Lue keskustelun säännöt.
Vituttaa niin että itkettää
03.11.2014 |
Mitä tässä pitäisi tehdä. Vituttaa niin että silmät lähtee päästä eikä ole edes mitään erityistä syytä. Miehen kanssa on asiat ihan solmussa, opinnot roikkuu koska en uskalla valmistua, työtilanne on aivan paska, en saa mitään töitä kuitenkaan. Teen pätkätöitä lyhyellä varoitusajalla, en voi suunnitella mitään koskaan, en ole hyvä muutosten kanssa ja jokainen päivä on mulle aina ihan mysteeri, en tiedä tuleeko lähtö töihin, en saa mitään tehtyä. Opinnot roikkuu, kun on pakko olla päivästä toiseen valmiustilassa paskatöihin, jotka ei edes kiinnosta. Mutta kun jotain on pakko tehdä.
Ei päästä muuttamaan tästä paskakämpästä mihinkään, mies on netissä AINA, se on ilmeisesti ihan tyytyväinen tähän tilanteeseen, töitä tekee vaan sen verran kun on "pakko". Vittusaatana. En jaksa yhtään ketään, istun itsekin koneella vaan enkä edes jaksa jutella kavereiden kanssa netissä, koska en jaksa niitäkään. Vihaan niitäkin, sekin porukka käyttää mua ainoastaan oman olonsa kohentamiseen ja sit ihmettelevät kun en jaksa jutella.
Mitä helvettiä mä tässä tekisin. Käyn lenkillä, yritän liikkua ja pitää huolta itsestäni, syödä terveellisesti, otan vitamiinit ja pidän unirytmistä kiinni, en katso enää uutisia kun en kestä enää yt:t sitä ja yt:t tätä, kirjoitin listan asioista joita tykkään tehdä ja yritän tehdä edes yhden jutun siitä joka päivä, mutta kun tuntuu ettei tästä mitään tule. Koirakin kuoli puoli vuotta sitten, sekin vituttaa ja itkettää. Ulkona kun liikun niin päässä pyörii vaan sellanen negatiivinen rulla, ihmiset kävelee päin, kukaan ei sano kiitos tai anteeksi, en pysty keksittymään mihinkään muuhun kun kaikkeen negatiiviseen. Yritän miettiä jotain positiivista aina joka päivä mutta ei tää enää onnistu.
Olen haaveillut vähän lapsestakin, mies ilmoitti ettei sittenkään ole varma haluaako lapsia ollenkaan. Ja kyllä, ollaan naimisissa ja totta kai tämä lapsiasia puhuttiin totta kai ennen avioliittoa ja menin siinä uskossa vihille että me joskus ainakin yritetään lasta. Nyt se mies on vaan muuttanut sit mieltään.
Itkettää vaan saatana ja olen itsekin ihan solmussa.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 23:25"]
Halaisin jos pystyisin...
[/quote]
Sama olotila..En etene mihinkään. Paska työ ja paremmasta ei toivoa. Parisuhteeni on ihan surkee sekin. Vituttaa kaikki enkä näe enää mitään positiivista. Enkä mäkään jaksa ketään. Tuo pimeys ja sade ulkona ei ainakaan auta asiaa.
Uksi asia kerralla kuntoon. Valmistu!
Mikä ala? Töitäkin on. Nyt se siivoaa saikuttelijoita pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piruako yrität elää terveellisesti. Tuossahan huomaat, mitä se on.
Liiku ja hemmottele välillä itseäs. Kirjoituksestasi huomaa, että kaipaat muutakin kuin liikuntaa ja rehuja.
Mitä jos joskus tekisit, ihan välillä, jotain, mikä olisi mukavaa sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä jatkuva olotila? Vai onko tänään erityisen huono päivä? Mikäli tämä on pitkään jatkunut olotila, joka pysyy koko ajan yhtä pahana, suosittelisin hakeutumaan omalääkärin/sairaanhoitajan juttusille omaan terveyskeskukseen tai opiskelijaterveydenhuoltoon, sillä saatat olla masentunut ja tarvita apua. Toisinaan pelkkä asioista keskustelu ammattilaisen kanssa jo helpottaa. Hienoa, että olet kuitenkin jaksanut panostaa elämänhallintaan (liikunta, ruoka, unirytmi jne.). Ne osoittavat, ettet ole vielä aivan syvällä suossa ja että tässä tilanteessa on suuret mahdollisuudet lähteä kehittymään parempaan suuntaan. Pidä kynsin hampain kiinni näistä asioista! Paljon tsemppiä sinulle!
