Pappien puolisioita?

Eiköhän sinun ole aika miettiää mitä haluat elämältäsi. Nyt jos mies on hyvä, onko usko niin isomasia elämässäsi, ettet suvaitse "vääräuskoisuutta"? Voi olla ehkä hankalaa ehdottaa lapsiasi elämänkatsomustietoon, mutta oletko tosiaan niin vahvasti jossain uskossa, että koet heidän häviävän siinä?

Mene kuuntelemaan miehen saarnaa joku kerta hänen etukäteen tietämättä. Kun tiedät hänet, osaat katsoa, voisitko elää sellaista elämää, jossa mies tekee tuollaista työtä. Moni ei pääsekään katsomaan, mitä miehensä töissä ajattelee, enkä usko, että sillä on suurta väliä. Miksi papin kohdalla olisi?

Rakkaus on se, joka voittaa esteet. Rakkaus on kärsivällinen ja lempeä, se ei ole itsekäs. Mielestäni olennainen kysymys on rakastatko miestäsi?

Seurustelen tällä hetkellä papiksi opiskelevan miehen kanssa ja samat asiat pyörii minunkin mielessäni. En ole kovin uskonnollinen ja kirkkoon kuulun kun ei ole tullut erottuakaan.
Mies on ihana ja olemme jo kerran syvällisemmin keskustelleet tulevaisuudesta ja vakaumustemme eroista. Sanoin miehelle, että en tahdo tehdä mitään mitä en itse halua, esim iltarukous lapsille (siis ei missään nimessä). En pidä kirkossa käymisestä.
Mies on onneksi ap:n tapaan aika liberaali ja arkielämässä ei miehen vakaumus oikein edes näy.
Silti asia mietityttää. Huolettaa itseeni tulevaisuuss mahdollisesti kohdistuvat odotukset ja se, että vietän todennäköisesti paljon aikaa yksinään kun minä valmistun 8-16 työhön ja pappismiehen työajat ovat mitä ovat. Ja kaikki juhlapyhät yksin kotona :(
Mutta noista minuun kohdistuvista odotuksista olen sitä mieltä että se ei ole minun ongelmani. Mieheni ammatti ei määritä minua.

Kyseessä on vähän vaikea asia. Toista kun rakastaa niin valtavasti, mutta ihmisen mukana tulee eräänlainen "taakka"

Up

Mun siskon mies on pappi ja tosi hyvä tyyppi. Istumme usein iltaa viinilasin kanssa, ja hän on todella huumorimies. Riippuu varmasti enemmän tyypistä kuin ammatista.

Samanalaista elämää papit ja heidän vaimonsa elävät kun muutkin tosin ehkä ei kannata yökerhoihin kauhean useasti mennä. Ei siellä kyllä käy "kaikkien muiden vaimotkaan".

En ole papin puoliso, mutta kylläkin teologian opiskelijan äiti. Sanoisin, että papin vaimon asema riippuu paljon siitä, millaisella paikkakunnalla asuu. Pienellä paikkakunnalla kaikki tuntevat papin vaimon, ja herättäisi kyllä kovasti huomiota ja kummastusta, jos papin vaimo esim. julkisesti sanoisi, että hän on oikeastaan uskonnoton. Sen sijaan esimerkiksi täällä pääkaupunkiseudulla seurakuntalaiset eivät edes tunne pappien puolisoita, jos nämä eivät itse aktiivisesti osallistu seurakunnan toimintaa. Silloin papin puoliso voi olla aika vapaasti sellainen kuin on aktiiviseurakuntalaisten sitä paheksumatta.

Papin puolison asemassa yksi ikävä puoli on se, että papin töistä aika suuri osa ajoittuu iltoihin ja viikonloppuihin. Jos teet itse säännöllistä päivätyötä, joudut aika usein olemaan iltaisin ja viikonloppuisin yksin tai hoitamassa yksin lapsia, jos niitä tulee.

Vakaumuksen erilaisuuden haittaaminen taas riippuu aika paljon siitä, kuinka hyvin on valmis hyväksymään sen, että puolisolla on eri vakaumus. Jos kumpikin suhtautuun toisen vakaumukseen kunnioittavasti eikä pyri käännyttämään tätä, voi yhteiselämä sujua hyvinkin mukavasti. Tähän vakaumuksen kunnioittamiseen liittyy myös se, että pystyt hyväksymään sen, jos toinen osapuoli ei halua tehdä jotain, koska se on hänen vakaumuksensa mukaan väärin. Tällöin on täysin turha yrittää muuttaa toisen mielipidettä jonkinlaisilla järkiargumenteilla.