavalla mystisiä ulottuvuuksia, kappaleen ikuisuutta hetkessä. Lämpö, puhtaus, kylläisyys, läheisyys. Mitä muuta ihminen kaipaa. Maailma pyöri ympärillä ja minulla oli tulevaisuus sylissäni siinä pysähtyneessä hetkessä, ikuisuuden silmässäi. Sori jos kuulostaa ufohöpinöiltä, mutta nämä kokemukset minulla jäi päällimmäisinä mieleen ja olen niistä äärettömän kiitollinen.
[/quote]

Ihanasti sanottu. Tässä vauva rinnalla koen samoin. Hän on tässä vain hetken. Minulla ei ole nyt kiire tämän ihanuuden luota mihinkään. Ehdin mennä ja tehdä kymmeniä vuosia (toivottavasti) kun hän on isompi. Nyt pysähdyn tähän ja keskityn tärkeimpään eli vauvaan. Onni on nyt, tässä, meidän välissä, meissä.

No miksi sitten hankit lapsen ap? Vastaa itse kysymykseesi. Etkö tiennyt, että lasta pitää hoitaa ja et voi enää tulla ja mennä vapaasti kuten lapsettomana? Minä hankin lapsen, koska halusin kokea minkälaista on olla raskaana, synnyttää ja kasvattaa omaa lasta. Halusin kokea tämänkin puolen elämästä, koska olen kiinnostunut elämän eri ilmiöistä, tunteista, biologiasta jne. On todella kiehtovaa seurata esim. miten lapsi oppii kieltä ja tapoja, miten hän imee vaikutuksia itseensä vanhemmiltaan ja muusta ympäristöstään, miten nokkelasti yhdistelee asioita. Nautin myös yhteisistä hyvistä hetkistämme, vaikka voisin mieluusti jättää väliin mm. valvotut yöt, uhmakohtaukset ja huolen lapsen pärjäämisestä maailmassa.

Kyllä minusta riittää, että nauttii hyvistä hetkistä. On epärealistista vaatia, että muut tai itsekään nauttisi yöheräilystä, tai vauvan hoidosta silloin, kun itse on pahasti flunssainen.