Miten nostaa lapsen olematonta itsetuntoa?

Meillä vähän samaa ollut. Aika on auttanut jonkin verran. Nuori saattaa ampua yli kun ilmaisee itseään. Dramaattiset kommentit on ehkä enemmän sen pyytämistä että huomaa minut, anna palautetta.
Me on vanhempina yritetty huomata joka pienikin askel ja kehua siitä. Kasi on hyvä numero, ei vaadita kiitettävää. Hyväksytään ettei lapsi ole samanlainen kuin naapurin Ville joka harrastaa ja tuo kotiin kymppejä kokeista ja on sosiaalusestikin lahjakas. Huomataan sen oman lapsen hieno persoona jonka kyvyt on vielä pitkälti vasta kehittymässä. Meillä siis taustalla on ollut tiedostamattomat odotukset ja paineet siitä millanen pitäis olla.

Lapsi nimenomaan vertaa itseään luokkakavereihin jotka ovat siis normaaleja lapsia. Oma lapsi on erityislapsi jonka ongelmat/haasteet näkyy koulutyössä. Tätä yritetty selittää lapselle, että on hyvä omalla tavallaan. Emme vaadi hyviä arvosanoja, kunhan pääsee läpi, vaikkakin rimaa hipoen.

Olemme yrittäneet pönkittää itsetuntoa juuri kehumalla pienistäkin asioista. Ei vaan tunnu auttavan.
Ap

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 08:35"]Lapsi nimenomaan vertaa itseään luokkakavereihin jotka ovat siis normaaleja lapsia. Oma lapsi on erityislapsi jonka ongelmat/haasteet näkyy koulutyössä. Tätä yritetty selittää lapselle, että on hyvä omalla tavallaan. Emme vaadi hyviä arvosanoja, kunhan pääsee läpi, vaikkakin rimaa hipoen.

Olemme yrittäneet pönkittää itsetuntoa juuri kehumalla pienistäkin asioista. Ei vaan tunnu auttavan.
Ap
[/quote]
Ette voi tehdä kuin parhaanne. Lapsella ei ole parhaat lähtökohdat. Hän kehittyy kuitenkin ihmisenä koko elämänsä. Oisko vertaistuesta apua? Joku vanhempi ihminen tai nuori joka olisi löytänyt paikkansa elämässä vaikeuksista huolimatta? Onko lapsella mitään harrastusta missä kokee onnistumista?

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 08:39"][quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 08:35"]Lapsi nimenomaan vertaa itseään luokkakavereihin jotka ovat siis normaaleja lapsia. Oma lapsi on erityislapsi jonka ongelmat/haasteet näkyy koulutyössä. Tätä yritetty selittää lapselle, että on hyvä omalla tavallaan. Emme vaadi hyviä arvosanoja, kunhan pääsee läpi, vaikkakin rimaa hipoen.

Olemme yrittäneet pönkittää itsetuntoa juuri kehumalla pienistäkin asioista. Ei vaan tunnu auttavan.
Ap
[/quote]
Ette voi tehdä kuin parhaanne. Lapsella ei ole parhaat lähtökohdat. Hän kehittyy kuitenkin ihmisenä koko elämänsä. Oisko vertaistuesta apua? Joku vanhempi ihminen tai nuori joka olisi löytänyt paikkansa elämässä vaikeuksista huolimatta? Onko lapsella mitään harrastusta missä kokee onnistumista?
[/quote]
On harrastus mutta ei halua mennä sinne koska on paljon huonompi kuin muut. Huutoitkua joka viikko.
Ap

Kannattaako lasta viedä sinne jos se harrastus on kärsimystä ja tuottaa epäonnistumisia?

Ei hän ole sen huonompi kuin muut siellä. Omasta miestään näin on.
Tämä koskee siis ihan kaikkea tekemistä.
Ollaan annettu mahdollisuus valita ihan minkä harrastuksen tahansa, mutta yleensä tämä om huonommuus nostaa päätään parin kerran jälkeen. Sen jälkeen yhtä tappelua se meneminen. Joskus annettu lopettaa kesken. En tiedä kuinka paljon rahaa ollaan heitetty hukkaan, mutta kyllä se voidaan laskea kohta tuhansissa euroissa.
Ap

Ja ei tartte väitellä lapsen kanssa kuka on hyvä ja missä. Voi sanoa että jokaisella on omat vahvuudet eikä kaikessa tartte kilpailla. Ja jos ei osaa vielä omasta mielestään tarpeeksi hyvin, aina voi kehittyä.

