Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Murrosikäinen minä
31.08.2014 |
Moi, laittelen tänne viestiä, koska olette monet äitejä, niin voisitte ehkä ilmaista mielipiteenne. Olen 13v poika, eli olen murrosiässä. Ongelmana on se, että nyt yhtäkkiä muutaman viikon ajan minusta on tuntunut, että aivot ovat kypsyneet, eikä enään lapseta niin paljoa, mutta ei kyllä sellaiset "yolo,poltan röökii, oonnii cool jutut kiinnosta. Ja eihän toi oo se ongelma, vaan se, että olen haistatellut ja huutanut äidilleni tässä jo parisen vuotta, tuntuu pahalta :( haluaisin että äitini olisi muistanut ja ollut kiitollinen siitä että minulla oli helppo murrosikä yms. Mutta kun kerta olen huutanut jo, niin tuntuu että olen pilannut kaiken. Äidiltä jos pyydän anteeksi, eise tunnu ottavan tosissaan jos sanon että olen muuttunut. Mitä sanoisitte jos oma murrosikäisenne rupeaisi käyttäytymään vastuullisesti ja kohteliaasti, ei haistattelis yms. ? Jos olis haistatellut aikasemmin nii antaisitteko sitte myöhemmin anteeksi sen? Jos käytöksellä vielä todistais. Voisitko sanoa että olis helppo murrosikä?
Kommentit (5)
Toi luulo et on aikuistunu kuuluu murrosikään. Että äläs hätäile, eise vielä ohi ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kun alat rauhoittua, se on aikuistuminen alussaan sitten.
Kyllä jokainen äiti tietää, että murkut voi olla hankalia. Kukaan omista lapsistani ei ole haistatellut tai kiroillut minulle, ovet kyllä ovat paukkuneet jne.
Se on ihan äitisi oma kokemus, kuinka hankalana sinun murkkuaikaa pitää. Minun lapsista toinen oli tosi "helppo" ja vain kerran oireili.... karkasi ja meni piiloon oman pihan puskaan...tiesin missä oli ja luotin siihen, ettei sinne jää yöksi, eikä jäänyt c: tuo oli poika.
Toinen on tyttö ja ehkä se aiheuttaa äidin ja tyttären välisiä myrskyjä. Huutoa kuuluu ja sanomista, mutten silti koe sitäkään mitenkään erityisen vaikeana. Ihan vaan kasvamista ja etääntymistä vanhemmista.
Meillä halataan paljon ja jutellaan. Se auttaa monessa tilanteessa eniten.
Omat lapseni olivat toisinaan kiukkuisia ja huonokäytöksisiä murrosikäisinä. Toisinaan he jälkeenpäin pyysivät anteeksi omaa käytöstään. Tietysti annoin anteeksi, kun pyysivät. Hyviä lapsia pohjimmiltaan. Keskustelimme myös siitä, miksi tunteet kuohahtivat yli. Tästä on jo aikaa. ja olemme myös puhuneet murrosiän aikaisista tapahtumista. He ovat olleet jokseenkin noloina muistellessaan omaa käytöstään. Olen lohduttanut, että se nyt kuuluu asiaan eivätkä riidat ole vaikuttaneet millään tavalla omaan kiintymykseeni lapsia kohtaan. Rakkaita ovat olleet aina.
Alue: Aihe vapaa
Noh, omat tylleröt on molemmat murrosiässä, olisin ikuisesti kiitollinen jos aikuistuis ku sormia napsauttais, lapsia on 4, kaks on kolme ja puol vuotiaita, mut välillä noi 14 v käyttäytyy ihan samanlailla... Pyydä anteeks äiteeltäs, ja osota et sie oot muuttunu :)