Kaikki hyvät puolet tänne aiheesta: "Lapsiluku täysi" :)

Ei enää vaipanvaihtoa!

Ei enää yövalvomisia. Minusta oli kammottavaa herätä 10.000 kertaa yössä rääkymiseen.

Ei tarvitse säilyttää lasten vaatteita vaan saa tilaa.

Voi jakaa huoneet paremmin kun tyyppejä ei tule lisää.

Ei tarvi pelätä että vartalo pilaantuu sen enempää, pimppa ei repeä, vatsa ei als riikkua enempää, ei uusia suonokohjuja tai raskausarpia.

Ei tarvi pelätä enää ikinä että onko vauvalla downi tms.

Ei tarvitse pelätä enää kohtukuolemaa (yhden kokenut), ei yövalvomista, voi olla omalla pihalla ihan vapaasti eikä tarvitse enää vahtia edes nuorimmaista, että karkaisi tielle.

Ei pakkoseksiä enää turhan tiuhaan. Silloin vaan kun huvittaa.

Yövalvomisille komppi täälläkin. Ekan kanssa 300 valvottua yötä, toisen kanssa 700. Seuraavalla lapsella luku ois sitten varmaan 1400...ja sitten oisin jo ihan sairaalakamaa. :P Elämästä ei tule yhtään mitään kun ei saa unta, se on vaan niin. 

Tilaa! Ei hyökkäysvaunuja eteisessä, syöttötuolia, sitteriä, jumppamattohäkkyrää, autokaukaloa, koliikkikeinua eikä niitä jättikokoisia pimpelipom-vauvaleluja enää tässä PIENESSÄ kämpässä. Itsekin 20kg pienempi nykyään :)

Synnytykseni ovat olleet tavallaan upeita, mutta täytyy sanoa, että olin onnellinen, kun tiesin, ettei enää tarvitse kerätä voimiaan sellaiseen urakkaan. :)

Yksi kuskattava vähemmän sitten kun alkaa harrastaminen.

Elämä on rennompaa ja hauskempaa. Lapset ovat huipputyyppejä ja antavat seurallaan ja olemisellaan enemmän kuin ottavat hoivan määrässä. Omalle elämälle alkaa olemaan aikaa.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 22:51"]

Elämä on rennompaa ja hauskempaa. Lapset ovat huipputyyppejä ja antavat seurallaan ja olemisellaan enemmän kuin ottavat hoivan määrässä. Omalle elämälle alkaa olemaan aikaa.

[/quote]

Niin ja työelämällekin on enemmän annettavaa ja se on kivaa.

Voi alkaa miettiä omaa uraa enemmän antaumuksella.

Ei puolison suostuttelua, ei plussan toiveikasta odottelua, ei raskauspahoinvointia, ei liitoskipuja, ei töykeitä kätilöitä, ei verestäviä nännipäitä, ei öisin rääkyvää nyyttiä, ei taaperoa joka repii kaiken lattialle minkä yltää, ei uhmaikäistä joka ei halua laittaa housuja jalkaan, ei päiväkotirumbaa, ei alakoulun vanhempainiltoja ja koulutoimikuntia/luokkaretkirahastojen perustamisia jne.

Tai no, jos lapsia vielä on, niin ei ainakaan enää yhtä kertaa lisää. 

Itse pidän tästä että nuorinkin on jo viidennellä luokalla ja alkaa olla omaa aikaa enemmän ja enemmän. Voin tehdä omiakin juttuja; käydä entisöintikurssilla joka loppuu klo 21 ilman että pitää etsiä se luotettavin tuttavan lapsi tms. hoitamaan omia lapsia jne. Matkoille lähteminen on helpompaa eikä tarvitse kantaa vaippoja, ruokapurkkeja, rattaita sun muita koneeseen tai yhtään minne muuallekaan.