Tammikuussa intti, mutta koiralleni ei ole hoitajaa niin mitö tehdä
Pitäisikö psykiatrilta hakea masennuspaperit ja sillä välttää intti?
Ennenkuin alatte moralisoimaan, että miksi tässä elämäntilanteessa hankittu koira, niin en todellakaan ole vapaaehtoisesti tässä tilanteessa. Äitini hankki koiran meille ollessani yläasteella, mutta hän kuoli ollessani 17 ja koira jäi minulle. Isä on britti, enkä ole koskaan nähnytkään häntä, eikä lähipiirissä oikein ole ketään hoitajaa. En myöskään missään tapauksessa luovu rakkaasta koirasta armeijan takia, eli vaihtoehdot aika vähissä :(
Kai tässä tilanteessa intti on jotenkin vältettävä, mutta miten? Vai tuleeko muita vaihtoehtoja mieleenne?
Kommentit (40)
Aika helposti nykyään saa anottua lykkäystä, keinoja on monia. Yksi exän kaveri sai pari vuotta lykkäystä kun oli juuri pari kk ennen intin alkamista ostanut osamaksulla paljon elektroniikkaa mitä piti sitten muutama kymppi kuussa maksella. Taloudellinen tilanne on monesti syy saada lykkäystä, yksi tuttu oli saanut vakkarityön samoihin aikoihin kun kutsuntapaperit tuli, ja sillä perusteella sanoi sitten lykkäystä. Eli jos siis lykkäystä haluat niin keinoja riittää, monesti ihan totuuskin kelpaa, ei aina tarvitse olla keksimässä tekosyitä, mutta jos haluat armeijan välttää kokonaan, niin siinä tapauksessa sinuna vetoaisin mielenterveyteen, väittäisin esim että minua on koko lukioaika/amis kiusattu homoudesta ja et niiden traumojen takia voi mennä armeijaan, pelkäät tappavasi itsesi kun kiusaaminen taas jatkuu jnejne.
Vuokraa asuntosi mukavalle ihmiselle, joka hoitaa koiraasi.
Koira on tervetullut luokseni, jos se pärjää kahden leikatun kollikissan kanssa. Asumme Helsingissä. :)
Löydät takuuvarmsti hyvän hoitopaikan lemmikillesi.
Sulla on kyllä elämäntilanne sellainen, että intin käyminen ei hyödytä mitään. Liikaa vaikeuksia vaan tulee, kun tulot romahtaa. Hae vaan vapautusta, ei sitä tarvitse kellekään selitellä.
[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 21:18"]
[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 20:49"]
Luettua ap:n tekstit voit mun mielestä jättää armeijan käymättä. En ole koskaan nähnyt noin kypsää nuorta miestä, et sä armeijaa enää mihinkään tartte elämässäsi. Vapautus hakemaan ja elämästä nauttimaan!
[/quote]
Valitettavasti armeija ei ole mikään vapaaehtoinen itsenäisyyskoulu, vaan miespuolisten Suomen kansalaisten velvollisuus. Ei sinne mennä oppimaan äipän helmoista poissaoloa, vaan sinne mennään oppimaan maanpuolustustuksessa tarvittavia tietoja ja taitoja. Jos sieltä jokainen hakisi vapautuksen ties minkä gerbiilin hoitoon vedoten, ei meillä olisi minkäälaista puolustuskykyä.
Koita löytää joku ratkaisu, jossa saat koiran hoitoon puoleksi vuodeksi ja käyt intin pois alta. Se on kuitenkin lyhyt aika elämässä.
[/quote]
"Jos sieltä jokainen hakisi vapautuksen ties minkä gerbiilin hoitoon vedoten, ei meillä olisi minkäälaista puolustuskykyä."
Lol. Ei Suomella muutenkaan ole mitään helvetin puolustuskykyä. Suomi kestää tutkimusten mukaan korkeintaan muutaman päivän, jos Venäjä päättää nyt hyökätä. Joten armeijaa käydään ihan turhaa, vailla mitään oikeaa tarkoitusta.
Ei armeijaan tarvi mennä. Yksi psykiatrikäynti ja se on siinä.
Missä päiin Suomea asut? Jos asut Pohjois-Pohjanmaalla, niin voisin ottaa koirasi hoitoon veloituksetta (itse asustelen Oulussa). :)
Kyllä koirallesi varmasti hoitopaikka löytyy. Ja minustakin sinun tilanteessasi olisi järkevintä hakea lykkäystä, mennä siviilipalvelukseen tai jättää koko armeija väliin, koska sinulla on hyvä työpaikka ja muutenkin elämä kohdillaan. Toivottavasti löydät sinulle sopivan ratkaisun! :)
Miksi et mene siviilipalvelukseen? Saat pitää koirasi. Ja pankista pyydät lainalle lyhennysvapaata siksi aikaa.
Minkä ikäinen olet ja oletko jo hakenur lykkäystä inttiin aiemmin?
