Lue keskustelun säännöt.
Mitäs me helvetin pitkät naiset
03.11.2014 |
Olen 179cm nainen ja nyt pahasti ihastunut mieheen joka on varmaan 8cm itseäni lyhyempi. Mies on osoittanut myös kiinnostuksen merkkejä. Eipä siinä muuten mitään, mutta viimeksi kun tapailin itseäni lyhyempää miestä niin minua hävetti ihan vietävästi eikä juttu siksi kauaa kestänyt. Johtuu varmaan huonosta itsetunnosta, itse kun on aina ollut se porukan isoin tyttö niin ei sitä mielellään haluaisi olla kumppaniaankin isompi, tuntuu siltä kun naiseuteni viimeisetkin rippeet riistettäisiin pois. Kauhea amatsoni olo sängyssäkin kun on päällä.
Harmittaa vaan, koska tämä mies on oikeasti todella herttaisen oloinen ja flirttiä on vaihdeltu jo sen verran että tekisi mieli tutustua häneen paremmin. Pelkään vaan että pilaan kaiken häpeilemällä itseäni..
Kaikenlaista vertaistukea otetaan vastaan!! Erityisesti muut pitkät naiset, miten olette oppineet "hyväksymään" itsenne, millaiset ajatukset tekee itsetunnolle hyvää? Olen siis parikymppinen, ihan OK kunnossa oleva nainen, mutta pituuttani en osaa kantaa ylpeydellä. Korkokengätkin on kierretty kaukaa jo vuosia vaikka kivahan olisi käyttää muitakinkenkiä kuin tennareita.
Jos täällä on joku nainen joka on kumppaniaan pidempi tai tietää jonkun sellaisen pariskunnan niin haluaisin kuulla. Ihan vain sen vuoksi että helpottaisi tietää, että semmoisia on olemassa. :)
Kommentit (12)
Minä olen 180cm ja mieheni on 176cm.
Korkkarit saat unohtaa, mutta muuten siihen tottuu kyllä.
Ja eikös se Auerkin ollut aikas lailla miestään pidempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 173, mieheni 166. Kyllä, tuntisin itseni naisellisemmaksi jos hän olisi pidempi. Eikä itseäni nuorempi. Toisaalta, hän käyttättyy miehekkäämmin kuin moni vanhempi tai kookkaampi mies, joten yritän unohtaa stereotypian mukaiset ulkoiset käsitykset. Mieheni tekee minut onnelliseksi ja minä hänet, mitä siinä ulkopuolisilla on sanottavaa.
Olen 173, mieheni 166. Kyllä, tuntisin itseni naisellisemmaksi jos hän olisi pidempi. Eikä itseäni nuorempi. Toisaalta, hän käyttättyy miehekkäämmin kuin moni vanhempi tai kookkaampi mies, joten yritän unohtaa stereotypian mukaiset ulkoiset käsitykset. Mieheni tekee minut onnelliseksi ja minä hänet, mitä siinä ulkopuolisilla on sanottavaa.
