Harmittaa suhteessa miehen...
kykenemättömyys olla tarvitsemallani tavalla tukena, kun minulla on vaikeaa. Kaipaisin kovasti sitä toisen aikaa ja läsnäoloa, mutta hän ei sitä tajua (vaikka sanon suoraan, että on paha olla) tai sitten pitää muita asioita tärkeämpänä. Muuten on oikein ihana mies.
Vielä pahemmaksi oloni tekee se, että haluaisin todella kovasti soittaa ex-puolisolleni ja jutella hänen kanssaan. Sieltä kun tietää saavansa sitä tukea ja aikaa.
Kommentit (6)
Olen yrittänyt sopeutua, mutta joka kerta tuntuu ihan yhtä kurjalta, kun ei saa tarvitsemaansa tukea ja tuntee itsensä entistä yksinäisemmäksi ja onnettomammaksi. Ehkä tämä ei vaan ole se suhde minulle. En osaa kuvitella, että menisin esimerkiksi naimisiin ihmisen kanssa, johon en voi luottaa täysin tilanteessa kuin tilanteessa.
Ja miestä tuen aina kun hän tukea tarvitsee.
Tuttu tunne!!! Täälläki haikaillaan toisten perään. Huoh. Tsemppiä!
En oikeastaan haikaile eksän perään (muuten olisin hänen kanssaan edelleen), kaipaan ainoastaan sitä kykyä olla läsnä ja lohduttaa, sitä tietoa että toiseen voi luottaa oli tilanne mikä hyvänsä. Nykyisen kanssa ei vaan tunnu näin olevan. En osaa luottaa siihen, että hän auttaa jos olen sairaana, surullinen, masentunut, ahdistunut tai muuten vaan jonkin avun tarpeessa, koska tähän asti hänestä ei ole noissa tilanteissa ollut apua.
Ehkä sun mies on samanlainen kuin minä.. kun mulla on paha olla, olen sairas, surullinen tai masentunut, haluan vaan olla yksin. Ehkä sun mies luulee tukevansa sua jättämällä sut rauhaan?
Vähän sama. Koeta sopeutua ja tue miestäsi.