Kun sinusta tulee isovanhempi, mitä nimitystä haluat itsestäsi käytettävän?

Mummu, tai Mummi. Itse käytin sanaa mummi.

Mumma, tottakai.

Mikä ihmeen ÄMMI?

Itse haluaisin olla mummi. Kai se lapsenlapsi itse kertoo sitten mikä olen. Omani ovat ainakin itse päättäneet miksi sanovat. Yritin yhtä isoisoäitiä kutsua isomummiksi, mutta lapsi vain sitkeästi sanoi vanha mummo. Joo, onhan se vanhempi kuin lapsen mummo. Mummo, vanha mummo, vanhempi mummo, vanhin mummo.... Loogista :)

Mamma, täällä suunnalla yleinen ja etenkin äidinäidit usein mammoja (mulla vain tyttäriä, en siis voisi olla isänäiti).

Varmaan mummi. Tai myös mumma kuulostaa kivalle.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 13:05"]

Mikä ihmeen ÄMMI?

[/quote]

Käytössä ainakin pohjoisessa

Olen tyttäreni lapsille mummu ja poikani lapsille mumma. :)

Mämmi

Mummi :) Haluan leipoa keksejä ja neuloa villasukkia lastenlapsille!

Tällä hetkellä kallistun mummin kannalle, mutta kuka tietää. Meilläpäin ollaan yleensä oltu mummoja.

Tätä mamia en kyllä ymmärrä, jota kuulee silloin tällöin. Kuulostaa liian keksityltä.

Mummu, riippumatta siitä ovatko lapset pojan vai tyttären.

Mummi on meidän suvun nimitys.

Mummi, ja mieheni on sitten ukki.

Oma isoäitini kutsui hänen omaa isoäitiään ämmäksi, ja isoisä oli äijä. Eli on näitä nimityksiä ollut.

Mamma tai isoäiti. Itselläni on isoäiti ja mumi, juu ei siis mummi vaan mumi.

Aitini on mamma ja anoppi on mummu. Ehkäs sitten olisin mummi. tai kräni. Se kuvastaisi luonnettanikin.

Olen tyypillinen tapakristitty, joka uskoo "johonkin" ja rukoilee silloin tällöin. Lapsille suojelusta pääasiassa. Ystäville/itselle apua vaikeisiin tilanteisiin jne. Uskon siihen, että ahdistava ja stressaava tilanne helpottaa rukouksen avulla sen takia, että ikään kuin annat asian jonkun toisen käsiin. Luovutat tilanteen toiselle, koska et voi itse siihen vaikuttaa. Näin saat stressin pois hartioilta.

Mummu ja mieheni pappa. Ei istu suuhun yhtään mitkään ukit vaarit ja mummit kun ei täälläpäin kukaan puhu niin :D

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 13:23"]

Olen tyypillinen tapakristitty, joka uskoo "johonkin" ja rukoilee silloin tällöin. Lapsille suojelusta pääasiassa. Ystäville/itselle apua vaikeisiin tilanteisiin jne. Uskon siihen, että ahdistava ja stressaava tilanne helpottaa rukouksen avulla sen takia, että ikään kuin annat asian jonkun toisen käsiin. Luovutat tilanteen toiselle, koska et voi itse siihen vaikuttaa. Näin saat stressin pois hartioilta.

[/quote]

Miten tämä tänne tuli??? Olin mielestäni ihan toisessa ketjussa vastaamassa. Oh well...

Minä olen fammo.