Mun on niin kamala ikävä
etten enää kestä. 5,5 kk erossa mun sielunkumppanista. Koska tää helpottaa? Ekat kuukaudet meni hyvin, mutta ikävä painaa hetki hetkeltä enemmän.
Kommentit (13)
Ei haluta pettää puolisoitamme enää.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 23:27"]Ei haluta pettää puolisoitamme enää.
[/quote]
Sitten se on sinulle ihan oikein.
No siinähän ikävöit, mokomakin petturipaska.
Joo oon sellainen, mutta meidän tapauksessa myös puolisot ovat pettäneet useasti, mutta eivät siis keskenään.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 23:42"]Joo oon sellainen, mutta meidän tapauksessa myös puolisot ovat pettäneet useasti, mutta eivät siis keskenään.
[/quote]
Sekö oikeuttaa teidän tekonne?!
Hm. Minulla melkein sama tilanne sillä erotuksella että emme ole kenenkään puolisoita. Ikävä on kova, ja kaipaan toisen läsnäoloa...
Eihän toki. Rakkautta on vaan niin vaikea sammuttaa, sillä rakkaus on lahja Jumalan.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 23:43"][quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 23:42"]Joo oon sellainen, mutta meidän tapauksessa myös puolisot ovat pettäneet useasti, mutta eivät siis keskenään.
[/quote]
Sekö oikeuttaa teidän tekonne?!
[/quote]
Kyllä se ainakin mun mielestä tekee asiasta vähän oikeutetumman. T. Ei-ap
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 23:45"]Eihän toki. Rakkautta on vaan niin vaikea sammuttaa, sillä rakkaus on lahja Jumalan.
[/quote]
Eikä ole. Rakkaus on kemiallinen reaktio.
Huh, mutta kun se kemiallinen reaktio kesti jo 12 vuotta. Ei siitä pahemmin ikinä puhuttu. Lähinnä kaveruudesta... Kiintyneitä kuitenkin oltiin toisiimme.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 23:54"]Huh, mutta kun se kemiallinen reaktio kesti jo 12 vuotta. Ei siitä pahemmin ikinä puhuttu. Lähinnä kaveruudesta... Kiintyneitä kuitenkin oltiin toisiimme.
[/quote]
Tiedän tunteen, erittäin hyvin... Vaikka alussa kumpikin oltiin vapaita niin ei jostain syystä yhteen päädytty... Edelleen on sama tunne vaikka välissä kummallakin ollut jonkinnäköistä seurustelua...
Kun ei viitsisi soudata ja huovatakaan. Eikä tuottaa yhtään kenellekään enempää tuskaa. Silti ei voi olla ajattelematta, että kunpa saisi nähdä; halata, syleillä ja varovan hellästi suudella. Mutta ei se kannata. Toivottavasti aamulla taas muut jutut mielessä kuin repivä kaipuu :) Vaikea vaan hyväksyä ettei enää tässä elämässä voi olla toiseen yhteydessä.
Miksi ette voi olla yhdessä?