Millaiset välit teillä on omiin siskoihinne?
Me emme ole olleet tekemisissä lähes vuoteen, välit ovat poikki.
Hän on itse laittanut välit poikki minun sekä toisen vanhemman siskon kanssa. Sitten toinen siskoni laittoi minulle viestiä että sinä olet kuulema sanonut tätä nuorempaa siskoa tyhmäksi hänen tyttärelleen, ja vaati selitystä. :O))
Enpä muista asiaa, ehkä olen sanonut niin on hän itsekin minua nimitellyt, mutta en ole siitäkään meteliä pitänyt. Sitähän ihminen sanoo välillä ajattelemattomuuksia.
Mutta ihmettelen kun kerta välit on laitettu poikki, niin mitä sitä perään huuteleen enää? miksi joku jää tollee jankkamaan jotain asiaa ja viestittelee äidin kautta.
Mitä mieltä? onko jollakulla muulla välit poikki sukulaisiin, oletteko koskaan riidelleet keskenänne?
Kommentit (25)
Vanhempaan ihan hyvät, käydään kylässä jne. Nuoremman kanssa en tule toimeen ollenkaan, joskus ihmettelen ollaanko edes samaa sukua. -veli-
Ihan ok välit, kun emme näe liian usein. Elämäntyylimme eroavat paljon, ja kieltämättä kyseenalaistan monet hänen temppunsa.
Erittäin hyvät, samoin kuin veljeeni ja vanhempiini. Vaikka asutaan eri maissa.
rakastan isoasiskoani, hän on mun mentori ja luotan kuin kallioon :)
Ei olla oltu väleissä sen jälkeen, kun sisko makasi avomieheni kanssa. Kyllä, tuollaista oikeasti tapahtuu.
Sisko on aina kilpasisko ja vihollinen. AINA. Miehissä ja ulkonäössä, menestyksessä ja rahassa.
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 12:17"]
Etäiset, sisko kuoli 13 vuotta sitte. Ihmettelen aina sisarustensa kanssa tappelevia. Itse kaipaan siskoani enkä kyllä haaskais aikaa riitelyyn. Mutta ihminen oppii yleensä vasta kun menettää.
[/quote] Minun ainut siskoseni kuoli myös 13 vuotta sitten, ja välit olivat hyvät, ja olisivat hyvät, jos hän olisi saanut elää.
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 17:56"]Ei olla oltu väleissä sen jälkeen, kun sisko makasi avomieheni kanssa. Kyllä, tuollaista oikeasti tapahtuu.
[/quote]
Hyi mikä huora-sisko! Otan osaa.
Rakastavat ja aidot. Kun sisko on kehitysvammainen sisältyy väleihin ehkä liikaakin holhoamista. Kun sitten taas näkee mihin kaikkeen hän kykenee jakuinka paljon on maailmastaan opittavaa, myös ylpeyttä. Myöskin tietyissä asioissa holhoamista ( ettei kukaan nilkki pääse käyttämään omaisuuttaan hyväksi). Ja toisaalta myös koitan ruokkia itsetuntoaan, antamalla vastuita (joista saan kyllä itsekin). Olen ylpeä hänestä ja iloinen, että myös lapseni suvaitsevaisuus on saanut tästä paljon oppia.
Minulla on kaksi pikkusiskoa, ja välimme ovat tosi läheiset ja lämpimät. Jännää muuten miten nää asetelmat säilyy aikuisiälläkin, molempia kohtaan tunnen edelleenkin hellää suojelun tarvetta. :)
Ikuinen isosisko
Kaksi siskoa, toisen kanssa ollaan tekemisissä 2-3 kertaa viikossa, toisen kanssa harvemmin. Hyvät välit silti tähän jälkimmäiseenkin.
Siskoni on myös paras ystäväni, viestilellään ja puhutaan päivittäin. Nähdään myös mahdollisimman usein, tosin hän asuu toisella paikkakunnalla.
