Status: yh vs. "aviossa" "ydinperhe"

Sulla taitaa itelläs olla aika perustavaa laatua olevia asenneongelmia. Kuvitteletko että ihmisellä jolla on akateeminen puoliso ja ydinperhe, ei ole ollut todellisia ongelmia? Luuletko olevasi heihin nähden jotenkin ylivoimaisesti enemmän elämänkoulua käynyt. Olet todella inhottavan tuntuinen tyyppi.

Minulle tulee olo että itse olet vähän ylenkatsonut yh-statusta ja olet nyt huolissasi joutuessasi siihen tilanteeseen.

Totta että jotkut suhtautuvat ylimielisesti yksinhuoltajiin. Ja jotkut siihen että elää akateemisessa ydinperheessä. Sou?

Älkää tehkö päätelmiä tämän palstan perusteella!

Ääh, kyllä on vaikeaa. Jos alueen koulut ja ihmiset ovat syvältä, niin muuttakaa muualle. Varsinkin jos eropaperit kerran kirjoitat. Ja miksi sinusta tulisi yh jos mies kerran on kuvioissa? Olkoonkin sitten sairas, mutta yhteishuoltajuus olisi varmasti kaikille parempi, siinäkin voi tapaamisia säätää aika paljon. Jos mies on kunnolla sairas, on silloin sinulle aivan sama mikä säädyltäsi, kunhan vain pääsette pois, eli kun näitä asioita pienessä päässäsi mietit, keskity olennaiseen.

Voi ap, olet luuseri vaikka pysyisit avioliitossasi ja ydinperheessäsi. Pelkkä suusi avaaminen paljastaa sen. =(

Sinulla on huono itsetunto.

Siis eikösä yh:na puhuta vaikka ois yhteishuoltajuuskin...? eli kaikkia eronneita?

Ja en itse tod. ylenkatso ketään. Tämä perustuu ihan siihen fiilikseen mikä minulla on alueen ihmisistä, kun heihin tutustunut aikanaan puistoissa, kerhoissa, nyt lasten koulun myötä jne., jotenkin vielä vaan pahentunut tämä kun kouluyhteyksissä tapaa vanhempia. Olin jo ihan hajalla vanhempainillan jälkeen, kun sivusta tarkkailin ihmisiä, miten asenteellista, kapeakatseista jne. käytöstä.

Ja kakkoselle - sorry - kyllä sen vaan ihmisiä monta kertaa nähtyään ja heidän kanssa useasti keskusteltuaan / eri paikoissa syvällisiäkin asioita kun on puitu (srk-kerhot jne.), kuulee, että mikä heidän ns. elämänkokemuksensa / avarakatseisuutensa taso on. Aika moni on niitä pullamössösukupolven lapsia 70-80 luvulta, vanhemma keskiluokkaisia, ei isompia ongelmia, koulun jälkeen sitten lukioon ja sitten lisäopintoja ja sitten ammatti ja sitten mies ja sitten koti ja sitten lapset. Tässä ei ole sinänsä kyllä mitään pahaa ja on ihanaa että jos se elämä menee tasaisesti.

Ongelma on se niiden ihmisten juttuja kuunnellessa, kun he kauhistelevat ikävään äänensävyyn kaikkea vähänkin erilaista tms. eivätkä todella tunnu ymmärtävän että elämäntilanteita on erilaisia.

Esim. jo sellainenkni pieni asia, että ope ehdottaa että kerätään kaikilta kymppi pari retkirahaa, niin joku jo kailottaa ivalliseen äänensävyyn että kyllä sen verran ainakin pitäisi löytyä kaikilta ja sehän on pieni raha. No kyllä minäkin sen pystyn maksamaan, siitä ei ole kyse, mutta heti ärsyttää ettei yhtään ajatella, että joissain perheissä voi olla iso juttu jos pitää antaa joka lapselle kymppi-pari jotain retkiä varten, jotka vielä voi olla epämukavia lapselle jos lapsi on sellainen vähän syrjitty.

Tai jos kaikki ei ole ilmoittautuneet vanhempaintoimikuntalistaan, vaan "puuttuu täältä vielä kolme nimeä", niin kauhistellaan että on se kumma kun joitain ei kiinnosta, että miten voi olla ettei joku halua.

Enkä muista että tuntisin alueelta yhtäkään yh-äitiä, siis eronnutta (tai yhden tiedän mutta hänelläkin uusi mies).

Muuttaisin niin mielelläni pois täältä, mutta lasten takia en, koska etenkin toisella on täällä niin hyvät ja vakiintuneet kaverisuhteet, ja toisellakin muutama kaveri, että koen että se olisi lasten elämän kannalta pahin tragedia tässä kohtaa muuttaa ihan uusin kuvioihin (vielä isän ja äidin eron lisäks).

ap

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 20:09"]

Voi ap, olet luuseri vaikka pysyisit avioliitossasi ja ydinperheessäsi. Pelkkä suusi avaaminen paljastaa sen. =(

[/quote]

No voi hitto. Mitä mä voin tehdä etten olisi "luuseri"? :)

Kun jääminen on pahasta, lähteminen pahasta???

