Hillityt ja ilottomat aikuiset, millainen teidän lapsuudenkoti oli?

ei ihme, että minua ei ymmärretty ainoastaan hiprakassa iloisten, hillittyjen ja paskantärkeiden ex-appivanhempien luona. Nauroin ja itkin liikaa ex-miehen mielestä.

Toivon, että tarjoan paremman kodin lapsilleni.. Kotona en ole niin hillitty ja iloton kuin " julkisesti" esim. töissä, perhekerhoissa tms..

Tarkoitatko, että hillitty persoona ei voi olla iloinen? Ihmisillä on erilainen tapa ilmaista itseään, onneksi.

Todella hankalaa seurustella moisen ihmisen kanssa.

Hänen vanhempansa ovat/olivat hyvin pitkälti samanlaisia.

Kyllä sitä ihmettelee, että onko heillä mitään iloa elämässään. Tuntuu, että sanoo kuka mitä tahansa, niin hymyn häivähdystä ei saa irti.

Olen hyvin tiukka itselleni ja siittä että miten seurassani pitää olla, varsinkin miehelleni! Olen hyvin iloton perusluonteeltani, tottakai silloin tällöin ilopitsen, usein en. Lapseni aikana kyllä, osittain teko iloa sekin. Kännissä osaan olla iloinen, mutta sekään ei ole järkevää.

Niin sitä vaan ollaan erilaisilla kierroksilla varustettuja.

oon ihan varma, että jos oisin sellaisen kanssa naimisissa, se saisi vatsahaavan pelkästään stressistä kun mun kanssa joutuisi elämään ja minä taas olisin hermoromahduksen partaalla, kun se ei ehtisi reagoida minuun ollenkaan :)

Onnellinen ja tyytyväinen ihminen. Vanhemmat oli samanlaisia.



Yh:lle sanoisin, että kyllä lapsestasi voi kasvaa avoin, jos et kiellä häntä ilmaisemasta tunteitaan vaan suhtaudut luontevasti siihen et lapsi ilmaisee ilonsa. Ei sinun tarvitse olla samanlainen.

ilotonkaan.

lapsen seurassa. Aikuisten maailman normit eivät päde. Yh, voisit kehitellä lapsensa kanssa jotain kahdenkeskisiä hassutteluja ja vaikka mielikuvitusleikkejä, joita kukaan muu ei ymmärrä. Oppisit ehkä itsekin vapautumaan.