En ois uskonut, mutta en halua enää panostaa ulkonäköön

Tähän saakka olen ollut tarkka ulkonäöstäni, ja miettinyt sitä PALJON yläasteikäisestä saakka (nyt olen 34 v.)

On ollut tarve näyttää hyvältä ja herättää huomiota. Joka päivä olen meikannut, tukan on pitänyt olla pitkä ja kauniisti laitettu, olen aina halunnut herättää ihailua (niin miehissä kuin naisissakin). Olen suorastaan janonnut sitä että saan paljon katseita, ja että kaikki pitäisivät minua kauniina ja ihailisivat ulkonäköäni.

joo-o... mitä lie kertoo minusta... laittakaa vaan alapeukkua, olen itekin tajunnut asian hölmöyden ja nyt olenkin sitten hämmästyksekseni mennyt toiseen äärilaitaan. Tai en ihan äärilaitaan, edelleenkään en halua että kukaan KAUHISTUISI minut nähdessään, mutta minusta on todellakin tullut mukavuudenhaluinen ja käytännöllinen, eikä ulkonäköni puunaaminen kiinnosta enää yhtään. Haluan keskittyä tärkeämpiin asioihin, enkä näe järkeväksi käyttää yhtään ylimääräistä minuuttia siihen, että näyttäisin jonkun toisen mielestä "nätimmältä" kuin luonnollisesti olen.

Nykyäänkin siis pidän huolen siitä että olen siisteissä, käytännöllisissä vaatteissa, ja etten haise pahalta ja että hiukset ja hampaat ovat puhtaat, mutta muuten... en enää värjää hiuksiani laisinkaan, vaikka ovatkin maantienharmaat. Leikkasin pitkät hiukset polkkatukaksi, kun en jaksanut enää kähertää ja käyttää hiuksia pestessä kaikenmaailman hoitoaineita yms. joissa on vaikutusaika (se odotteleminen on turhauttavaa :D ).

En meikkaa enää ollenkaan. Olen aivan valju väritykseltäni ja ihonikin on epätasainen, mutta mitä sitten. Ihanaa, kun ei mene enää aikaa aamuisin naaman piirtämiseen, ja töissä hiotessaankin voi kesken päivää vaikkapa pestä kasvonsa kylmällä vedellä vessassa, ei tarvi pelätä että maskarat leviää tms. Illalla riittää pikainen naamanhuuhtaisu ja perusvoide.

En todellakaan kerää enää katseita enkä huomiota, mutta mitä sitten?? Nyt en oikein enää edes ymmärrä, miksi hain sitä huomiota silloin.

Ne, jotka minua rakastavat, rakastavat minua varmasti ilman meikkejänikin, ja ne jotka eivät, niin.. mitäpä heidän mielipiteillään sitten onkaan väliä, vaikka pitäisivät minua rumana/ei-minkäännäköisenä?

(Mies ei ole valittanut yhtään, ei kommentoinut aiemminkaan mitään, silloin kun vielä itseäni laitoin, eikä ole kommentoinut nytkään mitään, kun en ole ollut laisinkaan laittautunut. Ja seksiäkin se vielä kanssani haluaa, jos joku nyt sitä epäilee)