Ihan ok. Nähdään melko usein ja pinnallisesti tullaan hyvin juttuun, mutta siskoni on kieltämättä uuvuttava ihminen johon välillä yritän pitää pientä etäisyyttä. Kova arvostelemaan, suuttumaan ym. Tuntuu ettemme ole oikein samalla aaltopituudella lainkaan vaikka ikäeroakaan ei montaa vuotta ole. En vain jaksa aina ottaa vastaan sitä jääräpäisyyttä samalla kun itse pitää miettiä useita kertoja mitä sanoo ettei toinen vaan suutu ja silti jotenkin onnistun hänet suututtamaan.. Huoh..
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 12:29"]Viileät. Ei ole puhuttu moneen kuukauteen. Ei ole mitään puhuttavaa. Mun osalta meidän välit on poikki kokonaan. En vaan jaksa siskoani. Rasittava ihminen. En vaan enää jaksanut sitä ainaista arvostelua joka ikisestä asiasta. Ja sitä, kuinka hän on niin täydellinen ja aina oikeassa ja tekee aina oikeat valinnat. Ihminen, joka ei näe muiden tapoja ja syitä miksi tekee toisin yms.
[/quote] Joo mullakin on isosisko tollanen. Koko suvun pitäisi taipua pyyntöihin ja vaatimukset oli lopulta nikn uuvuttavia. Tuntui ettei mikn riittänyt. Ja jos en pystynytkään auttaan, alkoi mykkäkoulu ja kohdatessa nokkapystyssä meininki.
Ja mistään ei voinut olla erimieltä. Kaikki jännää ympärillä ja hyssyttelee jos joku haluu sanoo jotain... Ei saa sanoa kun siskolle tulee paha mieli. Noh, lopulta itse uuvuin ja yritin kysellä muiltakin että tosiaanko näin nyt mennään ja kaikki pokkuroi tätä euroopan omistajaa.
No muutt pokkuroi ja hyssyttää. Ja mä olen paska että paha ihminen kun uuvuin olemaan vain antaja suhteessamme. Niin fyysisesti ja henkisesti.
Ennen luulin isosiskoni olevan reilu mutta en enään. Se mihin julmuuksiin hän kykenee suuttuessaan kertoo paljonkin siitä mitä perheeni hänelle on koskaan merkinnyt. Ei mitään. Helposti katkaisi välit kun joku hermostu häneen.
Että terkkui vaan IsoSisko! Odotin hitokseen paljon meistä mutta kukaan ei ole pohjaton antaja.
Mun ainoa sisko on mua 15 vuotta nuorempi joten välit on melko etäiset. Meillä on niin eri elämäntilanteet, hän on ala-asteella ja minä 2 lapsen kotiäiti. :D toivon kyllä että kun aika kuluu ja ikäero ei enää tunnu niin valtavalta niin lähentyisimme. Suoraan sanottuna kadehdin myös hieman hänen lapsuuttaan jossa saa kaiken, nyt vanhemmilla on rahaa, toista se oli silloin kun minä ja 2 vuotta nuorempi veljeni oltiin lapsia.
Siskolle on tärkeämpää tekemistä kun olla tekemisissä oman perheen kanssa. On saatu kuulla haukut ym mutta tämä rouva on aina oikeassa ja sanoo viimeisen sanan.
Koko raskaudenkin veti alkoholia ja poltti tupakkaa. Hänellä ON ongelma mutta ei myönnä.
En edes tiedä kestääkö avioliitto. Huhuja on että mies on pettänyt. Enkä yhtään ihmettele. Sisko on ihan helvetin vaikea persoona. Jos hänen kanssa viettää yhdenkin päivän vaatii se voimia ja palautuksia pari päivää . . Hän on uuvuttava kun iki vanhoja asioita pitää jankkaa läpi ja hän on aina haukkumassa muita. Sellaista negatiivista puhetta ei vaan jaksa. Aina arvostelemassa ja nostamassa itseään korkeammalle kuin katto.
