paha olla

Miten voi olla koko ajan näin paha olla. En jaksaisi/viitsisi tehdä mitään muuta kun istua ja olla, pelata, ja katsella ohjelmia tietokoneelta. Lasten läsnäolo lähinnä ärsyttää, annan niiden touhuta omiaan kun en enää osaa tehdä mitään. En enää edes muista minkälaista meillä oli vielä vuosi sitten kun kaikki oli hyvin. Lapsetkin on huomannut tämän muutoksen ja käyttää tilanteen todellakin hyväkseen, kiukuttelevat ja riehuvat aamusta iltaan. Muuta en jaksa kun olla vihanen. En edes haluaisi pitää heitä sylissä mutta välillä pakotan itseni ottamaan heidät syliin.

Ja sitten kun en jaksa kuunnella niin laitan musiikin kuulokkeista soimaan mahdollisimman kovalle. Silloik toivon että olisi joku paikka minne kadota vähäksi aikaa.

Tuntuu että kaikki on jotenkin pielessä, vaikka pitäs olla hyvin. Työt on alkamassa taas pitkästä aikaa, lapset on hoidossa ja joka toinen viikonloppu he ovat isällään. Mutta silti en jaksa iloita mistään. En ole hymyillyt kuukausiin, itkenyt toki välillä mut hyvin vähän. Jotkut päivät on parempia kuin toiset, niinä päivinä saan siivottua ja jaksan kuunnella lasten ääniäkin ilman että tuntuu et vois ampuu aivot pihalle iteltään.

Voiko tällänen johtua pelkästä yksinäisyydestä? Olen kaiket päivät yksin myös ne kun lapset on muualla. Joskus tuntuu et kaipais vaihtelua tähän kotona olemiseen. Aikuista juttuseuraa minulla ei ole ollut pariin kuukauteen, en tiedä osaisinko edes jutella enää aikuisten asioista. Tuntuu että ainut mistä osaa keskustella on noi ohjelmat mitä kattelee. Kaikki kaverit asuu muualla ja harvoin pystyy näkemään heitä.