Mummo suorastaa kiusaa (ehkä tiedostamattaan) nuorta

Alkavaa dementiaa?

Dementia tai ilkeys. Oma mummoni arvosteli aikoinaan koko ajan akneani ja ylipainoa, molemmat olivat vaikeita juttuja nuorelle ilman mummon ilkkumista. Mummo sanoi aina olleensa luokan kaunein, poikien suosikki ja laihin ja iho oli upea. Kirjoitin E:n paperit, mummon ainut kommentti oli, että näytän lihavalta yo-kuvassa (162 cm/70 kg silloin, joten oli kyllä ylipainoa). Mummo asui lähellä, joten tapasimme usein. Kun lähdin yliopistoon, oli helpompi elää, ja huomasin, että suurin vika oli mummossa. Hän kyseli kanssa aina poikaystävistä, joita ei ollut, ja sanoi, etten saa aknen takia ketään. Onneksi en tapaa häntä enää nykyään usein, mutta hänen käytöksensä vaikutti itsetuntooni paljon.

T. 24v, 60 kg ja onnellinen.

Mummo naureskeli kun teinipojalla alkoi äänenmurros.

En oikein usko tuohon dementiaan. Hän ei ole kovin vanha vielä ja muita oireita ei oke näkyvissä. Ja tämän tyyppisissä asioihin takertumisissa hän on ollut aina haka. Nuoren äiti oli tiukassa napanuorassa hyvin vanhaksi ja sai tietyt vaikeudet tästä itselleen loppuiäksi.

ilkeyttä? Voipi olla. Mutta on olevinaan ystävällinen, niin ainakin sanoo tekevänsä vain hyvää kaikille.

olisiko tietty narsismityyppi tällainen?

Mummo on mulkku eukko :(

Oma mummoni selitti aina olevansa niin kiltti ja ajattelevainen, mutta ilkeili aina minulle ja kaikille muillekin.

T. Viestin 3 kirjoittaja

Hyvä kun uskalsit ottaa puheeksi!

ihan tuollaista tenttaamista en ole joutunut kestämään, mutta minunkin mummoni osasi olla ikävä. Tyrkytti omia näkemyksiään ja paheksui valintojani. Pahinta oli ehkä se, että meitä lapsenlapsia kohdeltiin eriarvoisina. Minulla oli jo lapsena vaikeaa tämän mummon kanssa, eivätkä välit siitä ainakaan lämmenneet.

Uskon alkuvaiheen muistisairauteen. Se jää usein huomaamatta jos ihminen on ollut vähänkin ajattelematon tai outo jo aikaisemmin. Anoppini oli juuri tuollainen ja mieheni ja kälyni mielestä "se on vain aina ollut ilkeä". Raahasin mummon tutkimuksiin ja muistisairaushan hänellä oli.

Useimmat eivät tunne muistisairauksien alkuoireita. Anopillani tärkein oire oli se, ettei hän enää jaksanut kävellä. TAi siis luulimme ettei jaksanut, kun käveleminen oli vaikeaa. Oikeasti häneltä oli aivoissa tuhoutumassa se keskus joka vastaa kävelystä.  Toinen oli ettei hän oppinut käyttämään cd-soitinta vaikka lapsenlapsi näytti monta kertaa. Muisti hänellä pelasi ihan hyvin melkein loppuun asti. Sairaus siis johti kuolemaan 4 vuodessa.

Jos aina ollut ilkeä, niin on vaan ilkeä. Ei kaikki mummot ole herttaisia! Jos käytös muuttunut, muistisairaus.

Ja sitten tärkein, jos mummo on vaan ilkeä, niin tottakai sanot suorat sanat nuoren puolesta! Ikä ei ole mikään oikeutus törkeälle käytökselle!!

Mun mummoni oli tuollainen. Hän oli voimakas nainen jo terveenäkin ja monta vuotta tuollaiset ilkeydet ja manipuloinnit menivät yksittäisinä tapahtumina. Tuota kesti varmaan lähes kymmenisen vuotta ennennkuin hänellä diagnosoitiin altzheimer.

Tänään sitten selvitettiin mummon kanssa tuo juttu. Pyysi jopa anteeksi nuorelta. Ei ollut ymmärtänyt. Kuitenkin kuuli selvästi sanan ei ja vastasikin siihen "älä huijaa". 

Sitren mummo kertoo, kuinka hän teki jotakin mukavaa nuoren kanssa. Korostin, että niin nuori kertoikin, vain tuo oli pahoittanut mieltä.

No, me tunnemme mummon, hän tulee vielä palaamaan asiaan, useammankin kerran. Nyt on hyvä sitten vastata, että asia on jo käsitelty. Olen kuitenkin tosi hyvilläni, että nuoreni lertoi tästä minulle, eikä vaan jäänyt murehtimaan itsekseen.  Nuori ymmärsi, että me olemme hänen puolellaan, tuemme ja kertoa voi.

ap.