Lue keskustelun säännöt.
En kestä kateellisia työkaverita
04.08.2014 |
Työt alkavat taas maanantaina, ja vituttaa jo valmiiksi. Kahvihuoneessa saa taas kuulla, miten koko loma meni lasten ehdoilla, mihinkään ei ollut varaa mennä, Lintsillä oli kallista, omakotitalossa riittää hommia, voi miten sulla sitten on varaa mennä, kyllä sun kelpaa... Tienaan tasan saman mitä lapseperheelliset omakotiasujakolleganikin, mutta minä päätän käyttää rahani eri tavalla. Ei tuolla viitsi edes kertoa totuutta, kun kysytään, olinko taas Jenkeissä (siskoni asuu itärannikolla) ja kuinka usein minulla on varaa kampaajaan...
Työni on muuten ihan okei, mutta tämä asia hiertää. Miten voisi muuttaa itseään niin, ettei muiden kateus haittaisi?
Kommentit (15)
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 22:05"]
Valitat omasta elämästäsi heille. Voi kun talonmies ei vieläkään korjannut vessan lavuaaria, hitto kun lentokone myöhästyi miljoona tuntia, kamalaa kun ystäväperheillä ei ole aikaa sinun jutuillesi. Oikein sillai liioitellen ja kauhistellen. Ehkä he huomaavat turhan narinansa ja lopettavat sen.
[/quote]
Arvaatte varmaan miten tuossa käy, nämä valittajat alkavat tietysti valittamaan että: On sullakin ensimmäisen maailman ongelmat! :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelman ydin se että suomalaiset on kateellista kansaa ja kuvittelevat että toisen kivat saamiset ja mukavat olemiset ovat jotenkin aina heiltä itseltään pois.
Aptä ketuttaa kun kukaan ei ole vähääkään kiinnostunut sen keksityistä matkoista ja hiukset sillä on kamalat! MOT
Ap, nyt pää pystyyn :). Anna niiden kadehtia. Perhe-elämä on usein vain pelkkää arkea, tylsää. Ja luun saat kurkkuun huokailemalla, että niin mielelläni olisin sinun asemassasi, mutta lasta ei vain kuulu.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 23:01"]
Ongelman ydin se että suomalaiset on kateellista kansaa ja kuvittelevat että toisen kivat saamiset ja mukavat olemiset ovat jotenkin aina heiltä itseltään pois.
[/quote]
Onhan niitä kateellisia muissakin kansoissa, ei ole suomalaiset pahimpia, ihan keskikastia Euroopassa.
Ap:ltä kysyisin, onko siellä työpaikalla ketään, jonka elämäntilanne olisi lähempänä sinun elämäntilannettasi?
Poikkeaahan se pikkulapsiperheen arki aikalailla sinkun elämästä. Hieman ymmärtämystä puolin ja toisin. Voihan se olla, että muutaman vuoden päästä vietät perheellisenä samanlaista arkea Linnanmäen ja Korkeasaaren elämysten piirissä.
Ettet vain itse olisi kateellinen noille omakotiasujille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 22:59"]
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 22:05"]
Valitat omasta elämästäsi heille. Voi kun talonmies ei vieläkään korjannut vessan lavuaaria, hitto kun lentokone myöhästyi miljoona tuntia, kamalaa kun ystäväperheillä ei ole aikaa sinun jutuillesi. Oikein sillai liioitellen ja kauhistellen. Ehkä he huomaavat turhan narinansa ja lopettavat sen.
[/quote]
Arvaatte varmaan miten tuossa käy, nämä valittajat alkavat tietysti valittamaan että: On sullakin ensimmäisen maailman ongelmat! :-D
[/quote]
No se on kyllä totta :) Siksi lopetinkin siihen positiiviseen asenteeseen. Hyvää saa ympärille hyvällä, vaikka ei se aina ihan helppoa olekkaan.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 23:18"]
Onhan niitä kateellisia muissakin kansoissa, ei ole suomalaiset pahimpia, ihan keskikastia Euroopassa.
Ap:ltä kysyisin, onko siellä työpaikalla ketään, jonka elämäntilanne olisi lähempänä sinun elämäntilannettasi?
Poikkeaahan se pikkulapsiperheen arki aikalailla sinkun elämästä. Hieman ymmärtämystä puolin ja toisin. Voihan se olla, että muutaman vuoden päästä vietät perheellisenä samanlaista arkea Linnanmäen ja Korkeasaaren elämysten piirissä.
Ettet vain itse olisi kateellinen noille omakotiasujille?
[/quote]
Minun lisäkseni on muutama muukin lapseton. Työjärjestelyjen vuoksi joudun kuitenkin viettämään aikaa näiden päivittelijöiden ja valittajien kanssa. Kukaan heistä ei ole sinällään paha ihminen, eikä minua piinata jatkuvasti, mutta aina silloin tällöin tuo kateus tulee esiin, ja se on minusta aina tosi kurjaa.
Lapsiperhearkea ei ole minulle luvassa. Lintsilläkin tykkään käydä vähän ennen sulkemisaikaa, kun lapsilaumat ovat jo kadonneet. :)
En ole kateellinen omakotiasujille. Minua ei saisi millään asumaan omakotitaloon maalle tai lähiöön. Vihaan kaikenlaisia pihatöitä, ja haluan asua kerrostalossa Helsingin kantakaupungissa. Olen valinnut tämän asumismuodon, koska se sopii minulle parhaiten, enkä jaksaisi kuulla valitusta siitä, miten omakotitalossa on aina jotakin laitettavaa, eikä mitään muuta ehdi tehdä kuin raataa maalausten ja räystäiden parissa. Minä tiedän tuon aivan hyvin, ja siksi en omakotitalossa asukaan.
