Elämänkokemusten invalidisoima

siltä tuntuu. Koen etten kykene työelämään mutta taloudellisten syiden vuoksi olis pakko.Koen useat asiat älyttömän raskaina,stressinsietokykyni on todella matala,hermostun helposti, huolehdin kaikesta ja kaikista ja etukäteen.Pelkään asioita.Mutta ei ole varaa jäädä sairaslomalla koska ei sillä minimisairauspäivärahalla kukaan elä varsinkaan jos on lapsia ja asuntolainaa niinkuin meillä. En tiedä mitä tekisin,tuskin uskalllan kuollakaan ja haluaisinhan toki saada lapseni aikuisiksi ennen sitä.Ahdistus on valtava,terapiaankaan ei ole varaa.