Haluan kuolla. Olen pahoillani.
En tiedä kelle muulle sanoisin tämän. Siispä kirjoitan tämän tänne. Kukaan ei ymmärrä miten hirveää elämäni on. Eikä parannusta ole näköpiirissä.
Kommentit (30)
Hei. Muista rukoilla. On yksi nimi, jossa kaikki on mahdollista, Jeesus. Käy seurakunnan kokouksissa. Ei minkään uskonnollisen oppisuunnan tai kirkon, vaan sellaisen, jossa kokoontuu vain Jeesukseen uskovia.
Sellaiset kokoontuvat kodeissa. Sieltä sä voit löytää tosi ystävän, joka auttaa sua, kun apua tarvitset, etkä ole yksin. Kukaan ei käytä sua hyväksesi. Ei kerää kolehtia tai kymmenyksiä ym, vaan sut huomioidaan ihan muulla tavalla.
Rukoile johdatusta.
J-P
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 12:19"]
Hei. Muista rukoilla. On yksi nimi, jossa kaikki on mahdollista, Jeesus. Käy seurakunnan kokouksissa. Ei minkään uskonnollisen oppisuunnan tai kirkon, vaan sellaisen, jossa kokoontuu vain Jeesukseen uskovia.
Sellaiset kokoontuvat kodeissa. Sieltä sä voit löytää tosi ystävän, joka auttaa sua, kun apua tarvitset, etkä ole yksin. Kukaan ei käytä sua hyväksesi. Ei kerää kolehtia tai kymmenyksiä ym, vaan sut huomioidaan ihan muulla tavalla.
Rukoile johdatusta.
J-P
[/quote]
Tää on kyllä ihan fiksu ehdotus vaikka itse en pysty mitään siitä sanomaan. Viranomaiset ei pysty auttamaan vaan joudut etsimään itse sitä apua. Harva haluaa auttaa paitsi siihen vihkiytyneet ja silloin ehkä ainoat on uskovaiset.
Olen pahoillani ap, mitä olet joutunut kokemaan :( Voin kuvitella, että kaikenlaisia ajatuksia tulee mieleen, kun tilanne on noinkin vaikea. Mutta silti kannustaisin pysymään kiinni elämässä. Olet tärkeä lapsellesi. Itse olen koittanut pitää mielessä, kun mietin omaa lastani, että "maailmalle voit olla vain yksi ihminen, mutta yhdelle ihmiselle olet koko maailma".
Tilanteesi voi kehittyä parempaan suuntaan: oireesi voivat helpottaa ja ex-miehesi saada muuta ajateltavaa, jolloin hän ei jaksa keskittyä sinun elämäsi hankaloittamiseen.
Olisiko mitään asiaa, jolla voisit parantaa omaa elämänlaatuasi? Pystytkö ottamaan aikaa vain itsellesi, tekemään jotain, mistä nautit ja saat energiaa? Monesti tällaiset tekemiset antavat uskoa elämään. Jokainen on hyvä jossain, ihmiseltä itseltään vain helposti ja vaikeassa tilanteessa ihan ymmärrettävästi unohtuu itsestään huolen pitäminen.
Tsemppiä ja paljon voimia sinulle!
Surullista luettavaa. Itse olen ollut täysin pohjalla. Siis ihan täysin. Tuntui ettei sieltä voi enää nousta. Lyhyessä ajassa koko elämä meni suoraan sanottuna perseelleen. Oli jo ihan valmis luovuttamaan ja kirje kirjoitettuna niille joita voisi kiinnostaa. Mutta sitten siihen havahtui... Kyllä sitä oikeasti haluaa nähdä mitä elämällä on tarjota. Ja ihan tosissaan, ei tästä enää paskemmaksi voi muuttua. Siis vaikka tilanne näyttää miten synkältä niin aina siitä pääsee yli. Sinulla on vielä lapsi, lapsi joka rakastaa sinua enemmän kuin mitään muuta ja jolle olet koko elämä!!! :) Älä vie häneltä äitiä pois!
:( Ei kenenkään pitäisi tappaa itseään.. Sitten läheiset syyttävät itseään. Ymmärrän että kaikki näyttää synkältä mutta pitää olla muu vaihtoehto.
Tuo oli vaan YHDEN sossun mielipide että ex voi kieltää ja painostaa sua olemaan ottamatta apua ja tukiperhettä vastaan. Ihan kukkua. Kohtuutonta kukkua! Pyydä toiselta sossulta arvio asiaan tai edellisen pomolta kysypä asiaa uusiksi, ja vaadi KIRJALLISET perustelut. Silloin huomaavat, etteivät toimi itse nyt lakien mukaan eivätkö voi olla myöntämättä apua.
Taikasana on KIRJALLINEN perustelu. Koska sitäpä ei kukaan sossu virkavirheen uhalla uskallakaan omalla nimellään allekirjoittaa. Apua tarvitseva ihminen ja lapsen ÄITI vieläpä, tarvitsee apua silloin kun sitä pyytää.
