Työelämä syö seksielämän - mutta laatu silti tärkeämpää kuin määrä

Kumpi teistä on seksissä tärkeämpää, laatu vai määrä? Itse kallistun enemmän laadun puolelle, vaikka kärsinkin määrän vähyydestä. Mieluummin kuitenkin harrastan harvoin ja hyvää kuin usein ja huonoa.

Välillä suorastaan ärsyttää tämä nykyinen määrän korostaminen seksissä. Onko se nyt herranjumala niin kamalaa, jos ei olla koko aikaa jyystämässä? Seksin pointti ylipäätään pitäisi olla jossain muualla kuin siinä fyysisessä suorituksessa. Paineet saa purettua jokainen itsekin jos tarve vaatii. Kahden ihmisen välisessä seksissä on kyse siitä, että keskittyy ja paneutuu ja uppoutuu siihen toiseen ihmiseen. Ja jos on esimerkiksi niin väsynyt ja stressaantunut ettei kykene siihen, niin eikö silloin ole parempi tai ainakin ihan luonnollista mieluummin levätä kuin äheltää väkisin? Mieluummin minä ainakin suon uupuneelle miehelleni ansaitun ja kaivatun levon ja vaikka rentouttavaa läheisyyttä ja hellyyttä ilman mitään suorituspaineita, kuin revin jotain draamaa siitä että hän ei jaksa tökkiä minua väkipakolla haarojen väliin, kun sitä seksiä nyt täytyy tietty määrä harrastaa tai muuten on huono suhde. Mieluummin odotan sitä hetkeä kun hän on levännyt ja pirteämpi ja hyvinvoiva ja jaksaa oikeasti paneutua asiaan. 

Tietysti minua kuitenkin surettaa, että niitä hetkiä on niin harvoin. Mieheni työelämä on sellaista, että hän on jatkuvasti uupunut ja stressaantunut. Yt-neuvotteluja ja ylitöitä ja paineita ja kaikkea, you name it, sitä samaa mitä hyvin monilla nykyään on. Ei siinä viitsi ensimmäisenä olla vonkaamassa ja puutetta marisemassa, kun toinen hoippuu burnoutin partaalla ja on ihan tarpeeksi tekemistä, että hän ylipäätään jaksaa ja selviytyy päivästä toiseen. First things first! Mutta onhan se silti masentavaa, että työelämä syö seksielämän, varsinkin kun se on epäilemättä nykyään suorastaan kansantauti. Ne joilla työpaikka on, ovat niin viulunkieliä, että ei siinä mitään kovinkaan rentoutunutta rakkauselämää varmaan useinkaan vietetä. Elämästä menee ilo ja elävyys ja spontaanius, kun ihminen vain suorittaa ja raataa ja ehkä siinä ohessa vielä koko ajan pelkää, että meneekö se työpaikka alta nyt vai vasta huomenna. Kyllä minä niin paljon mieluummin viettäisin huoletonta ja lemmentäyteistä elämää! Mutta tuskinpa sitä työttömänäkään moni sellaista viettää, kun sitten on stressi siitä että löytääkö töitä.

Voiko tässä meidän yhteiskunnassa ylipäätään viettää tyydyttävää ja onnellista seksielämää, ainakaan aikuisten ihmisten parisuhteessa? Ei sitä kyllä varmaan millään tavalla arvosteta ja tueta, toisin kuin joissain muissa kulttuureissa. Seksiä auringon alla -tv-sarja on ollut tässä mielessä tosi avartava. Kyllä meillä eletään niin suorituskeskeisessä kulttuurissa. Elämästä nauttiminen on aina vasta sijalla x, eikä se voi olla heijastumatta siihen millaista seksielämä on. Enkä puhu pelkästään määrästä, vaan myös laadustakin.