Itsetuhoinen ystävä, pienen vauvan äiti

Ystäväni sai 6vkoa sitten vauvan. Vauva on terve ja kaikinpuolin toivotu ja odotettu lapsi. Nyt ystäväni on alkanut olemaan kamalan masentunut. Itellä oli kans synnyttyksen jälkeen alakuloa, joten laitoin sen baby bluesin piikkiin. Soittelin usein ja kuuntelin paljon. Nyt viimeisen viikon aikana kaverini on ruvennut puhumaan TODELLA huolestuttavia asioita. Kysyi että autanko minä hänen miestään vauvan kanssa jos hänelle tapahtuu jotain. Sanoin siihen ettei sulle mitään käy. Kyselee tuota koko ajan, toissapäivänä sanoi että tahtoo tuhkauksen "jos mulle käy jotain".

Tällöin sanoin et nyt menent ihan tosi neuvolaan puheille, nuo puheet pelottaa minua ja hänen miestään. Sanoin että synnytyksen jälkeinen masennus on yleinen juttu ja hän saa siihen lääkityksen ja tarpeen vaatiessa vaikka osastopaikan toviksi. Siitä ei kuulemma ole mitää hyötyä. Eilen kävin kylässä ja yhtäkkiä hän oli tosi rento, jutteli vauvalle, kahviteltiin ja aattelin jo että ompa ihanaa nähdä hänet niin seesteisenä, hiukset oli pesty ja vaatteet puhtaat. Sitten kun olin lähdössä hän antoi mulle ykskaks kaulakorun minkä tiedän hänen saaneen isältään, ja on todella todellla tärkeä hänelle. Sanoin etten tietenkään voi ottaa korua johon hän sanoi vaan et "ota vaan empä mä sillä mitään tee enää".

Jäi ihan kauhea olo tosta, oon lukenut että itsemurhaa suunnitteleva jättää jäähyväisiä just esim. antamalla henk koht tavaroita pois. Mitä tässä voi tehdä? Pakkohoito? Riittääkö kriteerit? En hysterisoi vaan mielestäni on enemmän kuin todennäköistä että hän yrittää itsemurhaa pian. Miehensä on niin lapatossu ettei saa tehtyä mitään asialle, panikoi vaan? Mihin voi soittaa? Asutaan pääkaupunkiseudulla.