Miten ystävystyt, miten osoitat, miten toimit?

Anyone???

Ahaa, tämä(kin) todisti sen ettei aikuiällä enää haluta uusia tuttavuuksia, asia pihvi. En siis yritä minäkään mitään jutunjuurta.

Siis mä olen saanut nyt aikuis iällä oikeestaan kaksi hyvää ystävää, loput on jo lapsuuden kavereita. Toinen heistä on serkkuni vaimo, jonka kanssa oltiin samaan aikaan raskaana ja raskaus ja myöhemmin saman ikäiset lapset oli hyvä lähtökohta lähtä luomaan ystävyys suhdetta, nykyään tosin ollaan muutenkin kavereita ja puhutaan muustakin kuin lapsista :D 

Toiseen tutustuin kaverini kautta. He olivat työkavereita tuolloin keskenään ja ystävystyivät ja sitten oltiin kerran yhdessä iltaa istumassa ja pikkuhiljaa meistäkin tuli hyviä kavereita :)

Hyvä lähtökohta on siis jos on jotain yhteistä (lapset, työ/koulu, joku elämäntilanne...)

Minulla on muodostunut laaja ystävä-kaveriverkko lapsuudessa, nuoruudessa ja erityisesti opiskeluaikoina. Uusia ystäviä ei tässä iässä,, vajaa kolmekymppisenä tarvitse juuri kukaan normaali. Tosin nyt töissä olen vielä saanut pari kaveria. ei kuitenkaan sydänystäviä, olemme olleet liian kiireisiä säännöllisiin tapaamisiin. Ystäviä syntyy itsestään, eihän sitä tarvitse miettiä. Miestä saattaa joutua hakemaan, tosin omani kapsahti kaulaani ihan kirjaimellisesti.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 11:45"]Ahaa, tämä(kin) todisti sen ettei aikuiällä enää haluta uusia tuttavuuksia, asia pihvi. En siis yritä minäkään mitään jutunjuurta.

Olemalla oma kohtelias itseni. En teeskentele tai laskelmoi. Ikinä ei ole tarvinnut sanoa että ystävyys ei kiinnostaisi. Toisten kanssa tulee juttuun, toiset ovat juurikin hirmu varovaisen ja laskelmoivan oloisia. Heidän seurassaan ei ole yhtä rentoa tunnelmaa, joten ihan luonnostaan jää kontakti vähemmälle.

Itse olen erittäin sosiaalinen ja keskustelen tuttujen ja tuntemattomien kanssa paljon, mutta ystäviä en juuri kaipaa ympärilleni, enkä kuulu someen. (Mesetettyä tuli nuorempana aivan tarpeeksi)

Kaverit kyllä usein ihmettelee kun ei saa puhelimella kiinni

M39

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 11:51"]

Minulla on muodostunut laaja ystävä-kaveriverkko lapsuudessa, nuoruudessa ja erityisesti opiskeluaikoina. Uusia ystäviä ei tässä iässä,, vajaa kolmekymppisenä tarvitse juuri kukaan normaali. Tosin nyt töissä olen vielä saanut pari kaveria. ei kuitenkaan sydänystäviä, olemme olleet liian kiireisiä säännöllisiin tapaamisiin. Ystäviä syntyy itsestään, eihän sitä tarvitse miettiä. Miestä saattaa joutua hakemaan, tosin omani kapsahti kaulaani ihan kirjaimellisesti.

No kivat sulle. Ai kukaan NORMAALI ei tarvitse uusia ystäviä kolmekymppisenä, hyvähän se kermaperseen on huudella kun on ne lapsuudenystävät ja laajat ystäväverkot muutenkin. Vittu mikä ääliö. Luulitkos tällä kysyjää "lohduttavan". Sais siperia opettaa sinuakin.

Kyllä mullakin oli lapsena isot piirit ja opiskeluaikoina. Sitten vaan muuttojen myötä ne jäi, niin eri elämäntilanteet jne jne. Kyllä ne aikuisiällä on kiven takan ja suurinosa on sitten näitä kermaperseitä joilla on isot piirit jotka tulee näihin vastailemaan... 

