Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä vikana? Tunnen itseni yksinäiseksi ja hylätyksi
30.09.2014 |
Moi kaikki!
En tiedä, millaisen myrskyn täällä saan aikaan ja löytyykö täältä hengenheimolaisia, mutta ainakin saan purettua mieltäni tänne anonyymisti.
Olen siis 20-vuotias ja tällä hetkellä elämääni suht tyytymätön.
Yläasteella minulla oli paljon tärkeitä kavereita, joita näki vapaa-ajalla useinkin. No, muutin isoon kaupunkiin opiskelemaan kolmeksi vuodeksi, toki sain uusia ystäviä, jotka ovat nykyään ainoat tärkeät ystäväni. Vanhat kaverit lopettivat yhteydenpidon.
Muutin poikaystävän takia vanhalle paikkakunnalleni takaisin. Kavereita ei tunnu täältä löytyvän edelleenkään, asun siis ihan pienessä kylässä.
Nämä kolme hyvää ystävääni, ketkä sain amiksen aikana, asuvat edelleen siellä, 300km päässä minusta, joten usein emme näe.
Mikähän minussa on vikana, kun en saa uusia ystäviä?
Hymyilen paljon, olen hauska ja mukava (muiden suusta kuultua). Muut asiat, mistä olen saanut positiivista palautetta on että olen rehellinen, luotettava ja innostun helposti pienistäkin asioista.
Olen aina aluksi vähän ujo, mutta en silti täysin hiljaa. Nopeasti pääsen juttuihin mukaan ja liityn keskusteluun. Kuuntelen muita, mutta tuntuu, että kukaan ei kuuntele minua ja alkavat puhumaan päälle.
Asun poikaystäväni kanssa. Hänen kanssaan vietänkin sitten päivät ja illat, kun ei muutakaan seuraa ole. Yksin saan käydä esim. koiran kanssa lenkillä. Usein pyydän kavereita tai tuttuja käymään kahvilla, lenkille tai edes jotain ja aina tuntuu löytyvän jokin este tai perutaan viime tingassa.
Monet vanhat tutut kylillä törmätessä moikkaavat, mutta eivät halua jäädä juttelemaan. En ymmärrä sitä, koska en ole tehnyt kenellekään mitään henkilökohtaista pahaa tai puhunut selän takana.
Olen ollut nyt myös työttömänä (sopimus loppui) pari kuukautta, joten päivät tuntuvat edellistä masentavimmilta. Ei oikein tiedä mitä tekisi, kun ei aina haluaisi tehdä kaikkea yksin.
Ja koska nykymaailmassa ulkonäkö tuntuu olevan monille tärkeä kriteeri jopa kaverisuhteissa, niin kerrottakoon, että olen itsestäni ja ulkonäöstäni huoltapitävä ja miehet tuntuvatkin olevan kiinnostuneita juttelemaan, mutta kaipaisin tyttökavereita, keiden kanssa juoruta ja nauraa. Puhua tyttöjen juttuja.
Tuntuu, että en nyt saa itsestäni mitään irti ja kerrottua todellisia tunteitani.
Mutta kertokaa onko täällä muita, ketkä tuntevat itsensä yksinäiseksi, jollain selittämättömällä tavalla epäonnistukseeni ja hylätyksi? Joka kaipaisi ystävää ja harrastuskaveria?
Asun Pirkanmaalla pienessä maalaiskaupungissa.
Kommentit (9)
Tuskin sinussa mitään vikaa on. Pieneltä paikkakunnalta vain on vaikea löytää ystäviä. Voin olla kaverisi. t. pirkanmaalainen parikymppinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Itse olen tullut siihen tulokseen, että ystävystyminen vaatii tosi paljon aikaa ja/tai yhteistä työpaikkaa. Koska olen asunut vuosikausia ulkomailla ja muuttanut Suomessakin paikkakunnalta toiselle, kyllä se vain sen on aiheuttanut, ettei ystävyyssuhteita ole muodostunut. Tällä hetkellä tyydyn perheen seuraan, mies ja lapsi ja aiomme muuttaa ensi vuonna ulkomaille.
