Mistä ahdistus kumpuaa? Mistä se tulee?
Minulle on ennenkin käynyt näin, ja tänään taas... kiertelin kirpputorilla kun alkoi aivan käsittämättömästi ahdistaa ja itkettää. On toki ollut kuormittavia/stressaavia asioita mielenpäällä, mutta ne eivät varsinaisesti ole koskeneet juuri minua itseäni (kaikki, osa on). Tuntui jotenkin hirveän ahdistavalta kiertää kirppis läpi (lapsi oli mukana). Tuli yhtäkkiä kamala ikävä kotona olevia pienempiä lapsiani, ja sellainen suuri turvattomuuden tunne valtasi minut. Tätä on tapahtunut ennenkin mutta lievempänä, kaupassa tai kirpputorilla.
Mistä tämä johtuu? :(
Kommentit (40)
Mulla on ainakin ihan puhdasta aivokemiaa. Liittyy jotenkin serotoniinin ja dopamiinin määrään aivoissa. Kun teen asioita jotka parantavat aivokemiaani - kuten liikun rankasti ainakin 45 min päivässä - en ole ahdistunut. Jos en tee niin, hyvin suuren osan ajasta olen. En käytä lääkkeitä, pärjään liikunnalla, ja kaupan päälle mulla on erinomainen kunto ja timmi kroppa. :-)
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 23:20"]Mikä voisi helpottaa ahdistusta? Lääkkeitä en halua. Auttaako liikunta ahdistukseen? Kuinka paljon pitäisi päivää kohti liikkua että olisi vaikutusta?
ap
[/quote]
Liikunta auttaa. Asioiden käsittely. Tunteet eivät tapa.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 00:07"]Mullakin on samaa, mutta ahdistuksen sijasta vallalla on enemmän yleinen levottomuus, yksinäisyys ja tyhjyys. Haluaisin elää täyttä elämää, mutta olen toistuvasti surullinen ja haikea... joskus olen ollut syvästi masentunut, mutta tällä hetkellä mielen vointi on hyvä. On vain ontto ja tarkoitukseton olo. Toisinaan ajattelen, että kaipaan omaa anam caraani - mutta pitäisihän ihmisen voida hyvin myös itsensä kanssa?
[/quote]
Tunnen ihan samoin. Anam caraani myös kaipaan, en usko että voin olla onnellinen ilman häntä. Etenkin kun olen hänet jo kohdannut.
No ne tunteet vaikuttavat aivokemiaan.
Mulla auttoi mm. lajit joissa yhdistyy keho ja mieli, kuten pilates ( ja musiikki taustalla).
Terapia. Rosen ym.
Luonnossa liikkuminen.
ahdistus korreloi sen kanssa millainen kasvatustyyli omilla vanhemmilla, erityisesti äidillä on ollut. Emotionaalisessti lämmin kasvatustyyli ja sopiva määrä kontrollia liittyy tasapainoisuuteen, kylmä ja lapsen tunteita vähättelevä, mutta lapsen käytöstä kontrolloiva tyyli taas lisää tutkitusti lapasen ahdistuneisuutta. Erityisesti tytöillä.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 23:31"]
No ne tunteet vaikuttavat aivokemiaan. Mulla auttoi mm. lajit joissa yhdistyy keho ja mieli, kuten pilates ( ja musiikki taustalla). Terapia. Rosen ym. Luonnossa liikkuminen.
[/quote]
Mulla ei auta mikään noista. Mua auttaa oikeasti sellainen liikunta että olen ihan piipussa sen jälkeen, HIIT, juoksu jne. Ainakin oma ahdistukseni on ihan fyysinen juttu, voin jutella terapeutin kanssa vaikka sata tuntia, osaan puhua tunteistani, käsitellä niitä jne mutta ainoa asia mikä mua on koskaan auttanut on liikunta. Tietenkään kaikilla ei ole varmasti sama mutta itsellä on yli 40 vuoden kokemus ja näin se minun kohdallani menee.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 23:34"][quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 23:31"]
No ne tunteet vaikuttavat aivokemiaan. Mulla auttoi mm. lajit joissa yhdistyy keho ja mieli, kuten pilates ( ja musiikki taustalla). Terapia. Rosen ym. Luonnossa liikkuminen.
[/quote]
Mulla ei auta mikään noista. Mua auttaa oikeasti sellainen liikunta että olen ihan piipussa sen jälkeen, HIIT, juoksu jne. Ainakin oma ahdistukseni on ihan fyysinen juttu, voin jutella terapeutin kanssa vaikka sata tuntia, osaan puhua tunteistani, käsitellä niitä jne mutta ainoa asia mikä mua on koskaan auttanut on liikunta. Tietenkään kaikilla ei ole varmasti sama mutta itsellä on yli 40 vuoden kokemus ja näin se minun kohdallani menee.