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 11:51"]

Minulla on muodostunut laaja ystävä-kaveriverkko lapsuudessa, nuoruudessa ja erityisesti opiskeluaikoina. Uusia ystäviä ei tässä iässä,, vajaa kolmekymppisenä tarvitse juuri kukaan normaali. Tosin nyt töissä olen vielä saanut pari kaveria. ei kuitenkaan sydänystäviä, olemme olleet liian kiireisiä säännöllisiin tapaamisiin. Ystäviä syntyy itsestään, eihän sitä tarvitse miettiä. Miestä saattaa joutua hakemaan, tosin omani kapsahti kaulaani ihan kirjaimellisesti.

NORMAALI??? Voi vittu. Kuule ei kaikilla ihan normaaleilla syystä tai toisesta vaan ole ystäviä ja minä lasken kyllä ystäviksi vain harvat, kaverit on kavereita ja tutut tuttuja, naapurit naapureita ja silleen.

Itse osoitan juurikin menemällä juttelemaan, ja kuulostelen toista. Jos toinen vastaa samoin, jutut voi siirtyä äkkiäkin henk.kohtaisiksi tai sitten peräännyn jos toinen näyttää vastailevan yhdellä sanalla. Tai ei tule itse koskaan luo ja aloita juttelua. Ihan tervehdyksistä se alkaa, jos toinen ei koskaan esim. tervehdi, en sitten enää minäkään - ymmärrän sen niin ettei halua edes tervehtiä saati muuta. Monesti kyllä itse moikkaan kaikkia, nyttenmmin olen lopettanut jos joudun aina ensin moikkaamaan...

[/quote]

Muutettuani uuteen paikkaan, huomasin saman naisen vauvoineen olevan sekä eskarin että alakoulun pihassa hakemassa lapsiaan. Muutaman päivän jälkeen alettiin odottaa lapsia yhdessä eskarin pihalla, kävellä yhdessä koululle ja jutella niitä näitä. Eskarilaiset tutustuivat samalla ja jotenkin tuolla äidillä oli arvot kohdallaan ja samaan tyyliin olimme lapsiammekin kasvattaneet. Pidämme yhteyttä edelleen, vaikka asumme taas toisaalla. Lapset pitävät myös yhteyttä facessa. Täällä kävi samoin. Huomasin saman naisen hakevan lapsiaan kahdesta eri koulusta, joissa molemmilla lapsia. Helppo oli alkaa juttelemaan tyyliin: enkö just nähnytkin sut tuolla toisen koulun pihalla... Lasten vanhemmista parhaiten olen saanut aikuisiällä ystäviä. Nyt pienellä paikkakunnalla auttoi, että tutustui siihen yhteen, joka taas tutustutti omiin ystäviinsä...

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 12:09"]

Muutettuani uuteen paikkaan, huomasin saman naisen vauvoineen olevan sekä eskarin että alakoulun pihassa hakemassa lapsiaan. Muutaman päivän jälkeen alettiin odottaa lapsia yhdessä eskarin pihalla, kävellä yhdessä koululle ja jutella niitä näitä. Eskarilaiset tutustuivat samalla ja jotenkin tuolla äidillä oli arvot kohdallaan ja samaan tyyliin olimme lapsiammekin kasvattaneet. Pidämme yhteyttä edelleen, vaikka asumme taas toisaalla. Lapset pitävät myös yhteyttä facessa. Täällä kävi samoin. Huomasin saman naisen hakevan lapsiaan kahdesta eri koulusta, joissa molemmilla lapsia. Helppo oli alkaa juttelemaan tyyliin: enkö just nähnytkin sut tuolla toisen koulun pihalla... Lasten vanhemmista parhaiten olen saanut aikuisiällä ystäviä. Nyt pienellä paikkakunnalla auttoi, että tutustui siihen yhteen, joka taas tutustutti omiin ystäviinsä...

[/quote]

Oho, sull on käynyt tuuri. Meillä ei edes naapurit moikkaa vaikka samanikäiset lapset...tosin täällä on pienet piirit.