[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 20:07"]
Pitäisikö psykiatrilta hakea masennuspaperit ja sillä välttää intti? Ennenkuin alatte moralisoimaan, että miksi tässä elämäntilanteessa hankittu koira, niin en todellakaan ole vapaaehtoisesti tässä tilanteessa. Äitini hankki koiran meille ollessani yläasteella, mutta hän kuoli ollessani 17 ja koira jäi minulle. Isä on britti, enkä ole koskaan nähnytkään häntä, eikä lähipiirissä oikein ole ketään hoitajaa. En myöskään missään tapauksessa luovu rakkaasta koirasta armeijan takia, eli vaihtoehdot aika vähissä :( Kai tässä tilanteessa intti on jotenkin vältettävä, mutta miten? Vai tuleeko muita vaihtoehtoja mieleenne?
[/quote]
Jos minä yksinhuoltaja isänä jouduin käymään intin, ja palkkaamaan lapselle hoitajan niiksi ajoiksi kun en ollut kotona, niin aivan varmasti joudut tuon koirasi kanssa samaan tilanteeseen. Eli jos muksun kanssa ei saanut helpotusta (toki sain pitää enemmän iltavapaita ja pääsin lähinnä kotia sijaitsevaan varuskuntaan jne) niin ei kyllä koirankaan.
jopas tuli itseään toistavaa tekstiä :D Sen siitä saa kun nukkuu kahden tunnin yöunet
[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 20:09"]Minkä ikäinen olet ja oletko jo hakenur lykkäystä inttiin aiemmin?
[/quote]
19, en ole lykkäystä hakenut koskaan
Jos sulla on labradorinnoutaja niin tuo se mulle hoitoon :) voit toki laittaa nettiin ilmoituksen jossa haet koiralle hoitopaikkaa vuodeksi. Jos hoitopaikka on lähellä niin voit ottaa koiran viikonlopuiksi ja lomilla luoksesi :)
[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 20:10"][quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 20:07"]
Pitäisikö psykiatrilta hakea masennuspaperit ja sillä välttää intti? Ennenkuin alatte moralisoimaan, että miksi tässä elämäntilanteessa hankittu koira, niin en todellakaan ole vapaaehtoisesti tässä tilanteessa. Äitini hankki koiran meille ollessani yläasteella, mutta hän kuoli ollessani 17 ja koira jäi minulle. Isä on britti, enkä ole koskaan nähnytkään häntä, eikä lähipiirissä oikein ole ketään hoitajaa. En myöskään missään tapauksessa luovu rakkaasta koirasta armeijan takia, eli vaihtoehdot aika vähissä :( Kai tässä tilanteessa intti on jotenkin vältettävä, mutta miten? Vai tuleeko muita vaihtoehtoja mieleenne?
[/quote]
Jos minä yksinhuoltaja isänä jouduin käymään intin, ja palkkaamaan lapselle hoitajan niiksi ajoiksi kun en ollut kotona, niin aivan varmasti joudut tuon koirasi kanssa samaan tilanteeseen. Eli jos muksun kanssa ei saanut helpotusta (toki sain pitää enemmän iltavapaita ja pääsin lähinnä kotia sijaitsevaan varuskuntaan jne) niin ei kyllä koirankaan.
[/quote]
Mikset hankkinut vapautusta esimerkiksi masennukseen vetoamalla, käsittääkseni yleinen tapa välttää armeija? Vai olisiko se vaikuttanut lapsesi huoltajuuteen?
AP:n kannattaa hankkia jotain kautta vapautus, mene vaikka psykologille puhumaan kuinka pääsi ei kestä tms niin ainakin lykkäystä tulee. Netti on pullollaan luistamiskwinoja armeijasta, kannattaa tutustua ja käyttää sopivaa
Tänne ainakin mahtuisi yksi koira hoitoon pidemmäksikin aikaa. Kyllä niitä hoitopaikkoja löytyy :)
Ilmoita siirtyväsi siviilipalvelukseen ja hanki paikka omalta kotipaikkakunnalta. Kuukauden verran pitää mahdollisesti keksiä joku ratkaisu, jos et voi kulkea lapinjärvelle ja kotiin päivittäin.
[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 20:49"]
Luettua ap:n tekstit voit mun mielestä jättää armeijan käymättä. En ole koskaan nähnyt noin kypsää nuorta miestä, et sä armeijaa enää mihinkään tartte elämässäsi. Vapautus hakemaan ja elämästä nauttimaan!
[/quote]
Valitettavasti armeija ei ole mikään vapaaehtoinen itsenäisyyskoulu, vaan miespuolisten Suomen kansalaisten velvollisuus. Ei sinne mennä oppimaan äipän helmoista poissaoloa, vaan sinne mennään oppimaan maanpuolustustuksessa tarvittavia tietoja ja taitoja. Jos sieltä jokainen hakisi vapautuksen ties minkä gerbiilin hoitoon vedoten, ei meillä olisi minkäälaista puolustuskykyä.
Koita löytää joku ratkaisu, jossa saat koiran hoitoon puoleksi vuodeksi ja käyt intin pois alta. Se on kuitenkin lyhyt aika elämässä.