Minä 181cm ja mies 176cm. Korkkareita käytän ilman että edes mietin asiaa, pituus on ahdistanut viimeksi joskus teininä kun pojat oli kaikki kääpiöitä omaan silmään:) totesin muita tiirailemalla että jeesus, pitkä nainenhan on aivan uskomaton ilmestys kilometrijalkoineen ja kaikkineen! Mies taas sanoo statussymboliksi eikä ole ahdistunut asiasta lainkaan, ei sitä pituutta oikeasti huomaa ku ehkä pussatessa :D
Olen samanpituinen kuin ap. Mieheni on kyllä minua muutaman sentin pidempi, mutta korkkarit jalassa olen taas selkeästi pidempi. Olen seurustellut myös lyhyempien miesten kanssa. Tosi mieskohtaista, miten tilanteen ottaa. :) joskus häirinnyt, joskus ei. Usein isot nallekarhumaiset miehet ei haittaa vaikka ovat lyhyempiä. Mutta ihan mikä ap:sta hyvältä tuntuu :) jokainen meistä on yksilö ja jos mies näkee sinut haluttavana, "amatsoni"-tunnetta ei välttämättä tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastailijoille, näitä on kiva lukea.. :) ap
Kaverini on 185 eikä ole koskaan antanut asian haitata. Kulkee hyväryhtisenä eikä koskaan ole osoittanut mitään mielenkiintoa kenenkään pituuteen muuten kuin teknisenä kysymyksenä. Seurusteli 170-senttisen kanssa nuorempana. Sellainen kielii jo kaikille, että näillä on pokkaa. Eivät herättäneet hilpeyttä, vaan arvostusta. Itse olen 173-senttinen pätkä, olen aina kokenut viehättävänä lyhyet miehet, edellyttäen että he eivät näytä kokevan asiasta ongelmaa. Nuorena kuljin itseäni sentin pari lyhemmän pojan kanssa hetken aikaa, lopetti kitinän pituudestani kun näki kaverini ja totesi olleensa hölmö. Sen jälkeen olen kyllä ollut varovaisempi lyhyiden miesten kanssa, kun ei voi aina tietää, onko kätkettyjä itsetuntovaivoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras ystäväni on 178 cm ja käyttää kyllä vähintään muutaman sentin korkoja, niistä nyt ei lisäpituutta paljon tule, jos sitä joku pelkää. Ja olo naisellinen. Ystäväni saa paljon huomiota miehiltä :) on seurustellut lyhyempienkin kanssa.
Mä olen noin 173-174cm, joka ei sinänsä edes vissiin ole ihan hirveän paljoa, jotenkin tunnen vaan itseni ihan hirveän pitkäksi ja mulla on vähän huono itsetunto asiasta. Olen ollut tämän pituinen 12 vuotiaasta ja jotenkin tottunut siihen, että olen kamalasti kaikkia muita pidempi, vaikka eihän se oikeasti enää pidä paikkaansa. Olen myös muuten kookas, ja pitkänä ja leveänä tunnen itseni ihan vuoreksi.
Hoikat, pitkät tytöt itseään lyhyempien miesten kanssa ovat jotenkin enemmän ok, tulee sellainen kolea malliefekti. Tämmöinen jättiläinen pienen miehen vierellä taas näyttää ehkä vähän tragikoomiselta. Mun mieheni on jotakuinkin mun pituinen, mutta tosi hoikka ja sellainen siro. En minä kauheasti viitsi käyttää korkokenkiä korostaakseni kokoeroamme. Välillä huomaan ajattelevani, että seisoisipa tuo tuossa ryhdikkäämmin, että näyttäisi isommalta.
En muuten muista, että olisin koskaan nähnyt yhtään muuta pariskuntaa, jossa olisin katsonut, että onpa suhteettoman suuri nainen pienen miehen käsipuolessa, tai jos, niin kyse on aina jostain mallitytöistä ja pienistä äijänkäppänöistä. Kai sitä on itselleen vaan aina enemmän ankara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asia häiritsee sinua, ainahan sitä voi yksinkertaisesti valita vain itseään pitempiä miehiä. Minä olen 177-senttinen ja erittäin tyytyväinen pituuteeni. En ole koskaan seurustellut itseäni lyhyemmän miehen kanssa, mutta kyse ei ole varsinaisesti mistään periaatteesta; varmaan olisin voinut seurustellakin jos olisi tarpeeksi hyvä match tullut vastaan. Ihana aviomieheni on jotain 189 cm.
Unohda pituusjuttu. Sinä olet tyylikkään pitkä nainen.
Jos mies on sinuun ihastunut, niin pituuserolla ei ole yhtään mitään väliä. Onnea matkaan!
En kerro omaa pituuttani, koska olisin mielelläni yhtä pitkä kuin sinä. :)