Miten yksilöjutut? Piirtäminen, maalaaminen jne -> tehkää vaikka abstrakteja väriläiskä juttuja, siinä ei mitata paremmuutta.

Kuulostaa tutulta, meillä tosin ihan "normaali" tyttö mutta ei pidä itseään minkään arvoisena ja vaikka onkin se oppilas joka kantaa kotiin kiitettäviä niin sekään ei riitä hänelle itselleen. 

Hän on huonoin, hän on rumin, hän on tyhmin, hän on lihavin jne. Iloisena täytyy tosin todeta että tämä on helpottanut vähän iän myötä ja nyt seiskaluokalla tyttö löytää itsestään jo hyviäkin asioita sekä voi myöntää olevansa hyvä jutuissa. 

Tyttö on hyvä koulussa, fiksu, nätti, normaalipainoinen ja ihan "tavallinen" eli kyse ei ole siitä että olisi oikeasti jotenkin huono vaan se huonous on aina ollut hänen omassa päässään. Olemme koittaneet kehua ja kannustaa, kun on ollut oikein huonoja päiviä ollaan puhuttu pitkät ajat siitä miten hän ei oikeasti ole huono ja tuntuu että hän on sen ymmärtänytkin mutta sitten taas seuraavana päivänä sama laulu. Kai se jonkinlaista huomionhakua on ja olemme yrittäneet vastata siihen antamalla huomiota varsinkin silloin kun tyttö ei vähättele itseään. 

Ymmärrän siis mistä kirjoitat ap ja voin tarjota ehkä pienen palan lohtua siitä että meillä tämä on helpottanut aika itsestään ajan myötä. Pieni perfektionistimme on joutunut väkisinkin kohtaamaan sen ettei voi olla täydellinen ja suorittaa virheettömästi kaikkea niin kai se on avannut silmiä sille että jokaisella on haasteensa ja vikansa eikä hän omiensa kanssa ole yhtään sen huonompi kuin muutkaan. 

10:n lasta koulukiusattu?

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 09:16"]

10:n lasta koulukiusattu?

[/quote]Ei ole, jonkun verran ollut vaikeuksia sopeutua joukkoon mutta kiusaamista ei ole ollut. (Tai lapsi ei ole kertonut mutta tähän en usko kun kuitenkin avoimesti kertoilee noin muuten jos on ollut riitaa jonkun kanssa tai ärsyyntynyt johonkin koulussa)

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 09:26"][quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 09:16"]

10:n lasta koulukiusattu?

[/quote]Ei ole, jonkun verran ollut vaikeuksia sopeutua joukkoon mutta kiusaamista ei ole ollut. (Tai lapsi ei ole kertonut mutta tähän en usko kun kuitenkin avoimesti kertoilee noin muuten jos on ollut riitaa jonkun kanssa tai ärsyyntynyt johonkin koulussa)
[/quote]

Ok, lähinnä yleensä noihin läski ym juttuihin taustalla sitä hienovaraista kiusaamista, jossa tytöt vähättelee ja mollaa toisiaan ja pitävät sitä vielä normaalina kommunikaationa.

Näen tässä positiivisena sen että ap:n lapsi puhuu ja ilmaisee pahaa oloaan. Kaikki vanhemmat eivät pysty sitä ottamaan vastaan. Herkkä lapsi vaistoaa sen ja kätkee kaiken sisäänsä. Luulen että teillä on moni asia hyvin. Pitäkää huolta omasta jaksamisesta ja hakekaa vertaistukea vanhemmuuteen. Usein on niin että oma äiti ja isä on paras auttaja lapselle mutta vanhempi tarvitsee tukea. Meilläkin oli tämmöinen huutaja kotona joka ei suostunut perheneuvolaan. Kävimme sitten siellä penessä miehen kanssa ja se auttoi välillisesti poikaa. Kasvu ja aivojen kypsyminen auttaa myös ihan varmasti jonkin verran.