Olisi helpompaa, jos voisi vain töksäytellä takaisin ja hymyillä vahingoniloisesti, mutta siitä ei hyv ä seuraa... -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy vijailijalta suoraan, onko hän kateellinen. Kateus on kuitenkin vain tunne. Jos toinen myöntää kateutensa, siitä ei tule niin iso ongelma.
Voihan se olla, että eivät edes ole kateellisia, vaan luulevat, että sinä olet kateellinen heidän perhe-elämästään ja omakotitaloistaan. Toisaalta sekin on ärsyttävää, jos joku katteettomasti luulee kateelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitat omasta elämästäsi heille. Voi kun talonmies ei vieläkään korjannut vessan lavuaaria, hitto kun lentokone myöhästyi miljoona tuntia, kamalaa kun ystäväperheillä ei ole aikaa sinun jutuillesi. Oikein sillai liioitellen ja kauhistellen. Ehkä he huomaavat turhan narinansa ja lopettavat sen. Jos eivät, niin tee siitä kilpailu, kummalla on kurjempaa: sinkulla vai perheellisellä :)
Tai sitten oikein kehut lomaasi. Ja kun perheellinen vinkuu kalliita lippuja, niin koita sanoa jotain hyvää takaisin (eikös ollutkin kiva, ku ei satanut teidän lintsireissulla vettä kaatamalla), tms.
Yleensä positiivinen katsanta asioihin auttaa paremmin :) Tai sitten olet hiljaa ja mietit itseksesi, että luojan kiitos sinulla ei ole isoa lainaa omakotitalosta ja kauheita kuluja linnanmäen perhelipuista.
Miten tuollainen positiivinen katsanta sitten saavutetaan? Miten voin olla välittämättä kuittailuista ja päivittelyistä, vaikka sisällä sappeani korventaa? Valittamaan en ryhdy missään tapauksessa, sillä marmatus on inhottavaa ja siitä tulee itsellekin inha olo. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos joku vinkuisi minulle perhe-elämän arjesta ja samaan puheeseen toteaisi, kuinka elämäni on niiiiiin helppoa, niin nauraisin, kiittäisin kohteliaisuudesta ja toteaisin vain, ettei se minunkaan elämäni pelkkää kukkaketoa ole. Sen jälkeen toivottaisin jaksamisia sinne perhe-elämään ja menisin takaisin töihin. Kommentoit positiivisesti vain niitä positiivisia lauseita, vaikka ne olisikin tarkoitettu piikittelyksi. Heittäydyt sillä lailla vähän tyhmäksi :)
Tämän oppii vähitellen, itselläni meni useampi vuosi. Nykyään en enää oikein edes kuule negatiivisia asioita puolituttujen puheissa. En tiedä blokkaanko ne mielestäni, vai onko valitus vähentynyt ajan myötä. Keskitän voimavarani ennemmin lähimmäisteni ongelmiin, joten en anna työpaikan negatiivisuuden vaikeuttaa elämääni. Sekin on auttanut, kun oikeasti jätän työminäni töihin ja vapaa-ajalla olen sitten todellinen minäni, joka saattaa joskus vähän valittaakkin asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 21:47"]
Voihan se olla, että eivät edes ole kateellisia, vaan luulevat, että sinä olet kateellinen heidän perhe-elämästään ja omakotitaloistaan. Toisaalta sekin on ärsyttävää, jos joku katteettomasti luulee kateelliseksi.
[/quote]
mulla olis näin! En voisi oikeasti olla lapsettomalle kade! Alentuvasti yrittäisin kekkasta juuri jotain kyllä sun kelpaa -juttua.
Tämä menee oikeasti säälittäväksi kun ikivalittavien työkavereiden mieltä ei haluta pahoittaa, esimerkiksi hyvä ystäväni lainaa joskus miehensä tosi kallista ja hienoa edustusautoa jos mies lähtee vapaapäivänä heidän veneelle ystäväni pikkuautolla koska sinne on huono ja kivinen tie, mutta ystäväni ei kehtaa mennä sillä miehen firman autolla työpaikan parkkipaikalle vaan jättää sen monen sadan metrin päähän toiselle parkkipaikalle, koska muuten joutuisi selittämään ja työkaverit alkaisivat jauhamaan että onko tuo saanut palkankorotuksen, onko sen miehellä minkälaiset tulot. Ovat joskus udelleet suoraan että mitä se sinun mies oikein tienaa kun käytte tuollaisissa lomapaikoissa ja ostelette kaikkea. Miehensä osti hänelle siistin ja katseet kääntävän merkkilaukun ja tämä yritti piilotella sitä töissä pöytänsä alla mutta eiköhän joku huomannut sen ja hyökkäsi huutelemaan jotain että "onko tuo sinun kallis luksuslaukku ihan aito", jolloin kaikki läsnäolijat tulivat sitä katsomaan ja osa jopa röyhkeästi peukaloimaan ja penkomaan, kateuksissaan tietenkin eikä iloisia hänen puolesta! Oli ollut aika myrkyllistä ilmettä ja taas kotkat sai juoruamisen aihetta.
Jos jollain varaa nauttia elämästä niin nauttisivat, välittämättä muista mutta koska en itse ole tuossa asemassa rahallisesti että voisin ostaa sellaista luksusta tai kallista joita useat pitävät statussymboleina niin vaikea sanoa miltä se huomio todellisuudessa ehkä tuntuu, onko kiusallista vai imartelevaa.