Myönnän että kun en kuule tai tiedä hänen elämästä voin paremmin. Tämä päätös olla etäällä on ihan tervettä. Meille molemmille. En usko että tilanne muuttuu. Hautaan asti mennään. Enkä edes usko että tiedän sitä hetkeä kun sekin aika tulee. Hän on sulkenut KAIKKI pois elämästä. Hän elää omaa TÄYDELLISTÄ elämää ....
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 18:25"][quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 12:29"]Viileät. Ei ole puhuttu moneen kuukauteen. Ei ole mitään puhuttavaa. Mun osalta meidän välit on poikki kokonaan. En vaan jaksa siskoani. Rasittava ihminen. En vaan enää jaksanut sitä ainaista arvostelua joka ikisestä asiasta. Ja sitä, kuinka hän on niin täydellinen ja aina oikeassa ja tekee aina oikeat valinnat. Ihminen, joka ei näe muiden tapoja ja syitä miksi tekee toisin yms.
[/quote] Joo mullakin on isosisko tollanen. Koko suvun pitäisi taipua pyyntöihin ja vaatimukset oli lopulta nikn uuvuttavia. Tuntui ettei mikn riittänyt. Ja jos en pystynytkään auttaan, alkoi mykkäkoulu ja kohdatessa nokkapystyssä meininki.
Ja mistään ei voinut olla erimieltä. Kaikki jännää ympärillä ja hyssyttelee jos joku haluu sanoo jotain... Ei saa sanoa kun siskolle tulee paha mieli. Noh, lopulta itse uuvuin ja yritin kysellä muiltakin että tosiaanko näin nyt mennään ja kaikki pokkuroi tätä euroopan omistajaa.
No muutt pokkuroi ja hyssyttää. Ja mä olen paska että paha ihminen kun uuvuin olemaan vain antaja suhteessamme. Niin fyysisesti ja henkisesti.
Ennen luulin isosiskoni olevan reilu mutta en enään. Se mihin julmuuksiin hän kykenee suuttuessaan kertoo paljonkin siitä mitä perheeni hänelle on koskaan merkinnyt. Ei mitään. Helposti katkaisi välit kun joku hermostu häneen.
Että terkkui vaan IsoSisko! Odotin hitokseen paljon meistä mutta kukaan ei ole pohjaton antaja.
[/quote] parasta tässä on että kaikki mitä muut puhuu selän takana ovat nyt tälle pikkusiskolle vihaisii? Sille joka sano ääneen asian jollekin ja kertoi että nyt menee vääri? Hahaa! Sekoa porukkaa sulla suvussa
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 18:11"]Rakastavat ja aidot. Kun sisko on kehitysvammainen sisältyy väleihin ehkä liikaakin holhoamista. Kun sitten taas näkee mihin kaikkeen hän kykenee jakuinka paljon on maailmastaan opittavaa, myös ylpeyttä. Myöskin tietyissä asioissa holhoamista ( ettei kukaan nilkki pääse käyttämään omaisuuttaan hyväksi). Ja toisaalta myös koitan ruokkia itsetuntoaan, antamalla vastuita (joista saan kyllä itsekin). Olen ylpeä hänestä ja iloinen, että myös lapseni suvaitsevaisuus on saanut tästä paljon oppia.
[/quote] Toki myönnettävä on, että olemme miettineet millaista olisi, jos hän olisi "normaali".
Vanhin siskoni on alkoholisti, en ole oikein missään tekemisissä. Toinen isosisko on lapsineen minulle tärkeä ja pidämme paljon yhteyttä. Pikkusiskoon on parhaimmat välit ja näemme todella usein.
Silloin välit pysyy normaalina kun vähän pitää yhteyttä ja hyvä näin.Jos kateus yltää ihan kaikkeen niib yhteydenpito on mahdotonta.Kokemusta on.