Lue keskustelun säännöt.
Sinä jonka ammattihaave(et) lytättiin lapsena/nuorena.
13.10.2014 |
Mihin ammattiin halusit?
Kuka lyttäsi?
Mikä sinusta tuli?
Vaikuttiko itsetuntoon?
Kommentit (10)
Eipä oo koskaan lytätty, koska en oo ikinä halunnut mihkään tiettyyn ammattiin.. Olisinpa halunnutkin, olis elämä sen suhteen helpompaa. Nyt vaan ajelehdin paskaduunista paskaduuniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäri
Opo
Sairaanhoitaja
Kyllähän se vähän kai
malli :Ddd
vanhemmat, mutta äiti enimmäkseen
luokanopettaja
silloin 13-vuotiaana otti kyllä koville kun arvosteltiin ulkonäköä, mutta nykyään naurattaa omat luulot mahtavasta ulkonäöstä
Kaikki haaveni lytättiin ja vaikutti kyllä. Uudelleenkouluttaudun nyt 40+ vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin toimittajaksi. Olin ollut aina koulussa ja muutenkin hyvä ja innokas kirjoittamaan. Vanhemmat väheksyivät, enkä sitten lopulta uskaltanut yrittää.
Nyt kolmikymppisenä minulla on yksi koulutus alalle mikä ei juuri työllistä. Toisen opinnot kesken. Pätkätöissä olen, paljon työttömyysjaksojakin takana. Ainoa ilahduttava asia tässä on se että tee sivutyönä toimittajan, tai avustajan hommia muutamaa lehteen. Mutta ottaa aivoon että uskoin typeriä vanhempiani. Olisin ollut loistava journalisti, jos olisin kouluttautunut. Omaa lastani aion neuvoa toisin, tukea hänen vahvuuksiaan ja haaveitaan. Toki epärealistiset haaveet kannattaa jättää lietsomatta, mutta haluaisin aikanaan kuunnella lastani paremmin.
Lääkäriksi halusin; opo, isäpuoli ja kummitäti lyttäsivät haaveet ja lääkäri tuli. Vaikutti itsetuntoon lähinnä siten, että sisuunnuin vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 22:08"]
Halusin toimittajaksi. Olin ollut aina koulussa ja muutenkin hyvä ja innokas kirjoittamaan. Vanhemmat väheksyivät, enkä sitten lopulta uskaltanut yrittää.
Nyt kolmikymppisenä minulla on yksi koulutus alalle mikä ei juuri työllistä. Toisen opinnot kesken. Pätkätöissä olen, paljon työttömyysjaksojakin takana. Ainoa ilahduttava asia tässä on se että tee sivutyönä toimittajan, tai avustajan hommia muutamaa lehteen. Mutta ottaa aivoon että uskoin typeriä vanhempiani. Olisin ollut loistava journalisti, jos olisin kouluttautunut. Omaa lastani aion neuvoa toisin, tukea hänen vahvuuksiaan ja haaveitaan. Toki epärealistiset haaveet kannattaa jättää lietsomatta, mutta haluaisin aikanaan kuunnella lastani paremmin.
[/quote]
Voisit edelleenkin kouluttautua toimittajaksi. Et ole missään nimessä liian vanha tms.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 22:09"]
Lääkäriksi halusin; opo, isäpuoli ja kummitäti lyttäsivät haaveet ja lääkäri tuli. Vaikutti itsetuntoon lähinnä siten, että sisuunnuin vain.
[/quote]
Loistavaa! Respect! :)
Halusin taiteilijaksi, matemaatikoksi, insinööriksi ja eläinlääkäriksi näin eri ikävuosien ammattihaaveita muistellen. Äidilleni (sairaanhoitaja) kaikki muut ammatit olivat täysiä nollia lääkäreiden rinnalla, joten minun olisi pitänyt lopettaa turha haihattelu ja pyrkiä siihen Oikeaan Ammattiin. Kuvataiteilijat ja kaiken maailman luovan alan ammattilaiset olivat hänen silmissään pohjasakkaa ja kuvataide oli vain "harrastuksena hyvä, mutta ei siitä ammattia saa".
Lukion puolivälissä ystävystyn taiteenopettajani kanssa, ja hän sanoi että minun ei missään tapauksessa pidä heittää kuvallista lahjakkuuttani roskakoriin, vaan vaalia sitä. Hakea parhaimpaan mahdolliseen kouluun, ja tiedätkö mitä, sinusta tulisi hyvä arkkitehti, hän sanoi. Kertaistumalta vaihdoin lukion ainepakettini ja päätin että minusta ei lääkäriä tule, vaan lähden arkkitehdiksi. Kolme eri yliopistoa toivotti minut tervetulleeksi. Nyt olen opintojeni loppuvaiheessa, olen ollut vuosikurssini parhaita ja työelämä jo repii minua töihin vaikkei papereitakaan ole vielä kourassa :) en voisi olla onnellisempi koulutusvalinnastani. ER, jos satut lukemaan tätä niin sydämellinen kiitos sinulle!