Onko paikalla yliopistossa jatko-opiskelevia?
Miten olette saaneet perhe-elämän ja jatko-opinnot sovitettua yhteen? Mitä mieltä olette jatko-opintojen suoritusajan mahdollisesta rajaamisesta ja lukukausimaksuista? Itselleni ei ainakaan olisi mahdollista jatkaa, jos tulisi esim. viiden vuoden raja tai kovat maksut, koska opiskelen nytkin sivutoimisesti ja perheemme tulot ovat pienet.
Kommentit (5)
Olen jatko-opiskelijana, eikä se mitenkään rankkaa ole. Teen tutkimusta, kun jaksan, kerkeen ja viittin. Ei suurta kunnianhimoa liity asiaan. Etappi, jonka haluan saavuttaa ja joka nostaa mun palkkaani ihan kivasti. ;)
Jatko-opintoja ei mitenkään voida rajata, mutta kyllä niistä maksun voisi ottaa.
manuskriptit kirjoitettiin pääosin tiskipödän reunalla ja lapset oli joskus pakko ottaa viikonloppuna/iltaisin labraan mukaan kun isällä oli päivystysvuoro.
eihän siinä olisi päätä eikä häntää...
Taidat olla Porvoosta vai onko säälittävää sitten niin epäillä taas..
Ja miten aion jatko-opiskeluni toteuttaa: No mies tietysti saa hoitaa lapset, kodin ja tuoda töistään rahan ja minä sitten vähän tutkin... Ei se niin monimutkaista ole ollenkaan..
Eli jos oikeasti vastaan jatko-opinnot suoritetaan samoin kuin mikä muukin työ
Tässä SYL:n kommenttia lukukausimaksuihin:
http://www.syl.helsinki.fi/asiakirjat/jatko-opiskelijat/view?cf=news
Minäkin aion tehdä väikkäriä omaan tahtiini. Esim. nyt on hiljaisempi vuosi, kun hoidan vauvaa kotona. Toivottavasti opinto-oikeutta ei rajata. Olen kylläkin varma, että tulevaisuudessa niin yritetään tehdä. Ristiriitaista, kun yliopiston pitäisi tuottaa aina vain lisää tohtoreita kovalla vauhdilla, ja sitten kuitenkin on mukamas liikaa jatko-opiskelijoita! Mistäs niitä tohtoreita sitten tulee, jos ei jatko-opiskelijoista?
t. ap
Hyvin työ etenee ja perhe on onnelline. Mutta mistä kuulit oikeuden rajoittamisesta?