Kuinka kauan kuoleva voi sinnitellä?

Päiviä, syömättä viikkoja. Juomatta ei viikkoja.

Ei voi tietää. Tuskin kuitenkaan viikkoja kun on muutenkin huonossa kunnossa. Tuttava ei elänyt Terho-kodissa edes viikkoa.

Juomatta pari päivää mutta jos pystyy juomaan niin syömättä jotkut voivat sinnitellä pitempään.

Äidilläni oli syöpä ja pystyi syömään ja juomaan mutta sitten meni tajuttomaksi ja kahden vuorokauden tajuttomuuden jälkeen kuoli.

Ja on niin ihanan ihmisarvoista elämää että!

Äidilläni oli reilu pari viikkoa sitten melko samanlainen tilanne kuin ap kuvailee. Hän vain joutui makaamaan puhe- ja liikuntakyvyttömänä (vain pää kääntyi ja toinen käsi liikkui) 1,5 viikkoa saattohoidossa. Akuutti leukemia, jonka päätteeksi hänet vei keuhkokuume. Kun hän lopetti syömisen ja juomisen, niin meni vielä 3 vrk ennen kuin hän kuoli. Olihan se karua katsottavaa, kun toisen oli vaikea hengittää ja ainut mitä enää lopulta meni, oli kipulääkettä suoneen. 

Ihmeteltiin että pitkään hän pysyy hengissä. Oli vahva sydän. 

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 19:49"]

Ja on niin ihanan ihmisarvoista elämää että!

[/quote]

Sellaista tämä on kun ei ole Eutanasia sallittua.

Pari viikkoa korkeintaan, kokemusteni mukaan. Voimia!

Jotenkin tuntuu uskomattomalta, kuinka tiukassa henki voi ihmisellä olla. Jotenkin oma kuvitelma oli, että tuossa kunnossa loppu pitäisi olla ihan käsillä. Ja aina vaan seuraavana päivänä on ihan tajuissaan, ainoa mitä on enää pystynyt sanomaan on se, kuinka kamalaa on :(

Kun nyt ei kuitenkaan viikkoja enää..

ap

Hyvä tietysti, että kun toinen pystyy vielä  vähän puhumaan niin voi ehkä helpommmin tietää varmaksi, milloin kivunhoito on kohdallaan. Meillä piti arvioida äidin otsan rypistymisestä ja muusta tuskaisuudesta, onko kipua, koska puhekyky meni niin aikaisin. Oli kyllä tajuissaan melkein loppuun asti. Kuoli lopulta aikaisin aamulla nukkuessaan. Tietysti se hengityksen hankaluus oli siinä varmasti rankin osa. Henki on näköjään tosi tiukassa. Siinä todella jo toivottiin, että kumpa hän pääsisi pian pois kärsimästä.

[quote author="metriletti 77" time="24.10.2014 klo 19:57"]

Hyvä tietysti, että kun toinen pystyy vielä  vähän puhumaan niin voi ehkä helpommmin tietää varmaksi, milloin kivunhoito on kohdallaan. Meillä piti arvioida äidin otsan rypistymisestä ja muusta tuskaisuudesta, onko kipua, koska puhekyky meni niin aikaisin. Oli kyllä tajuissaan melkein loppuun asti. Kuoli lopulta aikaisin aamulla nukkuessaan. Tietysti se hengityksen hankaluus oli siinä varmasti rankin osa. Henki on näköjään tosi tiukassa. Siinä todella jo toivottiin, että kumpa hän pääsisi pian pois kärsimästä.

[/quote]

Osanottoni äitisi menetyksestä. Se on hetki, joka pakostakin on joskus edessä ja pelkään sitä todella. Tämä sukulainenkin on minulle tärkeä ja tämäkin tilanne tuntuu kamalalta, omat vanhemmat kuitenkin vielä läheisempiä. 

Tuosta puhumisesta, kyllä pystyy kertomaan kivusta - jos haluaa - hän oli hoitajille sanonut, ettei ota kipulääkitystä. Kun oli kovasti tuskainen, suostui viimein minulle sanomaan, että ottaisi kipulääkettä ja antoi luvan pyytää hoitajan. Mikähän sisu ihmisellä saa kieltäytymään kipulääkityksestä tuossa vaiheessa? Kun kuitenkin oma tahto ratkaisee, eikä voida lääkitä kun kieltäytyy, vaikka ihan selvästi on oman edun vastaista. Nyt siis onneksi vihdoin antoi suostumuksen siihen, että kipulääkettä annetaan ja olo on helpottunut. 

Kummaa myös kun se, että toivoo toisen kuolemaa, tuntuu samaan aikaan sekä oikealta että väärältä. Tuollaista kärsimystä kyllä ei toivoisi kenellekään.

ap

Ehkä ihminen ajattelee, että kuolee ilman lääkityksiä nopeammin ja sen takia kieltäytyy myös kipulääkityksestä. Tai ehkä se kipu tuo sitä tunnetta, että tästä selviää... Eivät kaikki ole valmiita luovuttamaan edes silloin kun saattohoito on aloitettu.