Lue keskustelun säännöt.
Miksi mies ei enää keskustele suhteemme tilasta? !
27.08.2014 |
Joka on todella huono? Keskustelusta ei vain enää tule mitään, mies keskittyy kaikkeen muuhun kun yritän puhua. Samaan sänkyyn se silti nukkumaan tulee, joten ehkä sen mielestä suhde ei ole niin huono, tai oikeastaan koko suhdetta ei ole? Aiemmin mies nimittäin välittömästi jos koki suhteen puolestaan huonoksi, nukkui sohvalla. Olen nyt jo niin monta kertaa yrittänyt puhua, että tähän loppui sitten keskustelualoitteidenkin teko.
Kommentit (17)
Olemme olleet naimisissa yli 40 v ja emme ole ikinä keskustelleet suhteemme tilasta.Hui kauheeta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on kaunoja toisen sanomisista yli 10v ajalta molemmin puolin, niin eikö pitäisi keskustella? Miehen loukkaamisten takia nyt on taas kaokki läheisyys ja seksikin kokonaan loppunut, eikä miestä huvita edes puhua. Siia meistä. Kyllä se kaikesta muusta puhuu. Ap
Mies ei vain osaa puhua? Menee lukkoon, kun yrität?
Muistatahan, että miksi-kysymyksiä ei saisi koskaan tulehtuneessa tilanteess esittää. Niihin on paitsi vaikea vastata (jos teko on ollut alitajuista, niin eihän ihminen tiedä, miksi jotain tekee), ne myös koetaan syyllistävinä (jolloin ihminen reagoi joko hyökkäämällä tai pakenemalla).
minulla oli tyttöystävä joka halusi aina yöllä puhua suhteemme tilasta ja miksi olen aina niin väsyneen oloinen niinä iltoina jonka jälkeisenä aamuna työt alkoivat kello 6.
minusta suhteen tilasta puhuminen vaikeuttaa suhdetta ellei mies saa valita aiheita mistä puhutaan. nainen koittaa vain saada miehen umpikujaan.
tämä siis vain minun kokemukseni perusteella
En ole valvottanut miestä. Mies taas joskus on juuri pahasti loukannut, kun mun on pitänyt nukkua ennenaikaista työaamua. MMitäs tässä 6 sitten pitäis tehdä? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 08:40"]
En ole valvottanut miestä. Mies taas joskus on juuri pahasti loukannut, kun mun on pitänyt nukkua ennenaikaista työaamua. MMitäs tässä 6 sitten pitäis tehdä? Ap
[/quote]
Lopettaa se murehtiminen ja jatkaa elämää
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 08:40"]
En ole valvottanut miestä. Mies taas joskus on juuri pahasti loukannut, kun mun on pitänyt nukkua ennenaikaista työaamua. MMitäs tässä 6 sitten pitäis tehdä? Ap
[/quote]
jos teillä ei ole koskaan hauskaa yhdessä niin ero ois kiva, mutta koita tehdä yhdessä jotain mikä lähentäisi kuten iltakävely palapeli tai viinan maistelu.... kummallekin mukava juttu. keskustelu harvoin parantaa mitään jos muuten kaikki on paskaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ehkä alussa ja kriisien kohdalla on tullut juteltua ja välillä jotain kysyn, että rakastaako ja itseltäni rakastanko tai onko jokin häikkä. Mutta ei siitä tilasta tarvi jutella, jos asiat on hyvin. Sen voi mainita, että hyvin meillä menee. Mun mies sanoi aikoinaan, että ei jaksa vatkata sellaisia. Sanoi myös, että olen hänelle paras vaimo ja rakastaa minua. Ja sanoi myös, että kertoo, jos asiantila muuttuu. Ei minunkaan enää tarvitse vatkata. On tullut itseluottamusta ja luottamusta mieheen koko ajan matkan varrella enemmän.
Ymmrrän, jos on epävarma olo, niin haluaa jutella. Sen epävarmuuden voi toiselle kertoa. Siihen saanee vastakaikua. Kertoa omista peloista. Se ei ole syyttelyä. Se on tunteiden kertomista. Tai voi toki sanoa,m että tarvitsee toiselta vahvistusta. Mutta sellainen suhteen tilasta keskustelu voi olla kopinaa vaan. Teitä on kaksi ihmistä. Niistä ihmisen tunteista voi puhua.