Joo aika kireää meno sinulla. Miksi et pysty rentoutumaan? Maailma ympärillä ei muutu eikä se mieskään luultavasti. Muutos hyvään ei tapahdu myöskään pakonomaisella toiminnalla josta ei saa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene nyt jo herranjestas HOITOON! Ihan kakia tämmöi! Ittees niskasta kii ja käyt vaikka uimassa ni murheet lipuu tiehensä. On kuule kaikilla välillä vähän vaikeeta,mutta niin vaan uuteen nousuun! Viinan tai muun voimalla. Mie tiijjän!
Humanistinen ala, saakerin saakeri sentään. Tosin sellanen pääaine ja sivuainevalinnat et pitäis _kuulemma_ työllistyä, mut ei ole luottoa oikeen, mutta oikeessa olet, ei se nyt ainakaan kannata roikuttaa tota tutkintoa enempää ku loppusuoralla kuitenkin oon. Ehkä mä koitan suunnata ajatuksia vaan siihen valmistumiseen, siihen mä nyt ainakin voin vaikuttaa, työllistymiseen vaikeempi. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä mäkin mietin että miksen pysty saatana rentoutumaan!! Kireä olo jatkuvasti. No on tänään vähän tavallista paskempi päivä, mutta joo. En vaan onnistu löysäämään tätä pipoa. Hyvä pointti toi itsensä hemmottelu. En vaan tiedä mitä mä tekisin, tuntuu et kaikki on vaan niin synkkää, en tiiä miten hemmottelis itseään. ap
Tee erilaisia himmia nyt. Kaikki kokemus on plussaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 23:38"]
Humanistinen ala, saakerin saakeri sentään. Tosin sellanen pääaine ja sivuainevalinnat et pitäis _kuulemma_ työllistyä, mut ei ole luottoa oikeen, mutta oikeessa olet, ei se nyt ainakaan kannata roikuttaa tota tutkintoa enempää ku loppusuoralla kuitenkin oon. Ehkä mä koitan suunnata ajatuksia vaan siihen valmistumiseen, siihen mä nyt ainakin voin vaikuttaa, työllistymiseen vaikeempi. ap
[/quote]
Mikä pääaine ja sivuaineet? Itsekin humanisti, kohta pitäisi valmistua, töistä ei tietoakaan.
Mun mielestä välillä joku mielialalääke tms voisi auttaa vaikkei se suoraan olosuhteita muutakaan mutta onpa ainakin vähemmän ahdistavaa olla sen paikan keskellä. Esim mä syön rauhoittavia samantyyppisessä tilanteessa paitsi ei oo miestä tai työtä ja elämälle vieraat lapsuustraumat pyörii filminä päässä aamusta iltaan ja silti pitää -ttu normaalia ihmistä esittää kun ulos menee. Jos olisi paljon ymmärtäviä sosiaalisia kontakteja niin rauhoittavia ei ehkä tarttisi mutta maailma on täynnä kokoomushenkisiä menestyjiä tai sitten kaiken toivon heittäneitä masentuneita, mä oon joku välimuoto joka on liian luuseri normaaleille ihmisille ja liian optimistinen suljetulle osastolle.
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 23:53"]Mun mielestä välillä joku mielialalääke tms voisi auttaa vaikkei se suoraan olosuhteita muutakaan mutta onpa ainakin vähemmän ahdistavaa olla sen paikan keskellä. Esim mä syön rauhoittavia samantyyppisessä tilanteessa paitsi ei oo miestä tai työtä ja elämälle vieraat lapsuustraumat pyörii filminä päässä aamusta iltaan ja silti pitää -ttu normaalia ihmistä esittää kun ulos menee. Jos olisi paljon ymmärtäviä sosiaalisia kontakteja niin rauhoittavia ei ehkä tarttisi mutta maailma on täynnä kokoomushenkisiä menestyjiä tai sitten kaiken toivon heittäneitä masentuneita, mä oon joku välimuoto joka on liian luuseri normaaleille ihmisille ja liian optimistinen suljetulle osastolle.
[/quote]
Täällä toinen välimuoto, on meitä!
Lopetat ensin täällä vinkumisen, voimia
Jos olet solmussa, niin pyydä joku etevä partiolainen avaamaan sinut. Kyllä helepottaa :)