[/quote]
Ei se aina se puhuminen tunteista auta, vaan se tunteminen. Eli jos itku tulee, saa tulla.
Ahdistuksen alla on tiedostamattomia asioita ja tunteita.
Luonnossa rymytessä kroppa joutuu koetukselle ja ahdistus tasoittuu.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 23:38"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 23:34"][quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 23:31"] No ne tunteet vaikuttavat aivokemiaan. Mulla auttoi mm. lajit joissa yhdistyy keho ja mieli, kuten pilates ( ja musiikki taustalla). Terapia. Rosen ym. Luonnossa liikkuminen. [/quote] Mulla ei auta mikään noista. Mua auttaa oikeasti sellainen liikunta että olen ihan piipussa sen jälkeen, HIIT, juoksu jne. Ainakin oma ahdistukseni on ihan fyysinen juttu, voin jutella terapeutin kanssa vaikka sata tuntia, osaan puhua tunteistani, käsitellä niitä jne mutta ainoa asia mikä mua on koskaan auttanut on liikunta. Tietenkään kaikilla ei ole varmasti sama mutta itsellä on yli 40 vuoden kokemus ja näin se minun kohdallani menee. [/quote] Ei se aina se puhuminen tunteista auta, vaan se tunteminen. Eli jos itku tulee, saa tulla. Ahdistuksen alla on tiedostamattomia asioita ja tunteita. Luonnossa rymytessä kroppa joutuu koetukselle ja ahdistus tasoittuu.
[/quote]
Ei mulla ole ongelma näyttää ja elää tunteitani, itken jos itkettää, tykkään myös esim. vaelluksesta. Mutta usko nyt hyvä ihminen että kaikkien ahdistukseen ei auta samat asiat kuin sinun. Minä tarvitsen liikuntaa ollakseni psyykkisesti normaali - ja muuten yksi lapsistani on samanlainen. Uskon että on ihan fysiologinen, geneettinen juttu.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 23:42"][quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 23:38"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 23:34"][quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 23:31"] No ne tunteet vaikuttavat aivokemiaan. Mulla auttoi mm. lajit joissa yhdistyy keho ja mieli, kuten pilates ( ja musiikki taustalla). Terapia. Rosen ym. Luonnossa liikkuminen. [/quote] Mulla ei auta mikään noista. Mua auttaa oikeasti sellainen liikunta että olen ihan piipussa sen jälkeen, HIIT, juoksu jne. Ainakin oma ahdistukseni on ihan fyysinen juttu, voin jutella terapeutin kanssa vaikka sata tuntia, osaan puhua tunteistani, käsitellä niitä jne mutta ainoa asia mikä mua on koskaan auttanut on liikunta. Tietenkään kaikilla ei ole varmasti sama mutta itsellä on yli 40 vuoden kokemus ja näin se minun kohdallani menee. [/quote] Ei se aina se puhuminen tunteista auta, vaan se tunteminen. Eli jos itku tulee, saa tulla. Ahdistuksen alla on tiedostamattomia asioita ja tunteita. Luonnossa rymytessä kroppa joutuu koetukselle ja ahdistus tasoittuu.
[/quote]
Ei mulla ole ongelma näyttää ja elää tunteitani, itken jos itkettää, tykkään myös esim. vaelluksesta. Mutta usko nyt hyvä ihminen että kaikkien ahdistukseen ei auta samat asiat kuin sinun. Minä tarvitsen liikuntaa ollakseni psyykkisesti normaali - ja muuten yksi lapsistani on samanlainen. Uskon että on ihan fysiologinen, geneettinen juttu.
[/quote]
Kyllä mäkin tarviin liikuntaa ja siitähän juuri puhuin!
Ahdistukseen auttaa vain se, että oppii tunnistamaan mitä asioita ahdistukseen kulloisessakin tilanteessa liittyy ja pystyy tietoisesti niitä käsittelemään. Tunteita ei pidä kuitenkaan vähätellä, sillä ne ovat totta, eikä pelkkä kognitio auta, ellei pysty myös tunnistamaan ahdistukseen liittyviä muita tunteita, kuten pelkoa. Oman kehon säätelyssä hengitys on keskeinen, se vaikuttaa mieleen ja tunteisiin. Eli keskittyminen hengitykseen, ei kuitenkaan ylihengitykseen. Voi yrittää opetella, että tunteet ovat tunteita ja olotiloja, ja että niihin voi itse vaikuttaa. Ihan kuin pienen lapsen kanssa: tunnistetaan tunne ja hyväksytään sen olemassaolo, empaattinen ja myötätuntoinen suhtautuminen tunteeseen, mutta tunteen toteamisen jälkeen huomion suuntaaminen muualle tietoisesti. Voi harjoitella, että hyväksyy tunteen mutta voi myös todeta, että tunteita tulee ja menee, ja omaan olotilaan voi vaikuttaa.
