Äitini kommentti, joskus vuosia

"Masennusta ei oikeasti ole". Siinä on ehkä kuningaskommenttien ykkönen. Ja tämän jälkeen olen saanut kuulla toisen kaikki tragediat: tietenkin siis kerrottuna asenteella "ja minä en sentään masentunut, vaikka minulla oli oikeasti syy!". Myönnän ettei tragediani voita niitä pahimpia, mutta masennuinpa silti. 

Ja tuon kommentin olen oikeasti saanut kuulla lähes sanasta sanaan noin.

Ei äiti, mutta... Mummoni on ihmetellyt, mikä mua vaivaa. Olen selittänyt masennuksesta ja kerran kuulin, kun hän selitti tyyliin: 'Mikä siinä on, kun se XXX ei parane? Se on käynyt terapiassakin jo vuoden, mutta ei ole parantunut.' Tuli vähän olo, että mummo ei ole ihan ymmärtänyt masennuksen luonnetta ja sitä, että se ei sormia napsauttamalla parane... jotkut ei vaan tajuu...

Minusta noissa kommenteissa ei ole mitään typerää.

Kyllähän se ihmetyttää, jos jo vuoden on ollut hoidossa eikä mitään edistymistä näy. Samoin voi ihan hyvin ihmetellä, mikä aiheuttaa masennusta, jos on hyvin (ns. ulkoiset) asiat. Miksi ette ole puhuneet sukulaisillenne asioista? Olisi voinut ehkäistä sen masennuksenkin.

Ei nuo ole typeriä ihmisiä, vaan tietämättömiä ihmisiä.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 16:35"]Sitten kun aloin syödä paniikkihäiriöön lääkettä. "Et sinä VOI olla masentunu ku sulla on hyvä mies, ihanat lapset ja uusi talo". Onko muitten äiti laukonut jotain yhtä typerää? 

Ps. En syönyt lääkettä kuin n. 6kk enkä sen koommin ole sitä tarvinut
[/quote]

Siis kumpi sinulla oli, depressio vai ph.?

Sen saman mummon mielestä mussa on milloin mitäkin vikaa, en ikinä osaa mitään oikein, hänen pitää tuppautua joka asiaan tai en saa asioita tehtyä oikein jne. Ja sunko mielestä mulla on asiat hyvin? Ei todellakaan ole. Minunkin "hyvä mies" oli mielisairas alkoholisti-narkkari. Koko elämä ollut yhtä kaaosta (mm. tämänkin mummon ansiosta). Että siinä sulle hyvää elämää. Mutta tottakaihan mä parannun sormien napsautuksella, jos arvon mummo niin sanoo... Tottakai mä unohdan kaiken paskan ja muutun itsestään hyväitsetuntoiseksi ja maailman iloisimmaksi ihmiseksi, jos sä sanot, että mä muutun!

t.2

Kakkonen ei ole ap.

Entäs sitten se kommentti, jonka varmaan useimmata masentuneet ovat kuulleet; Et sä vaikuta ollenkaan masentuneelta, et sä taida ollakaan.

Tietämättömyyttä sekin. On varmaan ulkopuolisen vaikea ymmärtää, että masentunutkin saattaa käyttäytyä kohteliaasti eli olla seurallinen, silloin kun on parempi päivä. Pahoina päivinähän ei edes jaksa ketään tavata.