Minulla on ongelma...

En saa laitettua roskia roskikseen. Siis asuntoni sisällä. Roskat saan kyllä yleiseen roskikseen vietyä ja ulkona ollessa laitan kaikki omat roskani heti syömisen jälkeen lähimpään roskikseen. Tämä ongelma on tosi outo ja tuottaa minulle sietämätöntä ahdistusta ja pelkään että jään vielä kiinni siitä...

Ja jos jään kiinni, minulla ei ole mitään paikkaa minne mennä. Ei ketään, ei mitään. Koska ei ole ystäviä, enkä voi vanhempienikaan luokse palata, siellä odottaisi mielisairas ja päihdeongelmainen, enkä kyllä haluaisi enää muutenkaan 21-vuotiaana nuorena aikuisena...

Se ahdistus roskien laittamisesta kotona roskikseen kasvaa niin suureksi, että mulla ei juokse ajatus, sydän tykyttää jatkuvasti, henkeä ahdistaa, yläselkä, niskat ja hartiat menee aivan lukkoon... on siis todella kovat fyysiset oireet myös henkisestä ahdistuneisuudesta.

Olen koittanut kovasti miettiä, mistä tämä ahdistus voisi johtua. Mutta en löydä sille mitään syytä... en vain pysty laittamaan kotona roskia roskikseen. Sitten ne jää lojumaan ympäri asuntoa ja välillä minua itseänikin oksettaa se paskasuus.

Nyt olen ajatellut, että alkaisin maalaamaan ja kunnostamaan kylppärin kaakelit. Siitä pitäisi tietysti ilmottaa vuokranantajalle ja uskon että se asia on hänelle ok, kun ollaan siitä aiemmin keskusteltu. Pelkään vaan, että hän tulee tarkistamaan työn jäljen, ilmottamatta mitään ja asuntoni paskaisuus paljastuu hänelle ja lennän pihalle. :( Hän on siisteys asioissa hyvin tarkka. Saako niin tehdä? tai saako asunnon kunnon tulla ylipäätään tarkastamaan ilman molemmille ajoissa sovittua ajan kohtaa ja jos vaikka soittaisi kelloa, eikä avaa ovea, onko hänellä oikeus tulla omin avaimin sisään? hän ei kyllä muutenkaan paljon lakia noudattele ja ehkä olettaa, että minä olen niin nuori, etten tiedä oikeuksiani... se lisää vähän pelkoa... hän halusi ehdottomasti jostain syystä juuri nuoren vuokralaisen, jonka kanssa tulisi hyvin toimeen, eikä niitä vanhoja "kaakattavia" kanoja...

Kykenen kyllä muuten asumaan yksin. Saan siis siivottua asuntoa ja vietyä roskia ulos, kunhan saan tehdä sen omaan tahtiin, mutta se tahti on kuitenkin sellainen että asiat ei riistäydy kuitenkaan käsistä. Saan pestyä pyykkiä, käytettyä vessan roskista johon mm. laitan kuukautissiteet ja tyhjennettyä sen kuukautisten jälkeen, sen verran olen edistynyt asioissani, ennen en kyennyt tuohonkaan... Tuntuu että minun pitää saada tehdä kaikki pienin askelin. Hiljaa hyvä tulee. Jos rumautan tehdä kaikki minulle vaikeilta tuntuvat asiat kerralla, niin pahemmaksi vaan menee... Vaikka olisi kyse sellasista asioista mitkä ei ns. "normaalille" ihmiselle tuota minkäänlaisia ongelmia eli esim. ahdistusta. Aloitan nyt syksyllä myöskin koulun ja minulla on myös asiakkuus avohoidon puolelle. Käyn viikottain juttelemassa psykologin kanssa ja syön myös mielialalääkitystä. Käyn päivittäin lenkillä. Asiani on siis siinä mielessä reilassa. On vain tuo yksi asia joka tuottaa helvetinmoista ahdistusta...

Asiallisia vastauksia kaivataan!