Toinenkin reitti:
Hae apurahaa jostain alueesi aivovammasäätiöltä tms. Harrastukseen, virkistykseen, sosiaaliseen hyvinvointiin sulla ja lapsellesi. Sitö ei saa toinen huoltaja tietää, kun laitat siihen ettei maksa edes elatusapuja ja jonkin päätöspaperin tms. Puhumatta mitään hälle ex-mokomalle. Laitan vaan, että välit exään ovat niin riitaiset ettet saa apua mistään.
on siis paljon tukisäätiöitä yms jotka myöntävät apua vammaisuusen perusteella. Myös aivovamman vuoksi! Googleta asiaa. Vammaisten tukisäätiö tms. Lykkyä!
Rukoilen puolestasi. Googleta 'esirukouksia'. Netistä löytyy monia esirukouspalstoja. Itse olen saanut niistä paljon vahvistusta ja myös rukousvastauksia. ♡
Kiitos viesteistänne. Mitä tuohon lapsen isään tulee, hän on toinen huoltaja, joten hän voi kieltää kaiken minulle lapsen vuoksi annettavan avun, kuten tukiperheen. Näin hän on myös tehnyt. Sosiaalityöntekijä sanoi minulle vain, että jos en pärjää, niin lapsen on siirryttävä isän luokse, kun kerran sellainen mahdollisuus on. Taloudellinen ja muu tuki on niukkojen resurssien vuoksi varattu totaaliyksinhuoltajille :-(
En haluaisi kertoa aivovammastani ihmisille, noin yleensä, koska se leimaa. Eivätkä terveydelliset asiat kuulu yleensäkään muille. Kuitenkin tämä on luonnollisesti ristiriitainen asia, sillä vamma vaikuttaa toimintakykyyni käytännössä niin paljon, jaksamiseeni siis. Ihmisten mielestä näytän täysin terveeltä. Lähipiiri ja tuttavapiiri tietää kyllä mitä minulle on tapahtunut, ja sieltä suunnalta saan säälittelyä, mutta ei kukaan minun ongelmiani jaksa. Kun ne ovat niin lohduttomia.
ap
Yhden kaverini eksä käyttäytyi vähän samalla tavalla. Kaveri oli ihan raunioina. Yritä jaksaa!
Kannattaisiko muuttaa toiseen maahan missä sinulla olisi paremmat mahdollisuudet? Suomessa ei hyväksytä mitään erillaisuutta ihmisissä. Vaikka ruotsiin
Käytä avada kedavraa. Se on tappokirous.
Miksi haluat kuolla? Älä, olet tärkeä ja hyvä ihminen. Varmasti tilanne tulee helpottamaan.
Voi ei :( Mä toivon, että sulle tapahtuu vielä hyviä asioita ja että muutat mielesi. Eikä sun tarvitse tota anteeksi pyydellä, se on varmasti ihan hirveä tunne. Ja jos sulla ei ole ketään muuta, jolle voisit avoimesti puhua tunteistasi. Hyvä, että tulit edes tänne purkamaan vähän.
Tsemppiä!<3
Oletko työtön? Kaikilla suomen työttömillä on samanlainen mieli.
Ei ole mitään ikävämpää kuin kuolla täynnä toteutumattomia haaveita ja unelmia. Vaikka 99 päivää olisi ihan surkeat, tulee aina välillä se 1 päivä joka hyvittää ne kaikki.
Kerrotko vähän tarkemmin mikä mättää, niin voitais yrittää auttaa sua keksimään jokin muu ratkaisu?
No mutta hei sinä ihana Ap!
Käännä sossu voimvaraksesi! Heiltä voi saada lapselle tukiperheen arkeen (helpottaa sinun arkea kun et tarvitse aina olla mukana viemässä ja tuomassa) samoin taloudellisesti lastensuojelu tukee vähävaraisia perheitä! Saat rahaa kenties kausimaksuihin, lapsen kulkemista voidaan tukea yms. KYSY siitä lisää, hehän ovat sinun ja lapsesi käytettävissä!
Käännä asiat voimaksesi, pyydä apua ja tukea. Älä jää yksin. Onko sinulle jossain tukiryhmä? Kysele.
Jos lapsen isä on vaikea niin ota yhteys lastenvalvojaan. Ehkä saat jonkun itsellesi tukihenkilöksesi auttamaan papereissa jne koska on se aivovamma. Jos tuntuu että on vaikeaa niin pyydä apua kuin väsytät itsesi.
Käytä tukipalveluita ja ota omaa aikaa! Aloita harrastus ja tee jotain mielekästä. Ystävät kannattaa pitää ystävinä ja hommata terapeutti jolle sitten vuodattaa enimmät tunteet. Neuvolan kautta saa terapiapalveluja, seurakunnalla myös maksutonta terapiaa.