Aivoissa tapahtuvat elektromagneettiset purkaukset. Reseptorit ja synapsit ja niiden välittäjäaineet ovat matalalla. Mitä tunteet ovat ja miksi ne vaikuttavat fyysisesti? Jotkut aikaisemmin tapahtuneet asiat ovat rakentaneet tiettyjä hermoratoja jotka aktivoituvat signaalista. Esim. joku ajatuskuvio laukaisee sydämen sykkeen kiihtymisen. Voiko näitä "vääriä" hermoratoja poistaa? Ei täysin koskaan. Rankka fyysinen liikunta voi auttaa muokkaamaan vasteita ja ehdollistaa hermostoa sopeutumaan negatiivisiin tuntemuksiin. Lääkkeitä en suosittele.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 23:44"]Ahdistukseen auttaa vain se, että oppii tunnistamaan mitä asioita ahdistukseen kulloisessakin tilanteessa liittyy ja pystyy tietoisesti niitä käsittelemään. Tunteita ei pidä kuitenkaan vähätellä, sillä ne ovat totta, eikä pelkkä kognitio auta, ellei pysty myös tunnistamaan ahdistukseen liittyviä muita tunteita, kuten pelkoa. Oman kehon säätelyssä hengitys on keskeinen, se vaikuttaa mieleen ja tunteisiin. Eli keskittyminen hengitykseen, ei kuitenkaan ylihengitykseen. Voi yrittää opetella, että tunteet ovat tunteita ja olotiloja, ja että niihin voi itse vaikuttaa. Ihan kuin pienen lapsen kanssa: tunnistetaan tunne ja hyväksytään sen olemassaolo, empaattinen ja myötätuntoinen suhtautuminen tunteeseen, mutta tunteen toteamisen jälkeen huomion suuntaaminen muualle tietoisesti. Voi harjoitella, että hyväksyy tunteen mutta voi myös todeta, että tunteita tulee ja menee, ja omaan olotilaan voi vaikuttaa.
[/quote]
Pilateksessa juuri kun hengitys on tärkeässä osassa ja samaan aikaan tehdään liikkeitä.
Minua se auttoi, sain tunteita ja vanhoja ahdistuksiani purettua kehon kautta.
Tarkoitus on auttaa ap: ta.
Voiko pilatesta harrastaa kuka vain? En ole nimittäin notkea ja minulla on jäykät ja kipeät nivelet :(
ap
Joo, ehdottomasti ideanani ei ollut lytätä kehollisia harjoituksia ja pilatesia yms. ja niiden apua ahdistuksen vähentämisessä, vaikka otinkin tuo ahdistuksen kognitiivisen ja tietoisen käsittelyn esille. Kumpaakin takuulla tarvitaan, ja ihmiset nyt ovat muutenkin erilaisia, erilaiset asiat eri tavoin painotettuina varmasti auttavat tapauskohtaisesti.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 23:57"]
Joo, ehdottomasti ideanani ei ollut lytätä kehollisia harjoituksia ja pilatesia yms. ja niiden apua ahdistuksen vähentämisessä, vaikka otinkin tuo ahdistuksen kognitiivisen ja tietoisen käsittelyn esille. Kumpaakin takuulla tarvitaan, ja ihmiset nyt ovat muutenkin erilaisia, erilaiset asiat eri tavoin painotettuina varmasti auttavat tapauskohtaisesti.
[/quote]
Minä olen sitten varmaan joku ääripää: kokemusta on sekä kognitiivisesta terapiasta että modernista Freudilaisesta terapiasta, ei vaikutusta. Pilates ja jooga on minulle hyödyllistä kehonhuoltoa, mutta en saa siitä mitään henkisellä puolella. Ainoa asia, josta saan hyvän ja rentoutuneena olon ja ahdistus katoaa, on kun liikun niin rankasti etten jaksaisi enempää.
Mikä voisi helpottaa ahdistusta? Lääkkeitä en halua. Auttaako liikunta ahdistukseen? Kuinka paljon pitäisi päivää kohti liikkua että olisi vaikutusta?
ap