Mutta ei sitä todellakaan tiennyt yli 20v. sitten että ihminen voisi noin muuttua, että turha kuittaila niiden "mitäs otit".

ap

Mainitsemasi syyt eivät mielestäni ole riittävän hyviä jäämään onnettomaan liittoon. Kyllä lapsetkin tilanteesta kärsivät. Muista, että sinulla on vain yksi elämä, ja parempi tulevaisuus odottaa, jos uskallat tehdä irtioton. Lapset kyllä saavat uusia ystäviä!

Elävässä elämässä ei juurikaan joudu haukuttavaksi yksinhuoltajuuden takia. Minua ainakin on kehuttu ja tsempattu, koska hoidan kaikki asiat yksin/itse. Mitään tukia ei sitten tipu, vaikka jostain syystä niin väitetään. Taloudellisesti on hankalaa ja se ettei ole ketään tukemassa päätöksiä yms. Miten työtehtävissä tulisi esiin, että on eronnut? Monella kyllä on yhteishuoltajuus eli voit sitten sanoa ettet ole yksinhuoltaja.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 20:29"]

Mainitsemasi syyt eivät mielestäni ole riittävän hyviä jäämään onnettomaan liittoon. Kyllä lapsetkin tilanteesta kärsivät. Muista, että sinulla on vain yksi elämä, ja parempi tulevaisuus odottaa, jos uskallat tehdä irtioton. Lapset kyllä saavat uusia ystäviä!

[/quote]

Kiitos :), näin mäkin vähän ajattelen..

ap

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 20:32"]

Elävässä elämässä ei juurikaan joudu haukuttavaksi yksinhuoltajuuden takia. Minua ainakin on kehuttu ja tsempattu, koska hoidan kaikki asiat yksin/itse. Mitään tukia ei sitten tipu, vaikka jostain syystä niin väitetään. Taloudellisesti on hankalaa ja se ettei ole ketään tukemassa päätöksiä yms. Miten työtehtävissä tulisi esiin, että on eronnut? Monella kyllä on yhteishuoltajuus eli voit sitten sanoa ettet ole yksinhuoltaja.

[/quote]

Juu ei varmaan kukaan päin naamaa mitään sanoisikaan, mutta olen kai lukenut nyt liikaa tätä palstaa, kun on fiilis että siellä mielessä salaa on monilla asenne että yh on jotenkin luuseri... Ja just kun toinen lapseni on koulussa jo muutenkin syrjitty jostain syystä, niin pelkään että tästä tulisi vaan vielä yksi vahvistava asia lisää.

Ja esim. kun opettaja on tiukasti sitä mieltä että lapset ei saisi lähteä aamulla yksin kouluun, ja on siksikin leimannut meidän lapsen kun hän välillä lähtee yksinkin kun myöhäinen aamu, niin sittenhän hän joutuisi varmaan aina lähtemään yksin kun vain yksi vanhempi huolehtimassa,ja pitää pv-kotilaisen viennit/haut ehtiä ja töissäkin ehtiä käydä siinä välissä (ja vastuullinen työ jossa yleensä joudun tekemään välillä helpostikin 10h päiviä kausittain; toki sitten otan niitä tunteja takaisinkin... eli en tiedä oikein miten töistäkään selviäisin kun ei voisi päivää venyttää).

Mutta joo, ehkä mulla ei sitten olisi aikaa lueskella tänkään vertaa tätä palstaa kuin nyt, eli viis veisaisin mitä muut ajattelee.. :) tai sitten en, jos olisin tosi yksinäinen kun ei olisi ketään kenen kanssa mitään asioita jakaa (ystäviä ei kauheasti ole :( jostain syystä olen lapsesta asti ollut vähän sellainen syrjitty.)

Niin ja en minäkään kyllä mitään tukia saisi, kuin sen yh-lapsilisäkorotuksen vissiin, kun kaikki ajattelee aina että yh:t on tosiaan jotain kouluttamattomia ja työttömiä tms. No ei mun palkka nyt mikään kauhean suurikaan kyllä ole, mutta jonkun verran yli keskipalkan kuitenkin (kun täällä olen törmännyt yhdessä toisessa ketjussa kun jotain asiaa kysyin, niin siihen että mua tuomittiin jo valmiiksi joksikin sellaiseksi joka yrittää elää miehen siivellä tms. jotain ihan outoa. Niin tienaan kyllä ihan itse.)

ap

no, jossain vaiheessa liitto on siinä pisteessa, ettei se statuksen menetys enää niin hetkauta... ymmärtää, että nyt on loppuelämä pelissä, eikä "status" lapsen koulun joulumyyjäisissä... 

jos jaksat miettiä jotain pikkurouvan statusta, niin ehkä teillä on vielä toivoa. Kun pahanolon tunne ajaa ohi tuon pohdinnan, silloin on eron paikka

Aika moni perhe on eronnut. Vaikea uskoa, että se olisi syrjinnän aihe koulussa. Isä olisi varmaan lapsen elämässä mukana, joten hänestä ei tulisi isätönkään. Taloudellisesti ja ajallisesti tosiaan tekee tiukkaa. Jos mies tuhlaa enemän kuin tuo taloon, niin rahatilannekin voi parantua eron myötä. Omaa aikaakin voi saada, kun lapset ovat isällä. Itse olen totaaliyh ja omaa aikaa ei todellakaan ole. Ehkä olen väärä henkilö vastaamaa tuohon status asiaan, mutta niin on tämä palstakin.