Tunnetko ihmistä joka uskoo ettei kukaan pidä hänestä vaikka hän on todella mukava?

Epävarmuuteni ei näy mitenkään ulospäin, mutta sisäisesti tiedän, että epäilen usein, pitävätkö ystäväni minusta... Pelkoni aina on, että olen tylsä ja juttuni eivät kiinnosta, vaikka sellaista ei ole ainakaan kavereiden kesken tuntunut tapahtuvan. Olen etenkin puolituttujen, ja uusissa sosiaalisissa tilanteissa ulospäinsuuntautunut ja aktiivinen, ja tiedän millä keinoilla saan ihmiset juttelemaan... mutta jotenkin takaraivossa aina on sellainen peikko että osasinkohan olla tarpeeksi kiinnostava ja hauska...



Töissäkin olen suorastaan suosittu. Hassua. En tiedä mistä moinen ajatus on päähäni pälkähtänyt.

Vierailija:

Ystäväni on tällainen, hän pelkää jatkuvasti että hänen yleisilmeensä on tympeä ja hänen pieni ujoutensa tulkitaan ylpeydeksi.... Onneksi hän ystäviinsä luottaa, mutta puolitutut tuottaa vaikeuksia...

Ja hänestä pidettäisiin vielä enemmän ilman jatkuvaa itsensä parjaamista ja vähättelyä.



Itse taas luulen, että kaikki pitävät minusta ja olen omalla tavallani yhtä " harhainen" kuin hänkin.