Äiti puhun usein ohimennen. En vaadi enkä halua nenäkkäin keskustelua. Tunteet tulee ja menee. Ota huumorikin mukaan. Se suhde kuitenkin on. Kaappase miehes kainaloon, kun siellä samassa sängyssä on. Sinun elämäsi. Teidän yhteistä. Jos tykkäät, niin kerro, että tykkäät.
Tähän asti kun olen täällä tilittänyt suhdeongelmia, neuvo on ollut keskustelu. Nytkö sitten ei pitäisi edes yrittää? ! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisen kasvatuksen mies on saanut? Meillä mies puhuu monesti aika suoraan, jos jokin asiani ei kiinnosta tms. Heidän perheessä se näyttää olevan tapana. Itse taas mökötän, olen tyypillinen mielensäpahoittaja. Uskoisin, ettei hän usein edes tajua loukanneensa. Olen yrittänyt oppia pois tästä tavasta ja antaa puheiden mennä toisesta korvasta ulos. On kuitenkin ihana mies ja muut asiat korvaavat monin verroin verbaaliset kömmähdykset :)
Usein "asiat" etenevät meillä pienissä sykäyksissä, varsinaisia Suhteen Tila-keskusteluja ei käydä vaan jotkut pienet asiat ja tilanteet vievät eteenpäin. Yritän voimaantua niistä. Usein mietin myös, että itsekään en ole täydellinen, voinko vaatia jotain naistenlehtien vaalimaa miehen käytöskoodia sukkineen ja konvehtirasioineen puolisoltani? Ennemmin yritän itse miettiä, mitä itse voisin tehdä asian hyväksi.
Ok, en enää yritä puhua mistään mitään, päättäköön mies kaikki puheenaiheet. En myöskään anna sen koskea muhun millään tavalla, koska se tuntuisi nöyryyttävältä kaiken sen jälkeen, mitä se on sanonut. Enkä itsekään tietenkään vahingossakaan koske siihen. Kyllä miehen kans toimeen tulee ja perhearki sujuu, kun vain unohtaa koko parisuhteen. Oletan että mies ei edes halua mitään pariduhdetta enää, vaan kaiken muun vain mitä tähän kuuluu. Ja sen, että tottelen sitä kaikessa enkä järjestä itselleni mitään omaa elämää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on lopun alkua... Been there done that...
Olisikohan mahdollista, että menisit itse puhumaan jollekin ulkopuoliselle, jollei mies suostu puhumaan kanssasi? Anteeksi ap, en ymmärtänyt tilanteesi vakavuutta!
nro 12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tuo kyllä niin tylsä aihe etten minäkään jaksasi! t. mies
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 08:49"]
Tähän asti kun olen täällä tilittänyt suhdeongelmia, neuvo on ollut keskustelu. Nytkö sitten ei pitäisi edes yrittää? ! Ap
[/quote]
No, keskustella kannattaa lähinnä konkreettisista ongelmista. Mutta sellainen yleinen "keskutellaan suhteen tilasta" jauhaminen on minusta ainakin käsittämätöntä paskaa. Olen nainen, ja naisella tällainen mielipide lienee harvinainen, mutta miehet aika usein on tätä mieltä, että tuollainen ei-konkreettinen ihmeellinen metatason keskustelu on ihan outo eikä sellaiseen osaa sanoa oikein mitään.
Äitini harrasti oikein urakalla isäni ahdistelua tuon lajin keskusteluilla. Isäparka ei oikeasti ymmärtänyt yhtään mistä pitäisi oikein puhua, ja näytti vaan julmetun vaivautuneelta kun äiti yritti iinttää ja nyhtää keskustelua. Sanoi vaan että "minusta kaikki on hyvin". Koska niin hänestä olikin. Eikä äitikään osannut sanoa mitään konkreettista miksi ei olisi, yritti vaan keskustella koska jossain hiton naistenlehdissä lukee että pitää keskustella. SItä lapsena kuunneltuani päätin, että minä en ainakaan koskaan kiduta miestäni moisella turhanjauhamisella.
Onhan se tietysti ymmärrettävää, ettei mies halua puhua siitä, miten ja monesti on mua loukannut. Etenkin jos juuri tällä hetkellä se ei satu olemaan vihainen. Ap
Miehen mielestä jankkaan, vaikka olen vain halunnut selityksen useille saamilleni haukuille ja muille pahoille puheille. Joita en ole saanut. Ja vitsiksikin mies on keskustelut vääntänyt. Ap