Miten kehittyä äitinä, olen surkea?

Lasten vauva- ja taaperoikä meni mainiosti. Olin kotiäitinä, siivosin, kokkasin, leivoin, leikitin, käytiin puistoissa, lenkillä/metsäretkillä ja kerhoissa. Viihdyin kotona ja lasten kanssa. Kun kuopus oli 2v palasin töihin. Töiden jälkeen kävin salilla, lenkillä ja opiskelin. Nautin tästä uudesta elämäntyylistäni ja sen antamasta vapaudesta kun aiemmat vuodet olin ollut sidottuna lapsiin.

Nyt lapset ovat jo isompia, alakoululaisia mutta olen jotenkin kadottanut äitiyteni. Nautin hiljaisuudesta ja rauhasta, omasta ajasta. Vien lapsia esim pyöräilemään ja uimaan ja pidämme kaikki yhteisisä toiminnallisista hetkistä kodin ulkopuolella. Silloin, kun niitä saan aikaiseksi. Hermostun erittäin nopeasti lasten kinasteluun tai niskotteluun. Ennen tykkäsin käydä kyläilemässä muiden lapsiperheiden luona puolin ja toisin mutta nykyään en haluaisi meille yhtään ylimääräistä lasta. Vaikka meillä olisi hauska päivä yhdessä ulkona vaikka shoppaillessa/retkeillessä kun tulemme kotiin ja lapset meuhkaavat ja kotia pitää taas siistiä mulla palaa hermo kokonaan. Kodin sotkeutuminen ärsyttää vietävästi; pissatipat pöntön reunalla, jarrujäljet pöntössä, hammastahna jäljet lavuaarissa, hiekka ja kura eteisessä, peitot ja mytyt sohvalla jne. Usein haluan vain lähettää lapset ulos sisäpihalle/puistoon leikkimään, siivota kotia ja nauttia hetken rauhasta kunnes pystyn tekemään mitään yhdessä.

Haluaisin stressata vähemmän kodin siisteydestä, olla sellainen joka ei tarvitse niin paljon hiljaisuutta ja yksinoloa ollakseen siedettävä. Mihin olen kadottanut äitinä olemisen taitoni? Olen nykyään vain hermokimppu :(