Kyllähän tuo tosiaan paikkansa pitää, että muutos toisille paikkakunnille tai kokonaan pois Suomesta katkaisevat ystävyyssuhteita. Itseä vain harmittaa suunnattomasti, varsinkin kun silloin kun itse muutin kauas opiskelemaan, yritin ensimmäisen vuoden pitää usein yhteyttä vanhoihin ystäviin, mutta mikäs siinä sitten kun he eivät vaivautuneet vastaamaan.. :/
Onnea teille ulkomaille muuttoon, sieltä varmasti saa helpommin uusia ystäviä kuin Suomessa.
-ap
Voi.. Tuntuu pahalta puolestasi. Olen itse kokenut vastaavaa samassa iässä...Ja vasta läheisimmät ja aidoimmat ystävät löysin 30v tienoilla. Ja nyt heitä on minulla useita, aitoja ja välittäviä sellaisia. Mutta löysin heidät oman vakaumukseni kautta-he ovat eri ikäisiä, mutta samanlainen ajatustapa yhdistää ja lähentää meitä. Voisiko sinun olla mahdollista löytää itsellesi ystäviä vähän eri ikäisistä ihmisistä? Välttämättä aina ei löydy samanhenkisiä ystäviä oman ikäisistä ja toisaalta vanhempien ihmisten seura on omalla tavallaan rikastuttavaa.Toivon, että voisit löytää itsellesi hyvän ystävän/ystäviä... Voimia sinulle! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, kiitos vastauksesta nro 5 :)
Olen poikaystävän kautta tutustunut paljonkin eri ikäisiin ihmisiin, vanhimmat hyvät tutut ovat siinä + 40v, mutta heillä on loistava huumorintaju ja ovat nuorekkaita. Heitäkin kuitenkin näkee vain harvakseltaan.
Olisin tyytyväinen minkä ikäiseen ystävään tahansa - kuten sanoitkin, samanhenkisyys on tärkeintä. Ei vain ole vielä tullut lähiympäristö sellaista ihmistä vastaan, jonka kanssa saisi vapaa-aikaa kulumaan. Harmittaa kun lähimmät ystävät asuvat tosiaan 300km päässä :/
Ystävää odotellessa :)
ap
Kiva, jos viestistäni oli jotain lohtua sinulle ap. Tiedän miltä tuntuu yksinäisyys-vaikka olisikin puoliso olemassa...Uskon, että olet varmasti ihana, välittävä ihminen ja loistava ystävä-olet vain kohdannut vääränlaisia ihmisiä siellä paikkakunnallasi. Nyky elämä on todellakin hyvin pinnallista ja toisaalta kun ajattelee, että jos ystävyys perustuu ulkonäköön niin todellistahan se ei ole silloin... Mutta varmasti vielä kohtaat sellaisen tosi ystävän, uskon niin! En halua aiheuttaa ahdistusta sinulle-en tiedä uskotko Jumalan olemassaoloon-(se on hyvin häviävää),enkä halua tyrkyttää sinulle asioita. Tiedän, miten vihamielisesti monet suhtautuvat uskontoon-niin paljon pahaa moni sellainen on saanut aikaan...Mutta pyydän ystävällisyyden osoituksena sinua miettimään, että voisitko rukoilla apua Jumalalta siihen, että voisit löytää hyvän ystävän, juuri sinulle sopivan...<3 (Minä tein niin... )Mutta nyt sain varmasti joidenkin viharyöpyt päälleni. Mutta kaikkea hyvää sinulle ap, voimia ja tsemppiä ystävien löytämiseen! Varmasti sellainen vielä löytyy! <3T:viestittäjä nro 5 edelleen.. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 5:
Kiitos ajatuksistasi :) Toivotaan, että vika ei olisi itsessäni - vaan väärästä seurasta.
Koen kuitenkin olevani hyvin avoin ihminen, en siis kuitenkaan kerro ikinä kerralla kaikkea itsestäni, mutta annan itsestäni paljon. Ihmiset tykkäävät puhua itsestään, niinpä myös minä haluaisin mielelläni kuunnella ja kysyä lisää. Ei vain ole montaa ihmistä, jotka antaisivat minulle palan itsestään. Tuntuu, että minut tiedetään, mutta itse en tunne ketään :/
En tähän usko -asiaan ala enempää puuttumaan, mutta olen onnellinen, että sinulle oli siitä apua! :) Voimia myös sinulle tulevaisuuteen!
ap
Alue: Aihe vapaa
Kiitos sinulle ap! :) t: nro 5 ;)